sunnuntai 5. toukokuuta 2013

Klassikko on syntynyt - Annan lihapullat


Mikä siinä on, että lihapullat herättävät nostalgisia tunteita ja jokainen muistaa äitinsä kokkaustaidot juuri lihapullista? Kun jossain tarjoillaan lihapullia, niitä vertaa aina äidin lihapulliiin. Tai minun tapauksessa äidin ja kummitädin lihapulliin. 

Muistan edelleen elävästi ne kerrat, kun kummitätini teki lihapullia. Pöydän ääressä istui puoli sukua ja serkun kanssa kilpailtiin, kumpi jaksaa syödä enemmän ja nopeammin. Oma ennätykseni taisi olla 13 tai 15 isoa lihapullaa kerralla - pullat olivat pienen nyrkin kokoisia. Sillä kerralla ei paljon muuta syötykään. Lihapullia tarjoiltiin aina perunoiden ja ruskean kastikkeen kera. Joskus taisi olla voilla maustettua spagettia. Ja sukujuhlat oli pelastettu pelkästään jo sillä, että pöydästä löytyi aina niitä hyviä lihapullia.

Lihapullien ehdoton ehto on, että sipulin pitää olla pienenpieneksi pilkottua. Mikään ei ole inhottavampaa kuin syödä lihapullia, joista törröttää isoja sipulin paloja, jotka pahimmassa tapauksessa vielä puoliraakoina narskuvat suussa. Kummitädin versiossa paistettu sipuli soseutettiin sauvasekoittimella ennen taikinaan lisäämistä (ainakin silloin kun sipulille erittäin nirso kummityttö oli kylässä). 

Äidin lihapulliin on syntynyt nostalgiasuhde vasta viime vuosina, kun resepti on hioutunut kohdilleen. Äiti tekee lihapullat pihvikarjan jauhelihasta, jos sitä vain on saatavilla. Nykyään tilaamme lihansyöjän kanssa äidiltä aina isomman satsin, että varmasti riittää kotiin viemisiksi. 

Kerran olen tehnyt lihapullia äidin ohjeella, mutta eihän niistä tullut läheskään yhtä hyviä. Uudestaan en edes viitsinyt kokeilla. Yritä siinä sitten tehdä edes jotenkin hyviä lihapullia, kun vertailukohtana on kaksi parasta lihapullakokemusta. 

Onneksi löysin hiljattain reseptin, jonka avulla syntyivät Annan lihapullat. Teen niistä oman tavaramerkkini. Sitten joskus tulevaisuudessa lapset toivovat aina näitä lihapullia ja ystävät muistelevat Annan lihapullia lämmöllä. Kukaan ei edes viitsi koskea työpaikkaruokalan "lihapulliin" tai Saarioisten äitien tekemiin lihapulliin, koska niitä ei voi mitenkään verrata Annan lihapulliin. Ravintoloissakin on enää turha tilata lihapullia, kun on päässyt maistamaan "niitä Annan lihapullia". 

Annan lihapullat ovat ainakin jo lihansyöjän suosikkeja. Sain arvion ihan suoraan kysymällä: "Ovatko nämä parhaita lihapullia, mitä olet syönyt?" "No joo!" "Ovatko nämä parempia kuin äidin lihapullat?" "No on!" Täysin objektiivinen arvio. Osasi ainakin varmistaa, että Annan lihapullia syödään meillä myös jatkossa. :)

Näissä pullissa on oikeastaan vain yksi ongelma. Ne ovat niin hyviä, että isompikin annos häviää hyvin nopeasti. Viimeksi käytin 700 grammaa jauhelihaa, että riittäisi edes pariksi kerraksi kahdelle hengelle. Pullia jäi kyllä toiseen kertaan, mutta lihansyöjä ehti apajille ensin ja töistä kotiin tultuani jäljellä oli vain tyhjä lautanen. Eli ehkä katkeruutta välttääkseni ostan ensi kerralla kilon jauhelihaa. Sillä päästään jo alkuun.

Alkuperäinen resepti on Sikke Sumarin ohjelmasta - alla on itse muokkaamani. Slovenialaisiin palleroihin on käytetty niin hyviä raaka-aineita, että lopputulos on väistämättä suussasulavan herkullinen. Vaikka Sikke ohjelmassaan vannotti noudattamaan tarkasti reseptiä, niin pakkohan sitä oli vähän soveltaa. Ja sitä suuremmalla syyllä näitä voi kutsua Annan lihapulliksi. Vapiskaa ruotsalaiset brändäämisen mestarit, tästä alkaa Annan lihapullien maihinnousu! :)

Annan lihapullat

700 g jauhelihaa (olen kokeillut sekä nautaa, että sikanautaa, saa olla rasvaakin - Sikke neuvoo 400 g possua, 300 g nautaa)
4 kunnollisen kokoista valkosipulinkynttä silputtuna
1 iso sipuli silputtuna
5-7 hyppysellistä merisuolaa (myllystä)
6-7 aurinkokuivattua tomaattia pilkottuna
1-2 chiliä pilkottuna (tai esim. arrabbiattaa - Sikke käyttää 3-5 mietiä vihreää pepperonia)
15-20 basilikanlehteä silputtuna
1 tl rosmariinia silputtuna
5 hyppysellistä rouhittua mustapippuria (myllystä)
50-70 g vuohenmaitojuustoa tai fetaa (esim. Pirkka) haarukalla muussattuna

Sekoita kaikki ainekset käsin keskenään. 
Anna taikinan maustua tunti tai pari pöydällä.
Muotoile siitä käsin pitkulaisia, päistä suippenevia pötkylöitä. Eli puristelet nyrkissä muutaman kerran, niin muoto syntyy itsestään. (Toki voi tehdä myös pyöreitä, mutta tässä noudatin Siken ohjetta)
Paista voin ja oliiviöljyn seoksessa kauniin ruskeiksi. Kääntele joka puolelta.

Siken vinkki on lisätä taikinaan 100 g pieneksi pilkottua ilmakuivattua kinkkua.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti