Sunnuntaibrunssin sipulipiirakka

Mitä näet kuvassa? 

Vastaus: Onnistunut 20 hengen sunnuntaibrunssi. Oli niin mukavaa, ettei ollut aikaa kuvaamiseen vieraiden ollessa paikalla.

Mitä näet kuvassa?

Sipulipiirakkahan se siinä. Voit päätellä, miten maistui vieraille. 

Sipulipiirakan resepti on sovellettu tästä reseptistä. Lisäsin hieman sipuleiden määrää ja tein pohjan perusreseptilläni.

Sipulipiirakka


Pohja:
100 g voita tai leivontamargariinia
3 dl vehnäjauhoja
(suolaa)
2-3 rkl kylmää vettä

Täyte:
1 rkl ruokaöljyä
5 keskikokoista sipulia
3 valkosipulinkynttä
1 rkl hunajaa
2 dl ruokakermaa
2 kananmunaa
1,5 dl juustoraastetta
2 tl yrttisuolaa
1 rkl timjamia
mustapippuria

Pohja:
Sekoita suola jauhojen joukkoon. Nypi kylmä rasva jauhojen joukkoon. Lisää kylmää vettä ja painele tasaiseksi taikinaksi. Laita taikina jääkaappiin noin 15-30 minuutiksi jäähtymään niin sitä on helpompi käsitellä. Painele taikina n. 24-28 cm voideltuun vuokaan tai kauli leivinpaperin päällä sopivan kokoiseksi ja asettele leivinpaperin kanssa vuokaan, niin vuokaa ei tarvitse voidella. 

Täyte: 
Kuori ja viipaloi sipulit ja valkosipulinkynnet. Kuullota sipulit öljyssä pannulla pehmeiksi. Lisää sipuleihin lopuksi hunaja. Sekoita keskenään ruokakerma, kananmunat, juustoraaste sekä mausteet. Sekoita hieman jäähtyneet sipulit kermaseokseen ja levitä täyte esipaistetun piirakkapohjan päälle. Kypsennä uunin alatasolla 200 asteessa n. 20-30 minuuttia, kunnes täyte on hyytynyt ja pinta saanut väriä.

Kesä jälkiruoassa - Limetti-inkivääri posset mansikoilla

Viime aikoina olen pohtinut paljon unelmia. Olen unelmoinut, puhunut unelmista ja huomannut että osa  unelmistani on toteutunut.

Unelmoinnin sai käyntiin Saku Tuomisen kirja Hyvä elämä, lyhyt oppimäärä. Kirja oli niin ihana, että en malttanut mennä ajoissa nukkumaan arki-iltana. Seuraavana aamuna nukuin pommiin. Suosittelen lämpimästi - kirjaa siis.

Unelmoinnin taito kehittyy harjoittelun myötä. Saku kehottaa varaamaan säännöllisesti aikaa unelmoinnille. Kuntosalin lisäksi kalenterista kannattaa merkitä viikoittainen aika unelmoinnille - saattaa parantaa elämänlaatua.

Unelmien voima myös kasvaa, kun niistä alkaa puhua muille. Unelmista syntyy hienoja keskusteluja. Kokeile vaikka. Mitkä kolme asiaa tekisit, jos saisit tänään miljoona euroa? Mitkä kolme asiaa tekisit, jos sinulla olisi puoli vuotta elinaikaa?

Vauhtia unelmien toteuttamiselle sain Brian Tracyn koulutuksesta, jonka Nordic Business Forum järjesti Tallinnassa muutama viikko sitten. Uskomatonta, millainen vaikutus yhden miehen puheilla voi olla omaan ajatteluun ja elämään. Tuon päivän koulutuksen jälkeen olen alkanut toteuttaa omia unelmiani.

Viikonloppuna tajusin, että yksi unelmistani on jo toteutunut. Ennen tämän nykyisen kotimme löytymistä haaveilin pitkään, että asuisimme keskustan tuntumassa ja kotiimme mahtuisi iso ruokapöytä, jonka ympärillä kävisi usein ystäviä syömässä. Sunnuntaina laskin, että pöydän ympärillä oli istunut viikon aikana yhteensä yli 30 ystävää ja sukulaista, kolmena eri iltana. Onni on iso ruokapöytä, jonka ääreen mahtuu paljon rakkaita.

Kolmen ruokalajin illallisen järjestäminen arkena on vaivatonta, kun tekee alku- ja pääruoan valmiiksi edellisenä iltana. Jälkiruoaksi suosittelen possettia, joka on brittiläinen sitruuna-kermavanukas. Tällä jälkiruoalla saat vierailta bravo-huudahduksia. Jälkiruokakipot on varmasti kaavittu viimeistä pisaraa myöten tyhjiksi, kun keräät ne pöydästä.

Olen tehnyt possettia muutamalla eri reseptillä. Lisukkeeksi voi tarjota esim. amaretolla marinoituja mansikoita tai vadelmia tai marjoja ihan sellaisenaan.

Limetti-inkivääri posset mansikoilla (6-8 annosta)
(resepti Gloriasta)

5 dl kuohukermaa
1 3/4 dl hienoa kidesokeria
1/4 tl jauhettua inkivääriä
2 limetin hienoksi raastettu kuori
1 dl limetin mehua vastapuristettuna (noin 5-6 limetin mehu)

1. Mittaa kerma ja sokeri kattilaan. Kuumenna sekoitellen kiehuvaksi ja keitä keskilämmöllä 3 minuuttia, koko ajan sekoittaen.

