Mene sieltä missä aitaa ei ole - Täydellinen tomaattikastike

Tauko edellisestä blogikirjoituksesta on venynyt lähes kahteen vuoteen. Kynnys aloittaa uudelleen on kasvanut korkeammaksi kuin Trumpin haaveilema muuri. Lykättyäni aloittamista riittävän pitkään päätin lopulta mennä sieltä, missä aitaa ei ole. Unohdetaan kuvat ja tekstin viilaaminen, kunhan jotain pääsee eetteriin.

Aloittamista ei helpota sekään, että
a) tietokoneen käyttöjärjestelmä on ajalta ennen kolmea viimeisintä käyttöjärjestelmää, joten nettisivut eivät enää kovin usein aukea,
b) Bloggerin salasana on unohtunut,
c) valokuvia ei saa puhelimesta koneelle, koska laitteiden yhteys ei enää pelaa,
d) hetki omaa aikaa on nykyään päiväunien mittainen, jolloin haluaisi tehdä miljoona muutakin asiaa
e) mainitsinko jo aloittamisen vaikeuden?

Blogitauon suurimmaksi haitaksi on osoittautunut se, että hyväksi kokeilemiani reseptejä ei välttämättä löydy enää uudelleen interwebin ihmeellisestä maailmasta, jos niitä ei tallenna omaan blogiin. Haikailen vieläkin Yhteishyvän sivuilla ollutta taivaallista japanilaista salaatinkastiketta - aineksina mm. ketsuppi ja worcesterkastike. Reseptiä en löydä enää kekseliäimmilläkään hakusanoilla. Parempi siis alkaa tallentaa tänne omaa reseptipankkia.

Tämä resepti sopii hyvin arkeen, jossa joku roikkuu keittiössä jalassa tai aikaa ruoanlaitolle on noin nolla minuuttia. Lopputulos palkitsee, kun antaa uunin tehdä tehtävänsä. Täydellinen ohje - Olivian parhaat reseptit -kirjasta (2012) löytyy täydellinen tomaattikastike, joka sopii niin pizzaan kuin pastaan tai mihin nyt tomaattikastiketta tarvitseekaan. Meillä on aina valmiit annokset tomaattisoosia pakastimessa odottamassa. Kirjassa on mainittu annoksen riittävän kahteen pizzaan. Meillä on riittänyt kolmeen tai hätätapauksessa neljäänkin pizzaan tai pariin pastakertaan.

Suurin ponnistus tässä reseptissä on valkosipulin pilkkominen ja aineita voi vaihdella sen mukaan, mitä kaapista sattuu löytymään. Kirsikkatomaatit voi korvata lohkoiksi pilkotuilla normitomaateilla ja tuoreen basilikan kuivatulla. Joka kerta on tullut hyvää.

Täydellinen tomaattikastike

400 g tomaattimurskaa
250 g kirsikkatomaatteja (tai tavallisia tomaatteja lohkoina)
1 dl tuoretta hienonnettua basilikaa (tai 1-2 rkl kuivattua basilikaa)
2 valkosipulinkynttä viipaloituna
1/2 dl öljyä
1 tl hienonnettua merisuolaa
2 tl sokeria

Sekoita tomaattimurska, kirsikkatomaatit, basilika, valkosipulinkynnet, öljy, suola ja sokeri laakeaan uunivuokaan.
Kypsennä 225 asteessa 25 minuuttia.
Murskaa tomaatteja kevyesti haarukalla (varo, ettei roisku päälle kuumana) ja jäähdytä kastike.

Nokinen grillimauste

Se olisi sitten grillikausi käynnissä, vaikkei ihan vaatetuksesta välttämättä arvaisi. Pitkät kalsarit, pipo, untuvatakki, villapaita ja muita perinteisiä Suomen kesän edellyttämiä vaatekappaleita. Grilliruoka ainakin tuo kesäisen fiiliksen kukoistavan luonnon ja linnunlaulun ympäröimänä.

Tämän kesän yksi käytetyimmistä grillimausteseoksista on testattu meillä jo moneen otteeseen. Toimii niin kalan kuin lihan kanssa. Alkuperäinen resepti on nimeltään nokilohi, mutta meillä tätä on ripoteltu usein myös kanalle. Helppo tehdä isompi satsi lasipurkkiin ja napata mukaan kun grillimausteseokselle on tarvetta. Resepti on ystäväni bongaama, muistaakseni peräisin Glorian Ruoka & Viini -lehdestä tältä vuodelta. Resepti on mitoitettu 5-6 annokseen 1 kg lohelle.

