Sunnuntaikanaa oliiveilla ja sitruunaperunoita

Tuli vaihteeksi tehtyä hirrrveen hyvää sunnuntairuokaa. Resepti ampaisi suoraan tattirisoton ja miilunpolttajan pastan kanssa kärkijoukkoon, jota kehtaisi tarjota myös vieraille. Ja mikä parasta, ei hellan ääressä tarvitse päivystää kovin pitkään. Sikke Sumarin Rakastan ruokaa! -kirjaa on jälleen kiittäminen helposta ja herkullisesta viikonloppuruoasta: Kanaa ja oliiveita uunissa.

Siken alkuperäisessä reseptissä on käytetty kahdeksan koipireisipalaa, mutta kahden hengen perheelle tein saman määrän "täytettä" kolmea koipireittä varten. Sikke suosittelee vaihtelemaan ainesten mittasuhteita oman maun mukaan. Kaupasta ei löytynyt marinoimattomia koipireisiä, joten käytin perinteisiä marinoituja paloja - maukasta oli.

Sitruunaperunat syntyi vähän vahingossa lisukkeeksi, kun kanan jäljiltä oli jäänyt kuorensa luovuttanut sitruuna. Yhdistelmä toimi todella hyvin ja sitruunaperunoita voisi tehdä uudestaankin.

Kanaa ja oliiveita uunissa

3 koipireisipalaa
2 dl vihreitä ja mustia oliiveja (Sikke käyttää kivellisiä, itse tein kivettömistä)
1 dl puolikuivattuja tomaatteja
1 dl kirsikkatomaatteja
4 valkosipulinkynttä (maun mukaan enemmänkin)
1 dl sileälehtistä persiljaa silputtuna
2 rkl raastettua sitruunankuorta
1 pieni oksa tuoretta rosmariinia (kuivattukin toimi meillä)
merisuolaa ja mustapippuria myllystä
loraus oliiviöljyä

1. Asettele kananpalat uunivuokaan nahkapuoli ylöspäin ja valkosipulin puolikas kunkin palan alle.
2. Sekoita loput ainekset keskenään ja levitä huolettomasti kananpalojen päälle.
2. Paista uunissa 200 asteessa kunnes kana on kullanruskeaa ja rapeakuorista (50-60 minuuttia).

Sitruunavalkosipuliperunat kahdelle

4-5 keskikokoista perunaa
1-2 valkosipulin kynttä
loraus oliiviöljyä
1/2-1 sitruunan mehu
ripaus sokeria
suolaa
rouhittua mustapippuria

1. Kuori ja viipaloi perunat uunivuokaan.
2. Sekoita silputtu valkosipuli, oliiviöljy, sitruunan mehu, sokeri, suola ja mustapippuri keskenään.
3. Kaada öljyseos perunoiden päälle ja sekoita hyvin.
4. Paista 200 asteessa noin 20-30 minuuttia, kunnes perunat ovat kypsiä ja saaneet väriä.

Viikon mietelause

On taas se aika vuodesta, kun töissä tulee tehtyä viidessä päivässä hommia kuuden työpäivän edestä ja muutama jäljellä oleva tunti illasta kuluu salilla tai koomassa television ääressä. Eli uusien reseptien testaus  on arkena todella rajallista ja pikaruoka linssikeitto porisee padassa ainakin kerran viikossa.

Siispä jaan tällä kerralla kanssanne hienon mietelauseen, jonka sattumalta huomasin Meiran maustepussin kyljestä. Maustepussin parasta ennen -päivä on nähnyt parhaat hetkensä jo jokin aika sitten, mutta slogan on kaunis ja ajaton:

Mauste antaa ruoalle sielun.

Siiderisämpylät uunista ulos

Minulla on tuskainen suhde sämpylöiden leipomiseen. Olen yleensä kummastellut kommentteja, että leipominen olisi hankalaa. Eihän se muuta vaadi kuin että muistaa noudattaa reseptin ohjeita, niin yleensä lopputulos onnistuu. Mutta sämpylöiden kanssa olen kuitenkin lyönyt päätä seinään siinä määrin, että aloin itsekin uskoa leipomisen vaikeuteen.