2. Ota kattila liedeltä. Lisää jauhettu inkivääri, limetinkuori ja -mehu. Sekoita hyvin.
Kaada seos kuuteen lasiin tai pieneen jälkiruokakulhoon. Määrästä tulee kuusi hyvän mielen annosta tai  kahdeksan pientä makupalaa. (suosittelen isompia annoksia)

3. Peitä lasit muovikelmulla ja anna hyytyä jääkaapissa vähintään 3 tuntia.

Vaihtoehtoinen yksinkertaisempi resepti:

Lemon posset (4-6 annosta)
(Resepti täältä)

4 dl kuohukermaa
1 1/2 dl sokeria
1 dl sitruunamehua (noin puolentoista sitruunan mehu)

Ohje kuten edellä

Hyvää ei kannata odottaa, vaan tehdä heti - kotitekoinen mysli

Välillä ihminen ei ymmärrä omaa parastaan. On tapojensa orja. Tietää mitä pitäisi tehdä, mutta ei ehdi, jaksa tai muista. Aikoo kyllä, mutta kun...Ehkä sitten kun...Ja kun lopulta saa aikaiseksi, ihmettelee, miksei aiemmin tehnyt.

Opin eilen, että älä jätä myöhemmäksi sellaista, minkä voit tehdä heti. Tein ensimmäistä kertaa itse mysliä. Ja pieni maailmani liikahti pykälän verran oikeaan suuntaan. Reseptin olin saanut ystävältäni jo puoli vuotta sitten, mutta vasta nyt sain aikaiseksi kokeilla. Ja kuten niin monet hyvät asiat elämässä, tämäkin oli helppoa kuin heinänteko pyöröpaalaimella.

Muutamia oman myslin parhaita puolia:

- myslissä ei ole rusinoita, jos niistä ei tykkää

- myslissä on juuri niin paljon pähkinöitä kuin haluaa (eli paljon)

- mysliin saa hyödynnettyä kaikki kaapissa käyttöä odottavat siemenet ja pähkinät

- myslissä on juuri niin paljon sokeria kuin haluat - kaupan mysleissä vähintään noin 25 %

- tiedät tarkkaan, mitä aineita myslissä on, koska valinnan teet sinä itse

- myslissä on niin paljon syvempi paahdettu maku kuin teollisesti valmistetuissa sekoituksissa, joita mysliksi kutsutaan

Sokerikuorrutettua kaupan mysliä päivittäin syövä lihansyöjäkin tykkäsi, vaikka suhtautui asiaan aluksi epäluuloisesti. Nähtäväksi jää, jatkaako kaupan muromyslillä vai tuleeko samoille apajille minun kanssa. Tämän myslin kanssa aloin jopa harkita aamupalan syömistä arkiaamujen kahvimukillisen kanssa. Alla alkuperäinen resepti - luonnollisesti sovelsin sitä, mm. kolminkertaistamalla pähkinöiden määrän ja korvaamalla rusinat karpaloilla.

Herkkumysli (pellillinen, n. 2 l)

10 dl kaurahiutaleita
1 dl murskattuja pähkinöitä (oman maun mukaan)
2 dl kuorittuja auringonkukan siemeniä
1 dl seesaminsiemeniä
1 dl pellavansiemeniä tai -rouhetta
3 rkl hunajaa
1 dl ruokaöljyä (rypsi-, kookos-, tms.)
rusinoita maun mukaan
3-5 dl kuivattuja hedelmiä tai marjoja (oman maun mukaan)

Sekoita kaurahiutaleet, siemenet ja pähkinät keskenään.
Kuumenna öljy kattilassa hunajan kera, mutta älä päästä öljy-hunajaa kiehumaan.
Heitä kaura-siemen-pähkinäseos sekaan ja kääntele kunnolla niin, että seos on tasaisesti öljyhunajassa.

Levitä mysli pellille ja laitan uunin keskiosaa 175 asteeseen noin vartiksi. Muista vahtia mysliä koko ajan ja välillä käännellä sitä lastalla, sillä se palaa erittäin helposti! (Kääntelin itse noin 3 minuutin välein, 4 minuutin tauolla uhkasi jo tummua liikaa)

Ota mysli uunista ja lisää sekaan rusinat, kuivatut hedelmät tai marjat ym. 

Leivo leikiten - banaanileipä eli banaanikakku eli banana bread

Ystäväni kyseli tänään reseptiä helpolle leivonnaiselle, joka onnistuu yksinkertaisista raaka-aineista ilman sen suurempaa vaivaa ja maistuu hyvältä. Banana bread tuli ensimmäisenä mieleen. Ei vaadi juurikaan aikaa, järjetöntä kuiva-ainevarastoa tai edes suuria leivontataitoja. Mutta kannattaa muistaa lisätä sokeri. Unohdin edellisellä kerralla sokerin ja lopputulos oli melko jännän ja terveellisen makuinen. Työkaverit kyllä kiltisti söivät perjantaiaamun tiimipalaverissa, kun joku oli leiponut itse kakkua. Lihansyöjän mielestä banaanikakku on jopa parempaa kuin porkkanakakku. Jos pöydällä näkyy mustanpuhuvia banaaneja, niin tämä on oiva tilaisuus käyttää ne ennen viimeistä käyttöpäivää. Resepti on australialaista alkuperää, joten desilitrat on muutettu kupeista muuntokertoimella 1 cup = 2,5 dl.

Banaanikakku eli banana bread

2 munaa
125 g voita sulatettuna
4 rkl maustamatonta jogurttia (ihan sama mitä jogurttia, itse olen käyttänyt bulgarianjogurttia)
2 kypsää banaania muussattuna
2,5 dl sokeria
1 tl vaniljaesanssia (vaniljasokerikin käy)
5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 tl ruokasoodaa

Sekoita hyvin kananmunat, sokeri, sulatettu voi ja jogurtti.
Sekoita joukkoon muussatut banaanit ja vaniljaesanssi/-sokeri.
Sekoita keskenään erillisessä astiassa jauhot, leivinjauhe ja ruokasooda
Yhdistä kuivat ainekset kosteiden kanssa.
Kaada massa voideltuun vuokaan.
Paista noin 1 tunti 150 asteisessa uunissa tai muffinsseja 15 min 200 asteessa.