Kannattaa tehdä kaksin-/kolminkertainen erä niin riittää useammaksi kerraksi.

Nokimauste grillaukseen

2 rkl paprikajauhetta
2 tl mustapippuria myllystä
2 tl kuivattua timjamia
2 tl kuivattua oreganoa
2 tl curryjauhetta
2 tl sokeria
1 tl cayennepippuria
2-3 tl suolaa

Sekoita mausteseos.
 (Alkuperäisessä ohjeessa kastetaan kala sulatettuun voihin ja hierotaan sen jälkeen mausteseos. Laiskempi kokki jättää tämän vaiheen välistä tai vähän hieroo öljyä pinnalle.)
Hiero reilusti grillattavan kalan tai lihan päälle.
Anna hiillostua tummaksi grillissä.
Kehu vuolasti, miten hyvältä voikaan ruoka maistua.

Mysli 2 .0 - kotitekoista muromysliä

Aika katkaista yli puolen vuoden blogihiljaisuus. Olen hiljaisuuden aikana kerännyt muutamia hyväksi havaittuja reseptejä, jotka yritän saada tänne jollain aikataululla tallennettua. Aloitetaan lyhyellä matalan kynnyksen postauksella, ilman kuvia, pitkiä jaaritteluja tai ylimääräistä yrittämistä. Voit mielessäsi kuvitella lopputuloksen ulkonäön :)

Aiempi mysliresepti on kehittynyt uudelle tasolle, kun bongasin Secret Wardrobe -blogista toisen ohjeen, jota noudattamalla saa kotona tehtyä muromysliä. Salainen ainesosa on vesi, joka auttaa muodostamaan niitä ihanan herkullisia kokkareita. Näiden kahden reseptin yhdistelmänä syntyi mysli 2.0. Tekovaiheessa tämän uuden ohjeen etuna on, ettei mysli kärähdä niin herkästi uunissa. Ainesten määrillä ei ole niin väliä. Pähkinöitä laitan yleensä reippaasti ja siemeniäkin vähän sen mukaan, mitä kaapista löytyy. Lähinnä hunajan ja öljyn suhdetta olen noudattanut alkuperäisen ohjeen mukaan.

Muromysli (pellillinen, n. 2 l)

10-12 dl kaurahiutaleita2-3 dl murskattuja pähkinöitä (oman maun mukaan)4 dl siemeniä (esim. 2 dl kuorittuja auringonkukan siemeniä, 1 dl seesaminsiemeniä, 1 dl pellavansiemeniä tai -rouhetta)
2 rkl sokeria
2 tl vaniljasokeria
vajaa 1 tl kardemummaa (voi jättää poiskin)
3 rkl hunajaa1 dl ruokaöljyä (rypsi-, kookos-, tms.)
2 dl vettä

Paahtamisen jälkeen:
3-5 dl kuivattuja hedelmiä tai marjoja (oman maun mukaan)

Sekoita kuivat aineet keskenään.Kuumenna öljy kattilassa hunajan kera, mutta älä päästä öljy-hunajaa kiehumaan. Kaada öljy-hunaja ja vesi kuivien ainesten joukkoon ja sekoita tasaiseksi.
Levitä mysli pellille ja paahda 175 asteisessa uunissa noin 30-40 minuuttia. Sekoita mysliä välillä, ettei pintakerros pala. Olen itse sekoittanut noin 10-15 minuutin välein. Mysli on valmis, kun se on kauttaaltaan sopivasti paahtunut.
Ota mysli uunista ja lisää sekaan kuivatut hedelmät tai marjat ym. 

Simppeli on usein parasta - grillatut banaanit

Usein sitä erehtyy ajattelemaan, että ruoka on sitä parempaa, mitä enemmän sen eteen on nähnyt vaivaa. Kunnes saavuttaa pisteen, jolloin ei jaksa nähdä enää vaivaa ja haluaa päästä mahdollisimman helpolla.

Helppous ja laiskuus on ollut tämän kesän teema meidän ruokailuissa. Kun viimeisen vuoden kalenterimerkinnöistä löytyy asunnon osto, vanhan myynti, maalausremontti, muutto, pihaprojekti ja häät, saa näiden tapahtumien tehtävälistoilla vuorattua ainakin yhden seinän. Lomalla kaipasimmekin lähinnä lepoa ja tekemättömyyttä, kun olimme saaneet ruksittua näiden projektien to do -listan viimeisen kohdan tehdyksi.

