Haaveilua ruokapöydän ympärillä ja feta-kasvispiirakkaa

Tänään oli hyvä ilta. Päivä oli yksi niistä normaalin arkisista työpäivistä, jotka eivät juuri eroa toisistaan, mutta illassa oli taikaa. Meidän ruokapöydän ääressä istui kuusi naista, yksi oli Skype-yhteyden päässä ja yksi parin kuukauden ikäinen tyttönen istui sylissä kuunteluoppilaana. Puhuimme työelämästä, yrittäjyydestä, haaveista ja unelmien toteuttamisesta. Oivalsimme uusia asioita, kuuntelimme haltioituneena muiden kokemuksia ja kahden tunnin jälkeen olimme yhtä hienoa kokemusta rikkaampia. Tänään oli hyvä ilta.

Siinä keskustelun soljuessa söimme samalla feta-kasvispiirakkaa, sipulipiirakkaa ja mojitosalaattia.  Feta-kasvispiirakan alkuperäinen ohje löytyi täältä.

Feta-kasvispiirakka


Pohja:

100 g voita tai leivontamargariinia
3 dl vehnäjauhoja
suolaa
2-3 rkl kylmää vettä

Täyte:
2 pientä punasipulia tai 1 keskikokoinen
1 pieni kesäkurpitsa
3 valkosipulinkynttä
1 paprika
loraus öljyä
2 kananmunaa
1 prk (200 g) kermaviiliä
1-2 rkl balsamicoa
n. 2 rkl Provencale-yrttiseosta tai muita kuivattuja yrttejä (tai kourallinen tuoreita yrttejä)
rouhittua mustapippuria
suolaa
200 g fetajuustoa

Pohja:
Sekoita suola jauhojen joukkoon. Nypi kylmä rasva jauhojen joukkoon. Lisää kylmää vettä ja painele tasaiseksi taikinaksi. Laita taikina jääkaappiin noin 15-30 minuutiksi jäähtymään niin sitä on helpompi käsitellä. Painele taikina n. 24-28 cm voideltuun vuokaan tai kauli leivinpaperin päällä sopivan kokoiseksi ja asettele leivinpaperin kanssa vuokaan, niin vuokaa ei tarvitse voidella. Tällä kertaa en esipaistanut pohjaa, hyvin onnistui ilmankin.

Täyte:
Pilko vihannekset pienehköiksi paloiksi. (Alkuperäisessä reseptissä kehotetaan pilkkomaan pieneksi, mutta en tietenkään lukenut ohjetta tarkasti ennen kuin oli liian myöhäistä.) Kuullota vihanneksia pannulla tilkassa öljyä, kunnes alkavat olla pehmeitä. Sekoita kananmunat, kermaviili ja mausteet kulhossa. Sekoita joukkoon vähän jäähtyneet kuullotetut kasvikset. Kaada täyte pohjan päälle ja murustele fetajuusto pinnalle.
Paista 200 asteessa n. 35-45 minuuttia (tai kunnes pinta on saanut väriä ja pohjakin näyttää kypsältä). 

Jos on tulossa vieraita  kylään, niin piirakka on loistava tarjottava arkena. Ehtii valmistaa hyvin edellisenä päivänä, niin on tarjoilut valmiina odottamassa.

Sunnuntaibrunssin sipulipiirakka

Mitä näet kuvassa? 

Vastaus: Onnistunut 20 hengen sunnuntaibrunssi. Oli niin mukavaa, ettei ollut aikaa kuvaamiseen vieraiden ollessa paikalla.

Mitä näet kuvassa?

Sipulipiirakkahan se siinä. Voit päätellä, miten maistui vieraille. 

Sipulipiirakan resepti on sovellettu tästä reseptistä. Lisäsin hieman sipuleiden määrää ja tein pohjan perusreseptilläni.

Sipulipiirakka


Pohja:
100 g voita tai leivontamargariinia
3 dl vehnäjauhoja
(suolaa)
2-3 rkl kylmää vettä

Täyte:
1 rkl ruokaöljyä
5 keskikokoista sipulia
3 valkosipulinkynttä
1 rkl hunajaa
2 dl ruokakermaa
2 kananmunaa
1,5 dl juustoraastetta
2 tl yrttisuolaa
1 rkl timjamia
mustapippuria

Pohja:
Sekoita suola jauhojen joukkoon. Nypi kylmä rasva jauhojen joukkoon. Lisää kylmää vettä ja painele tasaiseksi taikinaksi. Laita taikina jääkaappiin noin 15-30 minuutiksi jäähtymään niin sitä on helpompi käsitellä. Painele taikina n. 24-28 cm voideltuun vuokaan tai kauli leivinpaperin päällä sopivan kokoiseksi ja asettele leivinpaperin kanssa vuokaan, niin vuokaa ei tarvitse voidella. 