Helpoin ruoka ikinä - ylikypsä uunipossu

Aika päättää pitkä blogihiljaisuus. Tässä on ollut kaikenlaista meneillään viime kuukaudet, kuten kesälomamatkoja, uuden kodin remontti ja muutto, työkiireitä ja stressiä sekä ikuisuusflunssa ja muita tekosyitä.

Flunssan aikana helpot ja nopeat ruoat ovat olleet kovaa valuuttaa meidän uudessa keittiössä. Niistä ehdottomasti helpoin, vaikkakaan ei nopein, oli tällä viikolla tekemäni uunipossu. Tai ylikypsä possu, nyhtöpossu eli pulled pork - rakkaalla lapsella on monta nimeä.

Possun lapa uunissa on tähän mennessä ollut blogini kolmanneksi suosituin resepti. Erinomainen ruoka, mutta en ole itse enää aikoihin tehnyt possua tuolla reseptillä, koska löysin vielä paremman. Ja se on niin helppo, ettet edes huomaa tehneesi ruokaa ja silti lautaselle ilmestyy jotain taivaallista. Joka kerta uunipossua kokattuani harmittelen, miksei sitä tule tehtyä useammin, koska on niin tajuttoman vaivatonta ja hyvää.

Tällä kertaa tein possua lähikaupasta ostetusta uunilihasta. En tiedä, mikä possun osa oli kyseessä, koska pakkauksessa ei lukenut, eikä muutakaan tarkoitukseen sopivaa lihaa ollut tarjolla. Kyseessä oli siis Pirkka porsaan uuniliha, jonka pakkauksessa luki vain "Ainekset: suomalainen sianliha". Ei voi kuin ihmetellä, miten voidaan myydä lihaa, josta ei kerrota, mikä ruumiinosa pakkaukseen on laitettu. Kyse ei ole kuitenkaan jauhelihasta, makkarasta tai muusta lihaa muistuttavasta ainesosasta. Ehkä keskivertokuluttajalle tällä pienellä yksityiskohdalla ei ole väliä, mutta minua ainakin kiinnostaa tietää, mitä lihaa olen ostamassa. Joten terveisiä valmistajille: älkää aliarvioiko meitä kuluttajia.

Jos voin valita, ostan yleensä possun lapaa, jota tämäkin uuniliha ehkä oli. Lihassa pitää olla riittävästi rasvaa, jotta se säilyy mehevänä. Jos jaksaa ja muistaa, voi lihaa suolata tai marinoida etukäteen. Tämän lopputuloksen perusteella on testattu, että ei välttämättä tarvitse. Ja nyt seuraa se resepti:

Maailman helpoin uunipossu

1. Osta iso pala possua esim. possun. Liha kutistuu uunissa, esim. kilo riittää kahteen aikuisen annokseen. Parempi tehdä kerralla enemmän, koska lihaa voi käyttää vaikka hampurilaisiin, fajitaksiin jne. seuraavina päivinä.
2. Ideaalitilanteessa ota liha jääkaapista huoneenlämpöön hyvissä ajoin. (Kipeänä en tätä jaksanut tehdä, joten kärsimättömille tai laiskoille tämä vaihe ei ole välttämätön, ruoka ei mene siitä pilalle.)
3. Laita uuni lämpiämään n. 120 asteeseen.
4. Suolaa possu molemmilta puolilta ja laita uunivuokaan. Saa laittaa aika reippaasti suolaa. (Toki maalaisjärki tässäkin käytössä, ettei tule tönkkösuolattua.)
(Optio: Jos sinulla on rosmariinia, voit laittaa useamman rosmariinin oksan possun kanssa vuokaan.
5. Laita kansi tai foliota uunivuoan päälle.
6. Tyrkkää possu uuniin ja unohda se sinne moneksi tunniksi. (Lihaa ei tarvitse kääntää tai tehdä mitään muutakaan)
Kypsymisen vaatima aika riippuu lihan koosta. Liha on valmista, kun se vaivatta irtoaa haarukalla - siitä nimi nyhtöpossu. Nyrkkisääntönä kokemukseni perusteella kilo paistuu noin 5 tuntia näin alhaisessa lämpötilassa. Jos on kiireempi, laita uuni vähän kuumemmalle, esim. 150-170 astetta. Parasta tulee kuitenkin kärsivällisesti odottaen. Matalassa lämmössä ei ole myöskään niin minuuteista kiinni, jos on tunnin pari yliaikaa. Minulla oli 1 kg possua yli 7 tuntia uunissa ja mehukasta tuli.
7. Nauti vaikka perunamuusin tai salaatin kanssa, tai ihan sellaisenaan.

P.S. Kuvan rosmariini on Balilta. Suomessa en ole vielä ikinä saanut rosmariinia menestymään. Vinkkejä yrtin kasvattamisesta täällä kylmässä pohjolassa otetaan vastaan :)

Edit: Ruokakeskon Kuluttajapalvelusta vastattiin nopeasti lähettämääni tiedusteluun Pirkan uunilihasta. Kyseinen liha on valmistettu porsaan etuselästä. Toivottavasti tieto välittyy pakkausmerkintöihin asti.

Sano hyvästit kaupan kastikkeille - Chilinen raparperihilloke

Pakastin viime kesänä raparperipaloja, jotta voisin nauttia kesän antimista keskellä pimeintä talvea. Talvella sitten säästin raparpereja täydellistä hetkeä varten, etteivät vain loppuisi kesken. Tuli uusi kesä ja olen päässyt jo keräämään uuden sadon raparperia. Viime vuoden palat odottavat edelleen pakastimessa sitä täydellistä hetkeä. Voisikohan tästä ottaa opiksi ensi talvea varten?