Siirryimme mökillä kertakäyttöastioihin, ettei kaivosta tarvitse kantaa vettä tiskaamiseen. Söimme välillä grillimakkaraa lounaaksi ja illalliseksi. Käytimme valmiita grillikastikkeita (ei kuitenkaan valmiiksi marinoituja lihoja - joku raja sentään). Menu sai sisältää enintään viisi raaka-ainetta, jotka piti mahdollisimman vähällä muokkaamisella saada lautaselle. Tyyliin uudet perunat, silli, kylmäsavustettu lohi, puolikas avokado. Savustetut ahvenet ja perunasalaatti. Pekoniin kääritty sisäfilepihvi ja kaupan valmiit ristikkoperunat grillissä.

Jälkiruokana söimme koko loman grillattua banaania. Kaikessa yksinkertaisuudessaan se voittaa kesän parhaiden gourmetjälkiruokien tittelin kerta toisensa jälkeen. Ainoana vaatimuksena on kuuma grilli ja jäätelö. Tämä jälkkäri valmistuu vaivatta, kun ruoat on grillattu, lautaset alkavat olla tyhjiä ja tyhjän grillin yläpuolella ilma väreilee kuumuudesta.

Oma suosikkini banaanin kanssa on rommirusinajäätelö. Hyvänä kakkosena tulee vanhan ajan vanilja tai kinuskijäätelö. Voit yhtä hyvin käyttää niin raaempia kuin ylikypsiä banaaneja.

Jos oikein gourmetia haluat tehdä, voit ennen grillaamista tehdä banaanin kuoreen viiltoja ja laittaa suklaapaloja väleihin. Minusta se on liian vaivalloista ja sotkuista puuhaa. Pidetään parhaat asiat yksinkertaisina.

Grillatut banaanit

1 banaani per ruokailija
jäätelöä

Laita banaani sellaisenaan, kokonaisena ja kuorimatta grilliin.


















Käännä banaani toiselle kyljelleen, kun alempi puoli on mustunut.


















Ota banaani pois grillistä, kun banaani on kokonaan musta.
Ruokailuohje:
Lautasella viillä lusikalla tai veitsellä banaanin kuori auki pituussuunnassa.
Kaavi sisus kuoresta pois ja lusikoi jäätelöä päälle.

Nauti mitä helpoimmasta jälkiruoasta ja ihmettele ääneen, miten jokin näin hyvä voi olla niin vaivatonta tehdä.

Piknikauden avaus tomaattipiirakalla

"Kiinnostaisiko piknik kallioilla jos on hyvä sää?" 

Aurinko paistoi pääsiäismaanantaina, kun avasimme piknikkauden. Lopullinen päätös tehtiin samana aamuna, joten syöminkien antimet oli keksittävä kaappien sisällöstä. Ja mitkä herkut pari kätevää emäntää saivat aikaan! 

Parin keittiössä vietetyn tunnin jälkeen pakkasimme laukkuun tomaattipiirakan, raparperipiirakan, karjalanpiirakoita ja mintulla maustettua munavoita, skumppaa ja mustikka-banaanismoothieta. Toinen emäntä oli tahollaan pyöräyttänyt sämpylöitä, fetasalaattia ja keksejä. Kevään ensimmäiset aurinkorasvat naamaan ja menoksi. Ähky kesti iltaan asti. 

Jos vappupiknikin tarjoilut ovat vielä hakusessa, suosittelen ottamaan tomaattipiirakan listalle. Ainekset saattavat löytyä valmiiksi kotoa ja piirakka maistuu keväisen raikkaalta. Bongasin reseptin Isyyspakkaus-blogista. Käytin tällä kertaa minttua, basilikakin sopisi erinomaisesti. Ensi kerralla ajattelin lisätä piirakkaan myös oliiveja.