Täyte: 
Kuori ja viipaloi sipulit ja valkosipulinkynnet. Kuullota sipulit öljyssä pannulla pehmeiksi. Lisää sipuleihin lopuksi hunaja. Sekoita keskenään ruokakerma, kananmunat, juustoraaste sekä mausteet. Sekoita hieman jäähtyneet sipulit kermaseokseen ja levitä täyte esipaistetun piirakkapohjan päälle. Kypsennä uunin alatasolla 200 asteessa n. 20-30 minuuttia, kunnes täyte on hyytynyt ja pinta saanut väriä.

Kesä jälkiruoassa - Limetti-inkivääri posset mansikoilla

Viime aikoina olen pohtinut paljon unelmia. Olen unelmoinut, puhunut unelmista ja huomannut että osa  unelmistani on toteutunut.

Unelmoinnin sai käyntiin Saku Tuomisen kirja Hyvä elämä, lyhyt oppimäärä. Kirja oli niin ihana, että en malttanut mennä ajoissa nukkumaan arki-iltana. Seuraavana aamuna nukuin pommiin. Suosittelen lämpimästi - kirjaa siis.

Unelmoinnin taito kehittyy harjoittelun myötä. Saku kehottaa varaamaan säännöllisesti aikaa unelmoinnille. Kuntosalin lisäksi kalenterista kannattaa merkitä viikoittainen aika unelmoinnille - saattaa parantaa elämänlaatua.

Unelmien voima myös kasvaa, kun niistä alkaa puhua muille. Unelmista syntyy hienoja keskusteluja. Kokeile vaikka. Mitkä kolme asiaa tekisit, jos saisit tänään miljoona euroa? Mitkä kolme asiaa tekisit, jos sinulla olisi puoli vuotta elinaikaa?

Vauhtia unelmien toteuttamiselle sain Brian Tracyn koulutuksesta, jonka Nordic Business Forum järjesti Tallinnassa muutama viikko sitten. Uskomatonta, millainen vaikutus yhden miehen puheilla voi olla omaan ajatteluun ja elämään. Tuon päivän koulutuksen jälkeen olen alkanut toteuttaa omia unelmiani.

Viikonloppuna tajusin, että yksi unelmistani on jo toteutunut. Ennen tämän nykyisen kotimme löytymistä haaveilin pitkään, että asuisimme keskustan tuntumassa ja kotiimme mahtuisi iso ruokapöytä, jonka ympärillä kävisi usein ystäviä syömässä. Sunnuntaina laskin, että pöydän ympärillä oli istunut viikon aikana yhteensä yli 30 ystävää ja sukulaista, kolmena eri iltana. Onni on iso ruokapöytä, jonka ääreen mahtuu paljon rakkaita.

Kolmen ruokalajin illallisen järjestäminen arkena on vaivatonta, kun tekee alku- ja pääruoan valmiiksi edellisenä iltana. Jälkiruoaksi suosittelen possettia, joka on brittiläinen sitruuna-kermavanukas. Tällä jälkiruoalla saat vierailta bravo-huudahduksia. Jälkiruokakipot on varmasti kaavittu viimeistä pisaraa myöten tyhjiksi, kun keräät ne pöydästä.

Olen tehnyt possettia muutamalla eri reseptillä. Lisukkeeksi voi tarjota esim. amaretolla marinoituja mansikoita tai vadelmia tai marjoja ihan sellaisenaan.

Limetti-inkivääri posset mansikoilla (6-8 annosta)
(resepti Gloriasta)

5 dl kuohukermaa
1 3/4 dl hienoa kidesokeria
1/4 tl jauhettua inkivääriä
2 limetin hienoksi raastettu kuori
1 dl limetin mehua vastapuristettuna (noin 5-6 limetin mehu)

1. Mittaa kerma ja sokeri kattilaan. Kuumenna sekoitellen kiehuvaksi ja keitä keskilämmöllä 3 minuuttia, koko ajan sekoittaen.