Viime juhannukseksi tein ensimmäistä kertaa chilistä raparperihilloketta Helsingin Sanomien Ruokatorstai-kirjan ohjeen mukaan. Grilliruokien kanssa hilloke kului hyvin nopeasti, eikä tarvinnut kesällä juuri turvautua kaupan hilloihin. Paljon tämän helpommaksi ei voi keittely enää mennä. Chilin määrää vaihtelemalla voi tehdä itselle juuri sopivan tymäkkää hilloketta.

Vielä ehdit hyvin keitellä omat purkit juhannukseksi. Sopii lihan glaseeraukseen, grilliruokien kylkeen, jogurtin tai vaikka jäätelön kanssa.

Chilinen raparperihilloke

1/2 l raparperipaloja
1 pieni punasipuli
1/2 - 1 iso chili
1 rkl tuoretta inkivääriä raastettuna
2 rkl vettä
2,5 rl hillosokeria

Kuori raparperit tarvittaessa ja pilko pieniksi paloiksi.
Kuori ja hienonna punasipuli.
Kuori pala tuoretta inkivääriä ja raasta se.
Halkaise chili, poista siemenet ja hienonna pieneksi.
Laita kattilaan raparperit, chili, sipuli, inkivääriraaste ja vesi.
Kuumenna kiehuvaksi.
Lisää joukkoon hillosokeri koko ajan sekoittaen ja keitä noin 15 minuuttia.
Jäähdytä puolisen tuntia ja lusikoi puhtaisiin tölkkeihin.
Säilytä viileässä.

Näin pelastat juhannuksen - päräyttävä bbq-kastike

Olin jo kuvitellut löytäneeni kokis-ribseistä maailman parhaan grilliruoan ja kokiksesta keitetystä glaseerauskastikkeesta sen ainoan oikean grillisoosin. Olin ehkä sittenkin väärässä. Tai ainakin kokissoosille löytyi erittäin varteenotettava kilpailija.

Tässä reseptissä ainoa huono puoli oli se, että kastiketta tuli liian vähän. Tai siis sopivasti neljälle hengelle, mutta ei jäänyt yhtään yli. Soosia olisi voinut lusikoida ihan sellaisenaan. Nyt nautimme sitä revityn possun kanssa hampurilaisten välissä. Juhannusta varten teen vähintään nelinkertaisen annoksen. Jopa lihansyöjän mielestä kastikkeesta tuli erittäin kova kilpailija kokiskastikkeelle. Ei taida olla muuta vaihtoehtoa kuin tehdä molempia juhannuksena ribseille ja järjestää maistelukoe.

Kastike oli niin hyvää, että nauroin monta kertaa silkasta ilosta. Jamie Oliver sanoisi: "you'll be laughing". Naurettavan hyvää.

Voit siis unohtaa kauppaan ne kaikki valmiit grillikastikkeet. Sinuna en jättäisi tätä soosia kokeilematta. En jättäisi myöskään kokeilematta kokisribsejä. Tee molempia, niin olet tuplasti onnellisempi.

Resepti on ilmeisesti sovellettu Sara La Fountainin kirjasta Passion for food. Unohdin lisätä ohjeessa olleen 3 rkl tomaattipyrettä ja jälkikäteen en sitä välttämättä lisäisi. Samoin alla on alkuperäisessä HP-kastike korvattu Worcesterhire-kastikkeella. Oikeastaan tuli tuunattua taas kerran ihan oma versio, joten mittasuhteet ja aineet ovat sen mukaiset.

Päräyttävä bbq-kastike (tee vähintään tupla- tai mieluiten nelinkertainen annos)

2 tl raastettua valkosipulia
2 tl raastettua inkivääriä
2 rkl worcestershire-kastiketta
2 rkl soijakastiketta
4 rkl vaahterasiirappia
2 rkl fariinisokeria
6 rkl rypsiöljyä
1,5 dl ananasmehua

Laita kaikki aineet kattilaan ja keitä seosta sekoittaen, kunnes kastike paksuuntuu siirappimaiseksi. (kiehui ehkä noin 10-15 minuuttia)

Edit:
Muutama tarkentava ohje tuohon yhteen lauseeseen. Keitä kastiketta niin kauan kunnes se muuttuu siirappimaiseksi.
Keitin viisinkertaisella nestemäärällä suurtalousribsiannosta varten vähän sinnepäin mitoituksella ja korvasin vaahterasiirappia tavallisella siirapilla. Kiehui yli tunnin ennen kuin vihdoin saostui. Eli odota kärsivällisesti välillä sekoittaen, niin valmista tulee, kun olet jo ehtinyt luopua toivosta. Eli kiehumisaika kasvaa nestemäärän kanssa.
Makukin oli vähän sinnepäin, näillä mennään. Melkein helpommalla pääset kun keität neljä kertaa tuon yllä olevan annoksen, niin pysyy mittasuhteetkin kunnossa.

Ja lisätään tosiaan kypsän lihan päälle grillauksen loppuvaiheessa. :)

Klassikko on syntynyt - Annan lihapullat

Mikä siinä on, että lihapullat herättävät nostalgisia tunteita ja jokainen muistaa äitinsä kokkaustaidot juuri lihapullista? Kun jossain tarjoillaan lihapullia, niitä vertaa aina äidin lihapulliiin. Tai minun tapauksessa äidin ja kummitädin lihapulliin. 

Muistan edelleen elävästi ne kerrat, kun kummitätini teki lihapullia. Pöydän ääressä istui puoli sukua ja serkun kanssa kilpailtiin, kumpi jaksaa syödä enemmän ja nopeammin. Oma ennätykseni taisi olla 13 tai 15 isoa lihapullaa kerralla - pullat olivat pienen nyrkin kokoisia. Sillä kerralla ei paljon muuta syötykään. Lihapullia tarjoiltiin aina perunoiden ja ruskean kastikkeen kera. Joskus taisi olla voilla maustettua spagettia. Ja sukujuhlat oli pelastettu pelkästään jo sillä, että pöydästä löytyi aina niitä hyviä lihapullia.