Tomaattipiirakka

Pohja

50 g voita

hyppysellinen suolaa

1 dl ruisjauhoja

2 dl vehnäjauhoja

2 rkl vettä

Täyte

8 tomaattia (kannattaa kokeilla myös sekoittaa eri tomaatteja - enemmän on enemmän)

2 sipulia

3 rkl aurinkokuivattuja tomaatteja hienonnettuna

tuoreita yrttejä (esim. minttu, basilika, lehtipersilja, salvia, oregano)

voimakkaan makuista kuvaa juustoa raastettuna (esim. emmental, gouda, manchego - tai näiden puuttuessa mikä tahansa juustoraaste käy)

(oliiveja)

öljyä kuullottamiseen

Munamaito

1 kananmuna

1,5 dl maitoa

suolaa 

mustapippuria

Tee ensin pohja. Nypi voi ja jauhot murumaiseksi seokseksi ja lisää vesi. Lisää vehnäjauhoja tarpeen mukaan, jotta saat kiinteän taikinapallon. Voitele tai vuoraa vuoka leivinpaperilla ja painele taikina vuokaan. Tee haarukalla reikiä pohjaan ja esipaista pohjaa 200 asteessa noin 15 minuuttia.

Suikaloi sipulit ja kuullota ne öljyssä paistinpannulla.

Paloittele tomaatit reiluiksi kuutioiksi ja hienonna yrtit. Voit sekoittaa yrtit tomaattien kanssa kulhossa.

Lisää sipulit, aurinkokuivatut tomaatit, tomaatit ja yrtit (ja oliivit) pohjan päälle.

Riko kananmuna kulhoon, vispaa rakenne rikki ja sekoita joukkoon maito, suola ja pippuri. Kaada munamaito vuokaan täytteiden päälle.

Ripottele juustoraastetta pinnalle.

Paista 250 asteessa noin 20 minuuttia kunnes juusto ruskistuu.

Kuinka saat lapset syömään sieniä hyvällä ruokahalulla - Reseptien aarteet ja sienipyörykät

 

"Äidit ovat kautta aikojen välittäneet parhaat reseptinsä perimätietona tyttärilleen. Reseptien aarteet on tarina viiden sukupolven ajalta elämään jääneistä ohjeista, jotka sopivat arkeen ja juhlaan. Reseptien joukosta löytyvät isoisoäiti Ellinen paistetut silakkapihvit, Aune-mummon legendaarinen pannukakku, Pasi-isän laivurinpihvi ja Vernan oma mustikkakeikauskakku - kotiruokaa parhaimmillaan!"

Sain blogin kautta mahdollisuuden tutustua Verna Kaunisto-Feodorowin kirjaan Reseptien aarteet - sukupolvelta toiselle. Ensimmäisen pikaselailun jälkeen ajattelin, etten ihan taida olla kirjan kohderyhmää. Kiinnostun yleensä eniten aasialaisista, etnisistä, jamieoliver-tyyppisistä moderneista resepteistä, eli kaikesta mikä ei ole suomalaista perinneruokaa. Äitini sen sijaan saattaisi pitää kirjasta todella paljon.

Annoin kirjalle kuitenkin uuden mahdollisuuden ja jo ensimmäisen sivun alkusanoja lukiessani tempauduin kirjan maailmaan. Toisella sivulla herkistyin kyyneliin asti, eikä vielä ollut päästy edes resepteihin asti.



Kirjasta hehkuu rakkaus ruokaan ja se on täynnä lämpöisiä muistoja ruoasta ja lähimmäisistä. Jokaisella reseptillä on tarina, miksi se on valittu kansien väliin. Sivuilta löytyy suvun bravuureja, arjen herkkuja ja itse kehitettyjä hyväksi havaittuja reseptejä.

Lukiessa herää myös omia ruokaan liittyviä muistoja. Mamma paistamassa lettuja, kummitädin keittiönpöydälle jättämä pala pullataikinaa lauantaiaamuisin, uunilämpimät perunapiirakat tuvan penkillä, papan pyytämät tuoreet silakat.

Vaikka reseptit ovat kulkeneet sukupolvelta toiselle, ne ovat nykypäivän elämään modernisoituja ja raaka-aineina käytetään myös wasabia, avokadoa kuin turkkilaista jogurttia. Parasta on, että aineiden määrä pysyy hyvin lyhyenä. Lähes kaikkia aineita löytyy jo valmiina kaapista, joten monia reseptejä on helppo kokeilla ilman erillistä ostosreissua.

Pääsiäisen aikana olen ehtinyt testata jo kolmea kirjan reseptiä ja monta muuta odottaa vuoroaan. Äitini selaili kirjaa keittiönpöydän ääressä ja iski silmänsä erityisesti niihin perinteisempiin ruokiin, etikkakurkkusalaattiin, karjalanpiirakoihin ja vatruskoihin. Tarjoutui ottamaan kirjan itselleen, jos päättäisin siitä luopua. Ihan heti en sitä kuitenkaan malta käsistäni päästää. Tämän kirjan sivuille tulee merkintöjä ja roiskeita - nyt on jo muutama sivu jauhotettu leipomisen lomassa.