2. Ota kattila liedeltä. Lisää jauhettu inkivääri, limetinkuori ja -mehu. Sekoita hyvin.
Kaada seos kuuteen lasiin tai pieneen jälkiruokakulhoon. Määrästä tulee kuusi hyvän mielen annosta tai  kahdeksan pientä makupalaa. (suosittelen isompia annoksia)

3. Peitä lasit muovikelmulla ja anna hyytyä jääkaapissa vähintään 3 tuntia.

Vaihtoehtoinen yksinkertaisempi resepti:

Lemon posset (4-6 annosta)
(Resepti täältä)

4 dl kuohukermaa
1 1/2 dl sokeria
1 dl sitruunamehua (noin puolentoista sitruunan mehu)

Ohje kuten edellä

Hyvää ei kannata odottaa, vaan tehdä heti - kotitekoinen mysli

Välillä ihminen ei ymmärrä omaa parastaan. On tapojensa orja. Tietää mitä pitäisi tehdä, mutta ei ehdi, jaksa tai muista. Aikoo kyllä, mutta kun...Ehkä sitten kun...Ja kun lopulta saa aikaiseksi, ihmettelee, miksei aiemmin tehnyt.

Opin eilen, että älä jätä myöhemmäksi sellaista, minkä voit tehdä heti. Tein ensimmäistä kertaa itse mysliä. Ja pieni maailmani liikahti pykälän verran oikeaan suuntaan. Reseptin olin saanut ystävältäni jo puoli vuotta sitten, mutta vasta nyt sain aikaiseksi kokeilla. Ja kuten niin monet hyvät asiat elämässä, tämäkin oli helppoa kuin heinänteko pyöröpaalaimella.

Muutamia oman myslin parhaita puolia:

- myslissä ei ole rusinoita, jos niistä ei tykkää

- myslissä on juuri niin paljon pähkinöitä kuin haluaa (eli paljon)

- mysliin saa hyödynnettyä kaikki kaapissa käyttöä odottavat siemenet ja pähkinät

- myslissä on juuri niin paljon sokeria kuin haluat - kaupan mysleissä vähintään noin 25 %

- tiedät tarkkaan, mitä aineita myslissä on, koska valinnan teet sinä itse

- myslissä on niin paljon syvempi paahdettu maku kuin teollisesti valmistetuissa sekoituksissa, joita mysliksi kutsutaan

Sokerikuorrutettua kaupan mysliä päivittäin syövä lihansyöjäkin tykkäsi, vaikka suhtautui asiaan aluksi epäluuloisesti. Nähtäväksi jää, jatkaako kaupan muromyslillä vai tuleeko samoille apajille minun kanssa. Tämän myslin kanssa aloin jopa harkita aamupalan syömistä arkiaamujen kahvimukillisen kanssa. Alla alkuperäinen resepti - luonnollisesti sovelsin sitä, mm. kolminkertaistamalla pähkinöiden määrän ja korvaamalla rusinat karpaloilla.

Herkkumysli (pellillinen, n. 2 l)

10 dl kaurahiutaleita
1 dl murskattuja pähkinöitä (oman maun mukaan)
2 dl kuorittuja auringonkukan siemeniä
1 dl seesaminsiemeniä
1 dl pellavansiemeniä tai -rouhetta
3 rkl hunajaa
1 dl ruokaöljyä (rypsi-, kookos-, tms.)
rusinoita maun mukaan
3-5 dl kuivattuja hedelmiä tai marjoja (oman maun mukaan)

Sekoita kaurahiutaleet, siemenet ja pähkinät keskenään.
Kuumenna öljy kattilassa hunajan kera, mutta älä päästä öljy-hunajaa kiehumaan.
Heitä kaura-siemen-pähkinäseos sekaan ja kääntele kunnolla niin, että seos on tasaisesti öljyhunajassa.

Levitä mysli pellille ja laitan uunin keskiosaa 175 asteeseen noin vartiksi. Muista vahtia mysliä koko ajan ja välillä käännellä sitä lastalla, sillä se palaa erittäin helposti! (Kääntelin itse noin 3 minuutin välein, 4 minuutin tauolla uhkasi jo tummua liikaa)

Ota mysli uunista ja lisää sekaan rusinat, kuivatut hedelmät tai marjat ym. 

Leivo leikiten - banaanileipä eli banaanikakku eli banana bread

Ystäväni kyseli tänään reseptiä helpolle leivonnaiselle, joka onnistuu yksinkertaisista raaka-aineista ilman sen suurempaa vaivaa ja maistuu hyvältä. Banana bread tuli ensimmäisenä mieleen. Ei vaadi juurikaan aikaa, järjetöntä kuiva-ainevarastoa tai edes suuria leivontataitoja. Mutta kannattaa muistaa lisätä sokeri. Unohdin edellisellä kerralla sokerin ja lopputulos oli melko jännän ja terveellisen makuinen. Työkaverit kyllä kiltisti söivät perjantaiaamun tiimipalaverissa, kun joku oli leiponut itse kakkua. Lihansyöjän mielestä banaanikakku on jopa parempaa kuin porkkanakakku. Jos pöydällä näkyy mustanpuhuvia banaaneja, niin tämä on oiva tilaisuus käyttää ne ennen viimeistä käyttöpäivää. Resepti on australialaista alkuperää, joten desilitrat on muutettu kupeista muuntokertoimella 1 cup = 2,5 dl.

Banaanikakku eli banana bread

2 munaa
125 g voita sulatettuna
4 rkl maustamatonta jogurttia (ihan sama mitä jogurttia, itse olen käyttänyt bulgarianjogurttia)
2 kypsää banaania muussattuna
2,5 dl sokeria
1 tl vaniljaesanssia (vaniljasokerikin käy)
5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 tl ruokasoodaa

Sekoita hyvin kananmunat, sokeri, sulatettu voi ja jogurtti.
Sekoita joukkoon muussatut banaanit ja vaniljaesanssi/-sokeri.
Sekoita keskenään erillisessä astiassa jauhot, leivinjauhe ja ruokasooda
Yhdistä kuivat ainekset kosteiden kanssa.
Kaada massa voideltuun vuokaan.
Paista noin 1 tunti 150 asteisessa uunissa tai muffinsseja 15 min 200 asteessa.

Helpoin ruoka ikinä - ylikypsä uunipossu

Aika päättää pitkä blogihiljaisuus. Tässä on ollut kaikenlaista meneillään viime kuukaudet, kuten kesälomamatkoja, uuden kodin remontti ja muutto, työkiireitä ja stressiä sekä ikuisuusflunssa ja muita tekosyitä.

Flunssan aikana helpot ja nopeat ruoat ovat olleet kovaa valuuttaa meidän uudessa keittiössä. Niistä ehdottomasti helpoin, vaikkakaan ei nopein, oli tällä viikolla tekemäni uunipossu. Tai ylikypsä possu, nyhtöpossu eli pulled pork - rakkaalla lapsella on monta nimeä.

Possun lapa uunissa on tähän mennessä ollut blogini kolmanneksi suosituin resepti. Erinomainen ruoka, mutta en ole itse enää aikoihin tehnyt possua tuolla reseptillä, koska löysin vielä paremman. Ja se on niin helppo, ettet edes huomaa tehneesi ruokaa ja silti lautaselle ilmestyy jotain taivaallista. Joka kerta uunipossua kokattuani harmittelen, miksei sitä tule tehtyä useammin, koska on niin tajuttoman vaivatonta ja hyvää.

Tällä kertaa tein possua lähikaupasta ostetusta uunilihasta. En tiedä, mikä possun osa oli kyseessä, koska pakkauksessa ei lukenut, eikä muutakaan tarkoitukseen sopivaa lihaa ollut tarjolla. Kyseessä oli siis Pirkka porsaan uuniliha, jonka pakkauksessa luki vain "Ainekset: suomalainen sianliha". Ei voi kuin ihmetellä, miten voidaan myydä lihaa, josta ei kerrota, mikä ruumiinosa pakkaukseen on laitettu. Kyse ei ole kuitenkaan jauhelihasta, makkarasta tai muusta lihaa muistuttavasta ainesosasta. Ehkä keskivertokuluttajalle tällä pienellä yksityiskohdalla ei ole väliä, mutta minua ainakin kiinnostaa tietää, mitä lihaa olen ostamassa. Joten terveisiä valmistajille: älkää aliarvioiko meitä kuluttajia.