Lihapullien ehdoton ehto on, että sipulin pitää olla pienenpieneksi pilkottua. Mikään ei ole inhottavampaa kuin syödä lihapullia, joista törröttää isoja sipulin paloja, jotka pahimmassa tapauksessa vielä puoliraakoina narskuvat suussa. Kummitädin versiossa paistettu sipuli soseutettiin sauvasekoittimella ennen taikinaan lisäämistä (ainakin silloin kun sipulille erittäin nirso kummityttö oli kylässä). 

Äidin lihapulliin on syntynyt nostalgiasuhde vasta viime vuosina, kun resepti on hioutunut kohdilleen. Äiti tekee lihapullat pihvikarjan jauhelihasta, jos sitä vain on saatavilla. Nykyään tilaamme lihansyöjän kanssa äidiltä aina isomman satsin, että varmasti riittää kotiin viemisiksi. 

Kerran olen tehnyt lihapullia äidin ohjeella, mutta eihän niistä tullut läheskään yhtä hyviä. Uudestaan en edes viitsinyt kokeilla. Yritä siinä sitten tehdä edes jotenkin hyviä lihapullia, kun vertailukohtana on kaksi parasta lihapullakokemusta. 

Onneksi löysin hiljattain reseptin, jonka avulla syntyivät Annan lihapullat. Teen niistä oman tavaramerkkini. Sitten joskus tulevaisuudessa lapset toivovat aina näitä lihapullia ja ystävät muistelevat Annan lihapullia lämmöllä. Kukaan ei edes viitsi koskea työpaikkaruokalan "lihapulliin" tai Saarioisten äitien tekemiin lihapulliin, koska niitä ei voi mitenkään verrata Annan lihapulliin. Ravintoloissakin on enää turha tilata lihapullia, kun on päässyt maistamaan "niitä Annan lihapullia". 

Annan lihapullat ovat ainakin jo lihansyöjän suosikkeja. Sain arvion ihan suoraan kysymällä: "Ovatko nämä parhaita lihapullia, mitä olet syönyt?" "No joo!" "Ovatko nämä parempia kuin äidin lihapullat?" "No on!" Täysin objektiivinen arvio. Osasi ainakin varmistaa, että Annan lihapullia syödään meillä myös jatkossa. :)

Näissä pullissa on oikeastaan vain yksi ongelma. Ne ovat niin hyviä, että isompikin annos häviää hyvin nopeasti. Viimeksi käytin 700 grammaa jauhelihaa, että riittäisi edes pariksi kerraksi kahdelle hengelle. Pullia jäi kyllä toiseen kertaan, mutta lihansyöjä ehti apajille ensin ja töistä kotiin tultuani jäljellä oli vain tyhjä lautanen. Eli ehkä katkeruutta välttääkseni ostan ensi kerralla kilon jauhelihaa. Sillä päästään jo alkuun.

Alkuperäinen resepti on Sikke Sumarin ohjelmasta - alla on itse muokkaamani. Slovenialaisiin palleroihin on käytetty niin hyviä raaka-aineita, että lopputulos on väistämättä suussasulavan herkullinen. Vaikka Sikke ohjelmassaan vannotti noudattamaan tarkasti reseptiä, niin pakkohan sitä oli vähän soveltaa. Ja sitä suuremmalla syyllä näitä voi kutsua Annan lihapulliksi. Vapiskaa ruotsalaiset brändäämisen mestarit, tästä alkaa Annan lihapullien maihinnousu! :)

Annan lihapullat

700 g jauhelihaa (olen kokeillut sekä nautaa, että sikanautaa, saa olla rasvaakin - Sikke neuvoo 400 g possua, 300 g nautaa)

4 kunnollisen kokoista valkosipulinkynttä silputtuna

1 iso sipuli silputtuna

5-7 hyppysellistä merisuolaa (myllystä)

6-7 aurinkokuivattua tomaattia pilkottuna

1-2 chiliä pilkottuna (tai esim. arrabbiattaa - Sikke käyttää 3-5 mietiä vihreää pepperonia)

15-20 basilikanlehteä silputtuna

1 tl rosmariinia silputtuna

5 hyppysellistä rouhittua mustapippuria (myllystä)

50-70 g vuohenmaitojuustoa tai fetaa (esim. Pirkka) haarukalla muussattuna

Sekoita kaikki ainekset käsin keskenään. 

Anna taikinan maustua tunti tai pari pöydällä.

Muotoile siitä käsin pitkulaisia, päistä suippenevia pötkylöitä. Eli puristelet nyrkissä muutaman kerran, niin muoto syntyy itsestään. (Toki voi tehdä myös pyöreitä, mutta tässä noudatin Siken ohjetta)

Paista voin ja oliiviöljyn seoksessa kauniin ruskeiksi. Kääntele joka puolelta.

Siken vinkki on lisätä taikinaan 100 g pieneksi pilkottua ilmakuivattua kinkkua.

Hengissä ollaan

Tehdäänpä nyt kertaheitolla loppu tälle blogitauolle. Täällä linjojen päässä on tapahtunut niin paljon kaikkea, että kirjoittamiseen ei ole jäänyt energiaa. Ja mitä pidemmäksi tauko on venähtänyt, sitä suuremmaksi on kasvanut kynnys jatkaa bloggaamista.

Edellisen postauksen jälkeen olen kokkaillut niin monta ruokalajia, etten enää tiedä mistä aloittaisin:

• Pääsiäislammasta avokadosalaatilla, salviaporkkanoilla, kukkakaali-vuohenjuustopyreellä ja sitruunamarenkitortulla. Elämäni ensimmäinen lampaanviulu muuten ja siitä selvittiin hyvin.
• Arkisia oivalluksia siskonmakkaroista
• Kokkailua pyhän Jamie Oliverin ohjeiden mukaan
• Muutaman kerran sortumista Kotipizzan tarjoiluihin, kun ei jaksettu käydä kaupassa.
• Seitsemän ruokalajin aasiahenkinen illallinen omassa kotiravintolassa, joka osoittautui jättimenestykseksi. Ensi vuonna lahjoitammekin vain ravintolalahjakortteja kotimme ruokapöytään - niin kivaa oli tämä lahjominen.

Onneksi olen päässyt myös nauttimaan muiden antimia, kuten loistava viini-illallinen Italia-teemalla.
Ja tietenkin vappu, jolloin ensimmäistä kertaa teimme viisaan päätöksen kokoontua vappubrunssille ystävien kanssa sisätiloihin. Kun bilekausi on kaikilla jo taakse jäänyttä elämää, olivat myös brunssitarjoilut sen mukaiset. Ei näkynyt enää kaupan perunasalaattia tai kääretorttua meidän brunssilla, vaan parempikin vappulounas olisi jäänyt kakkoseksi niille herkuille.

Eli kaikkea tätä ja jotain muuta on luvassa lähiaikoina. Aurinkoista viikonloppua!

Personal trainer

arki-ilta kotona töiden jälkeen

oli tarkoitus lähteä vähän ulos kävelylle

haukkaamaan happea

jos vaikka piristyisi

toisaalta aurinko näyttää jo laskevan

kohta on hämärääkin

ja väsyttää

ja on vähän kipeä olo

en taida sittenkään lähteä ulos

totean ääneen

kylpyhuoneesta alkaa kuulua miehen laulua

Nylon Beatin tahtiin

rakastuin mä luuseriin

puoli tuntia myöhemmin

tulen kotiin pakkassäästä

posket punaisena

ja tyytyväinen mieli 

tuli lähdettyä

on se hyvä että kotona on kannustaja

ilmainen personal trainer

Tax freesta jälkkäriksi

Meillä on kotona alkoholiongelma. Keittiön kaappiin on pesiytynyt tax free -pullojen armeija tuliaisina lukuisilta matkoilta. Italiasta on tuotu Limoncelloa, Espanjasta rommia, Ranskasta Amarettoa, Tallinnasta Baileysia jne. Ongelma on, että kukaan ei juo niitä. Siellä ne pölyttyvät vuodesta toiseen avaamattomina.

Orastavan siivousvimman kynnyksellä olen kokenut herätyksen alkaa vähentää turhan tavaran määrää kotona - ja tämä koskee myös niitä tax free -pulloja keittiön kaapissa. Onneksi jossain vaiheessa älysimme lopettaa pullojen ostamisen, kun niitä ei missään vaiheessa tullut nautittua kotona. Jotenkin Limoncello maistuu niin paljon paremmalta Italian auringon alla kuin kotona.

Sattumalta keksin yhtenä iltana lorauttaa amarettoa suklaajäätelöannokseen ja sen jälkeen onkin jäätelö maistunut paljon paremmalta. Baileys sopii myös oikein hyvin suklaajäätelön seuraksi. Loraus digestiiviä jäätelön päälle, halutessaan voi lisätä myös lusikallisen tai pari kahvia ja jälkiruoka on valmis. Ja varmasti maistuu suomalaiseen makuun hienommassakin illallispöydässä.

Toki alkoholilla maustettua jäätelöä on tullut syötyä matkoilla useaan otteeseen, mutta ei ollut juolahtanut mieleen, että kotonakin voisi tehdä samoja jälkiruokia. Tosin tämä parin lusikallisen viikkovauhti ei taida kovin nopeasti pullojen määrää vähentää kaapissa. Ehkä kesän koittaessa meidän parvekkeella vietetään digestiivibileet. Siihen asti illallisvieraat voivat varautua alkoholipitoisiin jälkiruokiin. :)

Ihmeitä tapahtuu banaanilettujen avulla

Olen asettanut tälle vuodelle yhden tavoitteen. Aion syödä vuoden loppuun mennessä kokonaisen banaanin.

Banaani on ollut lapsuuden ruokatraumoista se viimeinen mohikaani - ylitsepääsemättömältä tuntuva este kohti kaikkiruokaisuutta.

Traumalle on aina jokin syy, niin tässäkin tapauksessa. Päiväkodissa pakotettiin syömään banaania. Pakkosyötön jälkeisen illan kärsin sietämättömistä vatsakivuista. Selvä syy-seuraussuhde, vaikka allergiatesteissä en koskaan käynytkään. Ratkaisuksi olen vältellyt kaikkea banaanipitoista tähän asti.

Nyt olen päättänyt päihittää tuon esteen ja olen valinnut siedätystaktiikan. Sama taktiikka on toiminut mm. kaalin kanssa. Eletään maaliskuuta ja olen päässyt tavoitteessani jo puoleenväliin.

Tavoitteen asettamiseksi tarvittiin yksi Balin matka ja hotellihuone, jonne tuotiin päivittäin lautanen täynnä trooppisia hedelmiä.  Niiden hedelmien joukossa oli aina muutaman sentin kokoisia minibanaaneja. Koska banaanin kuoriminen on aina näyttänyt banaanikammostani huolimatta houkuttelevalta, en voinut välttää kiusausta kuoria söpöä minibanaania. Kun haju ei tainnuttanutkaan imelyydellään, niin uskaltauduin jopa maistamaan. Söin kokonaisen minibanaanin.

Suomeen palattuani katselin töissä monesti hedelmäkorin isoja banaaneja sillä silmällä. Eräänä perjantaina rohkaistuin nappaamaan banaanin mukaan kotimatkalle. Sain siitä puolet syötyä. Mielessäni hoin "pieni askel ihmiskunnalle, iso askel Annalle" ja kuuntelin päässäni soivaa fanfaaria.