Pari viikkoa sitten luulin vihdoin löytäneeni ratkaisun, kun bongasit jostain ruokablogista pomminvarmaksi kuvatun sämpyläreseptiä. Lopputuloksena oli kivenkovia palloja, joilla olisi voinut hyvin pelata pesäpalloa. Seuraavana päivänä sämpylöitä piti laittaa paahtimeen, että niitä edes jotenkin pystyi syömään. Melkein jo luovuin toivosta, että voisin joskus saada sämpyläsatsin onnistumaan.  Diagnoosi: liikaa jauhoja.

Tuskailin ongelmaani sämpylöiden leipomiseen erikoistuneelle ystävälle, jonka vinkeillä päätin antaa sämpylöille vielä yhden mahdollisuuden. Sopivasti eteen osui Viiden tähden vegaani -kirjasta resepti, jossa sämpylöihin käytettiin omenasiideriä. Kombinaatio kuulosti sen verran oudolta ja epätoivo kokeilussa onnistumiseen oli sen verran suuri, että pakkohan reseptiä oli kokeilla. Mikä sen parempi hetki kuin seesteinen sunnuntaiaamu.

Onnistumisen varmistamiseksi olin ostanut kaapissa lojuvan kuivahiivan tilalle tuoretta hiivaa. Hillitsin itseni jauhojen kanssa, lisäsin ystävän neuvojen mukaan voisulan aivan loppuvaiheessa ja seurauksena oli läpimurto! Onni on tuoretta siiderisämpylää aamukahvin kanssa sunnuntaiaamuna.

Siiderisämpylät 

10-12 isoa sämpylää

0,5 l kuivaa omenasiideriä (kunnon omenasiideriä, käytin itse Stowford Pressiä)
50 g tuorehiivaa
1,5 tl suolaa
2 tl sokeria
10-13 dl hiivaleipäjauhoja
50 g sulatettua voita

1. Lämmitä siideri kädenlämpöiseksi ja liuota hiiva siiderin joukkoon.
2. Lisää suola ja sokeri. Alusta taikinaan jauhoja suurin osa jauhoista eli sen verran, että taikina on vielä löysää, mutta alkaa vähän irrota käsistä ja kulhon reunoista.
3. Sulata voi ja sekoita taikinaan. Tarvittaessa lisää vielä hiukan jauhoja.
4. Anna taikinan kohota lämpimässä paikassa. Vaivaa taikinaan tarvittaessa vähän jauhoja, mutta jätä taikina niin löysäksi, että siitä juuri ja juuri pystyy pyörittelemään sämpylöitä. (tämä ohjeena meille liikaa jauhoja -ongelman kanssa painiville)
5. Muotoile sämpylöiksi ja anna vielä kohota.
6. Paista 225 asteessa noin 10 minuuttia.

Naurettavan hyvä miilunpolttajan spagetti

Hemmottelin ystävänpäivän kunniaksi perheemme lihansyöjää herkkuruoalla. Toiset ostavat suklaata ystävänpäivänä, meillä toimii pekoni. Kun viikko sitten tein ensimmäistä kertaa pekonipastaa, kuului ulko-ovelta kommentti "Tänään on onnenpäivä!" keittiöstä kantautuvaan tuoksuun. Tuolloin apukokki lupasi myös tulevaisuudessa tiskata pannun aina, kun meillä tarjotaan pekoniruokaa. Eli tämän illan kokkauksilla ansaitsin myös itselleni tiskivapaan sohvalla köllöttelyn.

Miilunpolttajan spagetin reseptin löysin Sikke Sumarin Rakastan ruokaa! -kirjasta. Kirja on täynnä upeita reseptejä, joista varmasti monia testaan lähiaikoina. Alla oleva resepti on vähän sovellettu Siken alkuperäisestä, mutta parempi kirjata tähän muistiin, mitä tulikaan tehtyä.

Pasta carbonara eli miilunpolttajan spagetti sai kerrassaan ylistävän vastaanoton. Spontaanit kommentit lihansyöjältä olivat: "Tämä on naurettavan hyvää!" "Parasta pastaa mitä olen ikinä syönyt!" "Voit kirjoittaa sinne blogiin, että tämä on voittajaresepti. Tästä ei ole suunta kuin alaspäin. Huippu on saavutettu." Ja loppuruokailun ajan onnellisia huokailuja...

Miilunpolttajan spagetti kahdelle 

140 g pekonia
1 punasipuli
3 valkosipulin kynttä
2 kananmunaa
n. 1,5 dl parmesaania raastettuna
reilusti mustapippuria
suolaa
kahden hengen annos spagettia

1. Laita pastavesi kiehumaan.
2. Silppua punasipuli ja valkosipulin kynnet. (Siken ohjeessa yksi valkosipulinkynsi laitetaan antamaan makua pannulla öljyyn ja otetaan sitten pois - meillä tuli taas vähän ronskimmalla kädellä laitettua sitä valkosipulia)
3. Raasta parmesaania noin 1,5 dl.
4. Lisää kiehuvaan veteen reilusti suolaa ja laita spagetit kiehumaan.
5. Paloittele pekoni saksilla paloiksi kylmälle pannulle ja paista pekoneita niin pitkään paloja käännellen, että ne alkavat olla kunnolla ruskistuneita.
6. Lisää sipulit ruskistuneen pekonin joukkoon ja kuullota tasaisesti sekoittaen sen aikaa, että sipulit ovat vähän pehmentyneet. Nosta pannu sitten pois levyltä.
7. Vatkaa kaksi munaa kevyesti kulhossa ja sekoita juustoraaste munien joukkoon. Mausta suolalla, mutta muista, että juusto on suolaista.
8. Kun spagetti on kypsynyt al denteksi, kaada se lävikköön, mutta säästä noin desi keitinvettä.
9. Siirrä pannu takaisin levylle ja lisää pasta ja keitinvesi pekonien joukkoon. Kuumenna samalla sekoittaen ja lisää sitten muna-juustoseos ja sekoita vielä hyvin. Lisää tarvittaessa suolaa ja reilusti mustapippuria ja tarjoa heti!

Terapeuttista sipulikeittoa

Kulunut viikko oli sen verran hektinen töissä ja vapaa-ajalla, että kokkaaminen jäi todella vähiin. Sunnuntaina oli vihdoin kokonainen päivä kotoiluun, joten kaiken ei-tekemisen lomassa ehdin viettää vähän aikaa keittiössäkin. Päivän agendalla oli löytää lempeän terapeuttinen lohturuoka, jonka voimalla saa nollattua viikon kiireet ja kerättyä voimia alkavalle viikolle.

Kuten unelmien kokkiveitsikirjoituksessa taisin jo mainitakin, sipulien pilkkominen on mielestäni yksi ihanimmista vaiheista ruoanlaitossa. Olen odottanut kiireetöntä päivää, jolloin olisi aikaa kuoria isompi kasa sipuleita ja haudutella niistä herkullinen keitto. Tänään oli se päivä. 

Välillä tunnen päässeensä elämässä pitkälle, kun sipulia aiemmin syvästi vihanneena teen vapaaehtoisesti sipulikeittoa. Kaksikymppiseksi asti poimin pienimmätkin sipulinpalat ruoasta - siinä ajassa ehtii kehittää itselleen hyvät taidot bongata sipulin murusetkin. En voinut sietää lihapullia, joihin oli miinoitettu isoja, narskuvia sipulinpaloja. Äiti päätyi käyttämään sipulijauhetta oikean sipulin sijasta. Kummitäti keksi soseuttaa sipulin tehosekoittimella lihapullataikinaan. Joten olen hyvä esimerkki kaikille nirsojen lapsien vanhemmille, että toivoa on olemassa, kun ikää tulee lisää...

Tähän asti olen nauttinut sipulikeittoa yleensä vain Pariisissa. Kuva on otettu edelliseltä matkalta - tältä näyttää se oikea sipulikeitto ranskalaisessa ravintolassa. Kerran vuosia sitten olen testannut sipulikeittoa kotona, mutta silloin en makuun kovin paljon hurmaantunut. Tällä kertaa keitto maistui aivan yhtä pehmeältä ja aromikkaalta kuin lounaalla Pariisissa. Bongasin tämänkin reseptin Pastanjauhantaa-blogista. Kotimaistajaltakin tuli ylistävä kommentti: "On tässä maku." Reseptin ainoa huono puoli on, että siitä tuli keittoa vain kolme annosta. Ensi kerralla teen tupla-annoksen, että riittää seuraavallekin päivälle :)

Sipulikeitto kahdelle

reilu puoli kiloa sipuleita

3 valkosipulinkynttä (no, itse käytin taas vähän enemmän - 4 isoa ja 2 minikynttä)

laakerinlehti

oliiviöljyä

nokare voita

6 dl liha-, kana- tai kasvislientä (käytin 1 kasvisliemikuution & 6 dl vettä)

suolaa 

pippuria

pala vaaleaa leipää annosta kohti

juustoraastetta

Kuori ja viipaloi sipulit. 

Kuumenna reilu loraus oliiviöljyä paksupohjaisessa kattilassa ja sulata siihen reilu nokare voita. Lisää viipaloidut sipulit, silputtu valkosipuli ja laakerinlehti. 

Kuullota hetki miedolla lämmöllä, mutta älä ruskista vielä. 

Laita kansi päälle ja alenna lämpöä. Anna sipulien kiehua kannen alla n. 15 min. Sekoita välillä, etteivät sipulit pala ja pidä lämpö niin pienellä, etteivät sipulit saa väriä. 

Kun sipulit ovat pehmenneet, ota kansi pois ja käännä levyn lämpötilaa isommalle. Ruskista sipulit kullankeltaisiksi. 

Lisää liha/kana/kasvisliemi (tai vesi ja kasvisliemikuutio), käännä lämpöä pienemmälle ja hauduta 20 minuuttia siten, että keitto juuri ja juuri poreilee.

Tarkista maku, lisää suolaa ja pippuria. 

Kuumenna uuni ja laita grillivastukset päälle. 

Kaada keitto tarjoilukulhoihin. Revi kippoihin pala tuoretta leipää (meiltä löytyi pakastimesta ciabattaviipaleet) ja puolittain upota leipäpalat keittoon. 

Ripottele päälle juustoraastetta (reseptissä suositellaan esim. gruyèrea, käytin itse mustaleimaemmentalia). 

Laita kupit uuniin grillivastuksen alle siksi aikaa, että juusto sulaa ja leipä saa vähän väriä. 

Tarjoile höyryävän kuumana.

Timantteja

Sunnuntaina löysin tuhansia timantteja.

Sunnuntaimenu: siikacevichesalaatti ja maa-artisokkarisotto

Viikonloppuna oli aika juhlia. Sunnuntaina kokattiin juhlan kunniaksi kahden ruokalajin herkkumenu. Mies teki alkuruoaksi siikacevichesalaatin ja itse laitoin pääruoaksi maa-artisokkarisottoa. Salaatin resepti löytyi Helsingin Sanomien Ruokatorstai-kirjasta ja risotto osui silmään ruokablogien maailmasta, alun perin Glorian Ruoka & Viini -lehdestä.

Siika oli ihanan raikasta ja pääsi omalla alkuruokalistalla kärkijoukkoon. Risotto oli hienostuneen pehmeän makuista ja maa-artisokan tuoksu oli huumaava kokkailun aikana.

Kun on päässyt uusien ruokien testaamisessa vauhtiin, ei voi kuin ihmetellä miten sitä onkin tähän asti pyörittänyt kerta toisensa jälkeen samoja ruokia. Vaihtelu virkistää ja ennen kaikkea uudet makuelämykset tuovat piristystä arkeen. Asenne on alkanut hiljalleen muuttua suomalaisesta "syödä elääkseen" -mentaliteetista "elää syödäkseen" -elämäntavaksi :)

Siikacevichesalaatti

350-400 g siikafileitä
1 sitruunan mehu
1/2 tl suolaa
mustapippuria
1 pieni punasipuli
1 valkosipulinkynsi
pala punaista chiliä
1/2 mangoa
erilaisia salaatteja
tuoretta korianteria

1. Poista kalafileistä ruodot. Leikkaa pala pieniksi kuutioiksi tai ohuiksi siivuiksi.
2. Purista sitruunasta mehu kulhoon ja mausta suolalla ja pippurilla. Lisää kalat kulhoon ja anna maustua viileässä parin tunnin ajan.
3. Hienonna punasipuli, valkosipulinkynsi sekä chili. Kuutioi mango. Sekoita ainekset vaaleaksi marinoituneiden kalapalojen joukkoon.
4. Revi salattia lautaselle, viimeistele kalaseos korianterisilpulla ja asettele salaattipedille.

Maa-artisokkarisotto maa-artisokkasipseillä


Maa-artisokkasipsit
1 maa-artisokka ruokailijaa kohti
1/2 dl öljyä

Kuori maa-artisokat ja höylää ohuiksi siivuiksi kuorimaveitsellä.
Kuumenna öljyä kasarissa tai kattilassa 160-asteiseksi. Paahda maa-artisokkasiivut öljyssä ruskeiksi. Nostele sipsit talouspaperin päälle kuivumaan ja kovettumaan ja mausta merisuolalla.

(Vinkit: 1) Paista vain muutamia siivuja kerrallaan, koska sipsit valmistuvat todella nopeasti - itsellä pari ensimmäistä erää paloivat, kun en ehtinyt riittävän nopeasti pelastaa sipsejä öljystä (reikäkauha ostoslistalle). 2) Kun öljy on kuumentunut, käännä lieden lämpötilaa pienemmälle, niin vältyt mustilta sipseiltä.)

Paahdettu maa-artisokkapyree (yhteen risottoon)
1 keltasipuli
5-7 isoa maa-artisokkaa
1 rkl öljyä
1 rkl voita
2-3 dl vettä

Silppua kuorittu sipuli. Kuori ja kuutioi maa-artisokat.
Kuumenna öljy paksupohjaisessa kattilassa ja paahda maa-artisokkia öljyssä, kunnes ne ovat kauniin tummanruskeita. Lisää voi ja sipuli, jatka paahtamista, kunnes sipuli on läpikuultavaa.
Lisää vettä niin, että kasvikset peittyvät. Hauduta kypsiksi noin 10 min. Siivilöi kasvikset vedestä (säilytä vesi risottoon) ja soseuta tehosekoittimella tasaiseksi pyreeksi.

Maa-artisokkarisotto (4:lle)

3 salottisipulia
3 valkosipulinkynttä
4 rkl voita
3 dl risottoriisiä
1 dl valkoviiniä
noin 6 dl kasvislientä (1-2 kasvisliemikuutiota)
(vajaa kourallinen kuivattuja suppilovahveroita)
3 dl maa-artisokkapyreetä
reilu kourallinen raastettua parmesaania (tai maun mukaan)
suolaa
mustapippuria
1 rkl sitruunamehua

Kiehauta vesi kasvislientä varten ja sekoita siihen kasvisliemikuutiot.
Silppua kuoritut salottisipulit ja valkosipulinkynnet.
Kuullota sipuleita voissa syväreunaisessa kasarissa. Kun sipulit ovat läpikuultavia, lisää riisi ja kuullota riisejä läpikuultaviksi. (Tässä vaiheessa lisäsin myös noin kourallisen morttelissa jauhettuja kuivattuja suppilovahveroita.)
Lisää valkoviini ja anna sen imeytyä riisiin. Lisää maa-artisokkapyreestä säästetty vesi sekä kasvislientä sen verran, että päällimmäiset riisit vielä näkyvät. Sekoita tasaisesti ja anna risoton kiehua hiljalleen. Lisää kasvislientä aina kun edellinen vesi on lähes imeytynyt ja jatka sekoittamista.
Kun riisi on sopivan al dente, lisää artisokkapyree, sitruunanmehu ja anna kiehahtaa uudelleen.
Lisää parmesaani, mausta suolalla ja pippurilla.
Risotto saa jäädä melko löysäksi.
Koristele maa-artisokkasipseillä.


Käytin risottoon ja sipseihin yhteensä 500 g maa-artisokkia. Glorian Ruoka & Viini -lehden reseptin bongasin Pieni Vispiläkauppa -blogista. 

Kevättä kohti

Valokuvaaminen on jäänyt viime aikoina aika vähiin, mutta ehkä sitä taas innostuu, kun alkaa valo lisääntyä ja päivät pidentyä. Aurinkoista sunnuntaita ja hyvää vaalipäivää kaikille!

Papupyöryköitä, chilidippiä ja mojitosalaattia

Jälleen yksi hyvä kasvisruoka testattu. Uhmaan kotona ilmaistua huolenaihetta, että jos jatkuvasti lisään blogiin kasvisreseptejä niin kaveripiirin naiset alkavat kohta ottaa meistä mallia ja kohta miehille ei tarjota enää lihaa ollenkaan :)

Bongasin tämän illan reseptin salilla Evita-lehdestä ja siinä askelkyykkyjen välissä yritin painaa aineksia mieleen. Lopputulos oli sen verran onnistunut, että aika hyvin muistin reseptin, ehkä jonkin verran saatoin yksinkertaistaa valmistusvaiheita. Lihansyöjän kommentti papupyöryköistä oli, että ihan lihaisilta tuntuvat. Arki-iltaan sopivan yksinkertainen ja nopea ruokalaji pitkän työpäivän päätteeksi. Valmistukseen kului aikaa puolisen tuntia.

Pyöryköiden kanssa tarjoillaan chilidippiä, joka sopisi täydellisesti myös esim. kananuggettien kanssa - peittoaa ainakin ne kaupan valmispakkauksessa tulevat dippikastikkeet. Ilman dippiä pyörykät olisivat jääneet omaan makuuni vähän mauttomiksi eli lisäisin siinä tapauksessa taikinaan enemmän mausteita.

Mojitosalaatti on viime aikojen reseptilöytö. Oikeasti kulkee nimellä avokado-kikhernesalaatti, mutta maku muistuttaa niin vahvasti mojitoa, että alkuperäinen nimi ei tee ruoalle oikeutta.

Papupyörykät (kahdelle hengelle)

1 tlk (380 g) kidneypapuja
1 sipuli
2-3 valkosipulin kynttä
reilu kourallinen minttua
1 kananmuna
4-5 rkl vehnäjauhoja
suolaa
pippuria

Silppua sipuli ja valkosipuli ja kuullota pannulla lorauksessa öljyä.
Huuhtele kidneypavut ja laita ne kulhoon kuullotettujen sipulien ja mintun kanssa.
Soseuta sauvasekoittimella tasaiseksi. Lisää kananmuna, suolaa ja pippuria ja sekoita tahnan joukkoon.
Lisää 4-5 rkl vehnäjauhoja ja sekoita käsin tasaiseksi.
Kuumenna öljyä pannulla ja nostele lusikalla kekoja pannulle. Paista kypsiksi.

Chilidippi

2-4 chiliä (koosta riippuen)
1 dl viinietikkaa
1 dl sokeria
3 rkl öljyä
suolaa
pippuria

Poista chilistä siemenet ja silppua pieneksi. Käytin itse kaksi isoa chiliä.
Laita kattilaan viinietikka (valkoviinietikkakin käy), sokeri, öljy, suola ja pippuri.
Keitä sekoittaen n. 5-10 minuuttia, kunnes liemi alkaa tiivistyä saostua kastikkeeksi. Saostumisen huomaa varmasti. Laita kulhoon jäähtymään.
Dippikastikkeen saa hyvin tehtyä samalla, kun paistaa papupyöryköitä.

Mojitosalaatti eli avokado-kikhernesalaatti

1 tlk kikherneitä
1-2 avokadoa (maun mukaan)
1 lime
reilu kourallinen minttua
suolaa
pippuria

Huuhtele kikherneet.
Kuutioi avokado ja sekoita kulhossa kikherneiden kanssa.
Raasta joukkoon limen kuori ja purista mehu.
Lisää silputtu minttu ja mausta suolalla ja pippurilla. Sekoita hyvin.