Mutta siis itse otsikon aiheeseen - kuinka saada lapset syömään sieniä hyvällä ruokahalulla? Soseuta ja piilota ne lihapulliin. Kukaan ei huomaa mitään, jos maltat olla kertomatta ruokaan piilotetuista sienistä.

"Sienet ja monet sieniruoat ovat saapuneet suomalaiseen keittiöön idästä. Mieheni (jonka isän sukujuuret ovat Karjalasta niin ikään) on sitä mieltä, että sienet ja sipulit kannattaa hienontaa tehosekoittimessa. Niin taikinaa on helppo käsitellä ja maut sekoittuvat tiiviisti. Mikä parasta, kaikki lapset, jotka mukamas kammoavat sieniä, eivät edes huomaa niitä tämän valmistustavan takia!"

Tämä oikeasti toimii. Tein eilen empiirisen kokeen ja tarjosin sienipyöryköitä pääsiäissunnuntain vieraillemme. Neljävuotiaskin otti lisää lihapullia, vaikka ei kuulemma yleensä sienistä niin välitäkään. Kun ei ole sienien häiritsevää koostumusta, ne maistuvat ihan huomaamatta. Lihansyöjän mielestä pullat olivat mehukkaampia kuin normaalit lihapullat - ehkä sekin on sienten ansiota.

Tein kaksinkertaisen annoksen ja lisäsin reseptin ulkopuolelta soijaa ja ras el hanout -mausteseosta. Tehosekoittimen puuttuessa sienten pienentäminen onnistuu hyvin myös sauvasekoittimella. Alla resepti sellaisena kuin se on kirjassa.
Paistoin pullia uunissa noin 20 minuuttia 200 asteessa.

Sienipyörykät

1,5 dl kermaa tai vettä
1 dl korppujauhoja
1 sipuli
3 dl ryöpättyjä sieniä tai liotettuja suolasieniä
400 g karitsan- tai naudan luomujauhelihaa
1 muna
suolaa, mustapippuria

Mittaa kerma tai vesi kulhoon, lisää korppujauhot ja anna turvota hetken aikaa.
Kuori ja silppua sipuli.
Pilko sienet.
Kuullota sipuli- ja sienisilppua pannulla öljyssä.
Siirrä sipuli-sieniseos tehosekoittimeen ja hienonna karkeaksi seokseksi.
Yhdistä se korppujauhoseoksen ja jauhelihan kanssa.
Sekoita joukkoon vielä muna ja suolaa ja pippuria maun mukaan.
Pyörittele pyöryköiksi ja paista pannulla tai uunissa.
Taikinasta voit paistaa myös murekkeen tai pihvejä.

Kirjan tarjosi Gummerus.

Hetki puutarha-aikaa

Hetki omaa aikaa tekee nyt aluevaltauksen ruoka- ja puutarhablogiksi. Tai ruoka-, puutarha- ja valokuvausblogiksi. Ehkä jossain vaiheessa myös kirjoja ja hyvinvointia. Eli hetki ihan ikiomaa aikaa.

Onneksi tuli maalattua blogin nimi riittävän laajalla pensselillä, niin sen alle voi mahduttaa mitä tahansa :) Aluevaltauksen kestosta ei ole vielä takeita, saattaa kestää pitkään tai lopahtaa yhtä nopeasti kuin alkoikin. Olen niin innoissani keväästä ja alkavasta puutarhakaudesta, että ehkä tämä voisi olla yksi kanava jakaa innostusta muulle maailmalle.

Oma piha voi tehdä ihmisen onnelliseksi jo ennen kuin on ehtinyt tehdä mitään pihalle. Tai siis olenhan ehtinyt jo istuttaa sipuleita syksyllä. Pelkäsin jo, etten istuttanut niitä riittävän syvälle. Sieltä ne onneksi maan uumenista hiljalleen kurkistelevat päivänvaloon.

Kokeneempi puutarhuri olisi saattanut ymmärtää kirjoittaa ylös, mitä lajeja tuli istutettua. Mutta ehkei sillä ole niin väliä. Pianhan se selviää, mitä sieltä mullan alta nousee. Nuppuja odotellessa…

Sinivuokon sentään minäkin tunnistan. Kyllä niitä kaupungissakin kasvaa, kun istuttaa. Ensi kevääksi ajattelin istuttaa reippaasti lisää.