Viime viikonloppuna sitten löysin miehen kassiinsa unohtamat banaanit, jotka olivat siellä kypsyneet viikon verran lähelle vihoviimeistä eräpäivää. Siedätystaktiikkaan sitoutuneena päätin tehdä niistä jotain, mikä ei olisi pelkkää banaania, mutta jonka avulla voisi totutella banaanin makuun. banaanilettuja. Kyllä muuten kannatti!

Ehkä seuraavaksi uskaltaudun lisäämään banaania smoothien joukkoon. Kaksi banaania jo odottaa keittiön pöydällä seuraavaa rohkeuspuuskaa...

Banaaniletut

1 banaani
2 kananmunaa
2 dl vettä tai maitoa
2 dl vehnäjauhoja
1/2 tl suolaa
2 rkl siirappia

Hienonna banaani haarukalla.
Sekoita munat banaanin sekaan.
Vatkaa joukkoon muut ainekset.
Anna taikinan turvota vähintään 1/2 tuntia.
Paista pieniksi letuiksi miedolla lämmöllä.
Tarjoile esim. kermavaadon tai jäätelön kera.

Valoa!

Pimeys alkaa vihdoin tehdä tilaa valolle

Vaivatonta ruokaa nopeasti - tuorehernekeitto

Terveisiä sairasvuoteesta. Viimeiset kaksi kuukautta eli koko alkuvuosi 2013 on mennyt Balin loman jälkimainingeissa mysteeritaudin kourissa. Olen päässyt testaamaan oikein urakalla lääkäripalveluja. Empiiristen havaintojen perusteella suomalaiset lääkärit (kulkevat myös nimellä "yleisarvaajat") ovat osoittaneet osaamattomuutensa, huonot ihmissuhdetaitonsa ja terveydenhuollon toimimattomuuden moneen kertaan. Voisin perustaa uuden blogin, joka keskittyisi suomalaisen terveydenhuollon epäkohtiin ja peräänkuuluttaisi lääkäreille mm. sosiaalisten taitojen koulutusta. Mutta ehkä tämä avautuminen riittää tältä erää :) Onneksi on olemassa Aava Matkailuklinikka, jonka osaava matkailulääkäri antoi toivoa tälle syvään epätoivoon vaipuneelle potilaalle. Suosittelen Aavaa lämpimästi!

Kahden kuukauden ajan meidän keittiössä on ollut kova sana nopeasti ja helposti valmistuvat ruoat, koska eineksiä ei tee mieli syödä kuin äärimmäisissä poikkeustapauksissa. Esimerkiksi munakkaat ovat olleet monen arki-illan pelastus ja uusia munakasmakuja on tullut testattua ahkerasti.

Eilen tein keittoa, joka nousi näiden kahden kuukauden aikana testattujen pikaruokien kärkeen hyvällä maulla ja helppoudella. Tämä Sikke Sumarin Rakastan ruokaa! -kirjassa oleva resepti on odottanut kokeiluaan jo melkein vuoden verran. Nyt vihdoin muistin reseptin olemassaolon ja kyllä kannatti kokeilla. Näköjään Sikke on tätä tehnyt myös tv-ohjelmassaan.

Suosittelen tuorehernekeitttoa myös niille, jotka eivät ole perinteisen hernekeiton ystäviä. Ero on kuin yöllä ja päivällä. Keiton väri on kirkkaan vaaleanvihreä perinteisen hernarin harmahtavan sävyn sijasta ja maku on todella raikas. Tuunasin vähän Siken reseptiä, kun en ollut muistanut ostaa salviaa. Sitruunan sijasta netistä löytyy myös reseptejä, joissa keitto maustetaan esim. wasabilla - pitää kokeilla seuraavalla kerralla.

Tein puolikkaan annoksen alla olevasta reseptistä ja siitä riitti hyvin yhdelle hengelle. 2 pussia herneitä lienee sopiva määrä kahdelle hengelle pääruoaksi tai 4 hengelle alkuruoaksi.

Tuorehernekeitto

2 pussia pakasteherneitä
n. 2 dl vettä
1/2 kasvisliemikuutio
1-2 rkl ranskankermaa
suolaa ja pippuria myllystä
(1 tl kuivattua salviaa) Siken reseptissä
sitruunanmehua maun mukaan

Kaada herneet kattilaan ja lisää vettä sen verran, että herneet peittyvät.
Lisää kasvisliemikuutio ja keitä hiljaisella lämmöllä noin 20 minuuttia.
Soseuta keitto tehosekoittimessa tai sauvasekoittimella.
Lisää ranskankerma (ja salvia) ja tarkista maku.
Lisää sitruunanmehua maun mukaan.

Ei voi paljon helpompaa enää ruoanlaitto olla!

Hyvä ruoka, parempi viikonloppu - pihviä salaatissa thaimaalaisittain

Perjantai. Tarvitseeko sanoa enempää. Töitä on paiskittu 150 lasissa koko viikko. Se hetkellinen vapauden tunne perjantaina ennen kello viittä (eli ihmisten aikaan), kun jättää toimiston taakseen ja viikonloppu on edessä. Mahtavaa! Eli juuri otollinen aika mennä onnellisena suoraan töistä nälkäisenä ruokakauppaan.

Tänään oli ison marketin hyllyjen välissä se tunne, joka saa ostamaan kaikkea hyvää ja herkullista, ihan vain siitä syystä, että on ansainnut sen kaiken. Tiedättehän, ihan kuin ripsivärimainoksissa: "Because I'm worth it". Otetaan nyt vielä näitä nachojakin...Kotiin päätyi Makulihan tiskiltä Belmagroa alkupalaksi Fazerin rukiisen maalaisleivän (taivaallista!), pihviä, possun lapaa sunnuntaiksi, chilejä, limejä jne. Sentään sain hillittyä itseni ranskalaisista salaattivaihtoehdon pariin ja siitä se sitten lähti - helppoa, mutta todella hyvää salaattia illaksi.