Jos voin valita, ostan yleensä possun lapaa, jota tämäkin uuniliha ehkä oli. Lihassa pitää olla riittävästi rasvaa, jotta se säilyy mehevänä. Jos jaksaa ja muistaa, voi lihaa suolata tai marinoida etukäteen. Tämän lopputuloksen perusteella on testattu, että ei välttämättä tarvitse. Ja nyt seuraa se resepti:

Maailman helpoin uunipossu

1. Osta iso pala possua esim. possun. Liha kutistuu uunissa, esim. kilo riittää kahteen aikuisen annokseen. Parempi tehdä kerralla enemmän, koska lihaa voi käyttää vaikka hampurilaisiin, fajitaksiin jne. seuraavina päivinä.
2. Ideaalitilanteessa ota liha jääkaapista huoneenlämpöön hyvissä ajoin. (Kipeänä en tätä jaksanut tehdä, joten kärsimättömille tai laiskoille tämä vaihe ei ole välttämätön, ruoka ei mene siitä pilalle.)
3. Laita uuni lämpiämään n. 120 asteeseen.
4. Suolaa possu molemmilta puolilta ja laita uunivuokaan. Saa laittaa aika reippaasti suolaa. (Toki maalaisjärki tässäkin käytössä, ettei tule tönkkösuolattua.)
(Optio: Jos sinulla on rosmariinia, voit laittaa useamman rosmariinin oksan possun kanssa vuokaan.
5. Laita kansi tai foliota uunivuoan päälle.
6. Tyrkkää possu uuniin ja unohda se sinne moneksi tunniksi. (Lihaa ei tarvitse kääntää tai tehdä mitään muutakaan)
Kypsymisen vaatima aika riippuu lihan koosta. Liha on valmista, kun se vaivatta irtoaa haarukalla - siitä nimi nyhtöpossu. Nyrkkisääntönä kokemukseni perusteella kilo paistuu noin 5 tuntia näin alhaisessa lämpötilassa. Jos on kiireempi, laita uuni vähän kuumemmalle, esim. 150-170 astetta. Parasta tulee kuitenkin kärsivällisesti odottaen. Matalassa lämmössä ei ole myöskään niin minuuteista kiinni, jos on tunnin pari yliaikaa. Minulla oli 1 kg possua yli 7 tuntia uunissa ja mehukasta tuli.
7. Nauti vaikka perunamuusin tai salaatin kanssa, tai ihan sellaisenaan.

P.S. Kuvan rosmariini on Balilta. Suomessa en ole vielä ikinä saanut rosmariinia menestymään. Vinkkejä yrtin kasvattamisesta täällä kylmässä pohjolassa otetaan vastaan :)

Edit: Ruokakeskon Kuluttajapalvelusta vastattiin nopeasti lähettämääni tiedusteluun Pirkan uunilihasta. Kyseinen liha on valmistettu porsaan etuselästä. Toivottavasti tieto välittyy pakkausmerkintöihin asti.

Sano hyvästit kaupan kastikkeille - Chilinen raparperihilloke

Pakastin viime kesänä raparperipaloja, jotta voisin nauttia kesän antimista keskellä pimeintä talvea. Talvella sitten säästin raparpereja täydellistä hetkeä varten, etteivät vain loppuisi kesken. Tuli uusi kesä ja olen päässyt jo keräämään uuden sadon raparperia. Viime vuoden palat odottavat edelleen pakastimessa sitä täydellistä hetkeä. Voisikohan tästä ottaa opiksi ensi talvea varten?

Viime juhannukseksi tein ensimmäistä kertaa chilistä raparperihilloketta Helsingin Sanomien Ruokatorstai-kirjan ohjeen mukaan. Grilliruokien kanssa hilloke kului hyvin nopeasti, eikä tarvinnut kesällä juuri turvautua kaupan hilloihin. Paljon tämän helpommaksi ei voi keittely enää mennä. Chilin määrää vaihtelemalla voi tehdä itselle juuri sopivan tymäkkää hilloketta.

Vielä ehdit hyvin keitellä omat purkit juhannukseksi. Sopii lihan glaseeraukseen, grilliruokien kylkeen, jogurtin tai vaikka jäätelön kanssa.

Chilinen raparperihilloke

1/2 l raparperipaloja
1 pieni punasipuli
1/2 - 1 iso chili
1 rkl tuoretta inkivääriä raastettuna
2 rkl vettä
2,5 rl hillosokeria

Kuori raparperit tarvittaessa ja pilko pieniksi paloiksi.
Kuori ja hienonna punasipuli.
Kuori pala tuoretta inkivääriä ja raasta se.
Halkaise chili, poista siemenet ja hienonna pieneksi.
Laita kattilaan raparperit, chili, sipuli, inkivääriraaste ja vesi.
Kuumenna kiehuvaksi.
Lisää joukkoon hillosokeri koko ajan sekoittaen ja keitä noin 15 minuuttia.
Jäähdytä puolisen tuntia ja lusikoi puhtaisiin tölkkeihin.
Säilytä viileässä.