Jostain syystä en ole aiemmin tajunnut tehdä pihvisalaattia. Pihviä on kyllä syöty salaatin kanssa, mutta kylmänä versiona pihvin lisääminen salaattiin ei vaan ole tullut mieleen. Thaimaustettuna lihaan tuli juuri perjantaihin sopiva eksoottinen maku - hyvä mieli, entistä parempi alku viikonlopulle. Resepti löytyi Maku.fi-sivulta. Salaatin kanssa olisi hyvin sopinut avokado tai kurkku, joka on alkuperäisessä reseptissä, mutta itse tein tällä kertaa pelkällä jääsalaatilla.

Thaimaustettu pihvisalaatti neljälle

350 g naudanfileetä (tällä kertaa ulkofileetä)
3 salottisipulia
2 valkosipulia
3 rkl tuoretta korianteria (kourallinen)
1 tuore chili (tai maun mukaan)
2 rkl kalakastiketta
1/2 dl limettimehua
1 rkl sokeria
1 ruukkusalaatti
(1 dl kurkkua)

Paista kahdeksi pihviksi paloiteltu filee kuumalla pannulla. Jätä pihvit sisältä hieman punaisiksi. Leikkaa pihvit ohuiksi viipaleiksi.

Kuori sipulit ja valkosipulit. Leikkaa sipulit ohuiksi renkaiksi. Hienonna valkosipulit ja korianteri.
Poista chilistä siemenet ja pilko pieneksi.
Sekoita keskenään valkosipulit, korianteri, chili, kalakastike, limettimehu ja sokeri.
Pane kulhoon lihaviipaleet ja sipulirenkaat. Kaada päälle kastike ja anna maustua 15 minuuttia.
(Leikkaa kurkku juustohöylällä ohuiksi pitkiksi suikaleiksi.)
Revi salaatti lautaselle. Asettele salaatin päälle kurkut ja lihasuikaleet kastikkeineen.

Onnea yksivuotiaalle!

On kulunut vuosi siitä, kun perustin Hetki omaa aikaa -blogin. Kiitos lukijoille!
Kävijämäärien perusteella teitä on paljon, mikä ilahduttaa kovasti :)

P.S. Lisää mietteitä yhden vuoden kunniaksi tulossa heti, kun tämä alkuvuoden kestänyt sairastelu hellittää ja ajatus kulkee taas normaalisti.

Pala Pariisia lautasella - flan nature

Pariisilla ja Ranskalla on aina ollut erityinen paikka sydämessäni. Jos ei nyt ihan joka vuosi, niin vähintään parin vuoden välein on päästävä nauttimaan Pariisin tunnelmasta. Ja joka reissulla on ainakin kerran ostettava leipomosta pala flan nature -piirakkaa.

Mitenköhän flan naturea suomeksi kuvailisi - vaniljainen vanukaspiirakka tai hyytelötorttu? Ei kuulosta yhtään niin herkulliselta kuin flan nature. Oli suomenkielinen nimi mikä tahansa, kutsuttakoon sitä tässä ranskalaisella nimellään.

Sattumalta mieleeni juolahti bussimatkalla töistä kotiin, että löytyisiköhän flan naturen reseptiä netistä. Ja löytyihän sieltä - ranskaksi. Harvoin on vireystilani noussut niin nopeasti kuolemanväsyneestä lamaannuksesta pirteäksi innostukseksi kuin nyt. Miten ei aiemmin ollut tullut mieleen, että flan naturea voisi todellakin tehdä kotioloissa. Kerrankos sitä nyt ranskaksi kokkailee - ei muuta kuin sanakirja käteen niiden muutamien outojen sanojen kohdalla. Tuli samalla opittua kiehauttaminen ranskaksi.

En malttanut odottaa piirakan jäähtymistä, vaikka ohjeessa niin sanottiin. Olisin ehkä voinut malttaa pitää piirakkaa myös aavistuksen kauemmin uunissa. Varmaan reseptissäkin olisi viilattavaa, jos vähän aiheeseen perehtyisi. Mutta ei sillä väliä, kun maku oli täydellinen! Pala Pariisia lautasella - voiko ihminen enempää toivoa pimeänä tammikuun arki-iltana.

Tein piirakan murotaikinaan - jäi vielä selvittämättä, mikä olisi oikea piirakkataikina. Olin jo kaupassa pakastemurotaikina kädessä, mutta kantti ei sallinut ostaa lisäaineilla kyllästettyä taikinaa, kun sen tekeminen itse on niin helppoa. Resepti on sovellettu ranskankielisestä reseptistä - en ota vastuuta käännösvirheistä :) Mielelläni otan vastaan hyviä vinkkejä flan naturen valmistamisesta.

Flan nature

Perusmurotaikina
4 dl vehnäjauhoja
4 rkl sokeria
125 g voita tai leivontamargariinia
0,5 dl kylmää vettä

Täyte
3 munaa
150 g (1,75 dl) sokeria
75 g (reilu 1 dl) vehnäjauhoja
2,5 dl maitoa
2,5 dl kermaa
1-1,5 tl vaniljasokeria (reseptissä nestemäistä vaniljaa)

Valmista murotaikina: Sekoita kulhossa jauhot ja sokeri. Lisää paloiteltu rasva ja nypi ryynimäiseksi seokseksi. Lisää kylmä vesi ja sekoita tasaiseksi taikinaksi. Painele taikina voideltuun piirakkavuokaan.

Sekoita munat, sokeri, jauhot ja vaniljasokeri.
Kiehauta kattilassa maito ja kerma.
Sekoita vatkaimella tai käsin tehokkaasti sekoittamalla kuuma kermamaito munaseoksen joukkoon.
Kaada seos piirakkavuokaan ja paista 180 asteisessa uunissa 40-45 minuuttia. Tarvittaessa voit laittaa loppuvaiheessa folion päälle estääksesi pinnan palamisen. Tarjoile jäähtyneenä.