Ensi vuoden kuumin trendi: avokadorisotto

Avokadopasta on "so last season", vaikka törkeän hyvää onkin. Esittelen teille ruokatrendien haistelijoille ensi vuoden kuuminta hottia: avokadorisotto jättikatkaravun pyrstöillä. Vaatii vähän enemmän aikaa kuin avokadopasta, mutta maku on taivaallinen

Vietimme joulua tänä vuonna kaksi päivää etuajassa, kun jouluaatto kuluu sujuvasti lentokoneessa. Jouluruokiin onneksi kumpikaan ei ole erityisemmin ihastunut (paitsi äidin paistamaan kinkkua on joka vuosi saatava). Siksi perinteeksi onkin muodostunut mennä Stockan Herkkuun ruokaostoksille.

Tänä vuonna menu vaihtui lennossa, kun ennen Herkkuun astumista sain taivaallisen tattirisoton alkuperäislähteeltä kuulla, että avokadorisotto se vasta hyvää on. Varsinaista reseptiä en ehtinyt vielä saada, mutta tekotapa ehdittiin käydä kahvilassa läpi ja siitä syntyikin improvisaatiolla erityisen onnistunut jouluateria. Toiset nauttivat joulupuuroa - meillä riisi vedettiin risoton muodossa.

Risotto tehdään samalla tavalla kuin tattirisotossa (paitsi nesteenä käytetään vain valkoviiniä ja kasvislientä). Ehkä vähemmänkin avokadoa riittäisi, mutta meillä avokadon rakastajina kaksi avokadoa tuntui sopivalta. Avokadosta muussataan quacamolen tyyppinen sose ja se lisätään risottoon aivan loppuvaiheessa, jonka jälkeen risottoa ei enää kypsennetä. Risoton päälle sopi todella hyvin paistetut jättiravun pyrstöt. Risotto maistuu avokadon ja limetin ansiosta niin raikkaalta, että onnistuu hyvin huijaamaan itseään siinä, kuinka "kevyttä" ruoka todella onkaan.

Rauhallista joulua ja loistavaa alkavaa vuotta kaikille - kokkaillaan taas ensi vuonna!

Avokadorisotto jättikatkaravun pyrstöillä

Perusrisotto 
1,5 kasvisliemikuutiota
vajaa litra vettä
2-3 salottisipulia
oliiviöljyä
valkoviiniä
suolaa
valkopippuria
carnaroli-risottoriisiä
parmesaania
nokare voita

Avokadosose - "quacamole"
2 avokadoa
1/2-1 limetti
ripaus sokeria
ripaus mustapippuria

Laita vajaa litra vettä kattilaan ja lisää joukkoon 1,5 kasvisliemikuutiota. Kuumenna kiehuvaksi ja vähennä lieden lämpötilaa siten, että liemi pysyy kuumana.

Muussaa haarukalla avokado soseeksi ja lisää puolikkaan limetin mehu sekä ripaus sokeria ja mustapippuria.

Samaan aikaan voit aloittaa risoton valmistamisen. 
Silppua sipuli.
Ota korkeareunainen, kannellinen teflonpannu ja kuumenna siinä loraus oliiviöljyä. Kuullota silputtu sipuli öljyssä.
Lisää isohko loraus valkoviiniä ja mausta suolalla ja valkopippurilla. Varo laittamasta liikaa valkopippuria. Anna porista hetki.
Lisää carnaroli-risottoriisiä kaksi espressokupillista (vajaa 2 dl) ja sekoita kunnes riisistä tulee kiiltävää ja osin läpinäkyvää. Vähennä lieden lämpötilaa hieman.
Lisää kiehuvaa kasvislientä sen verran, että päällimmäiset riisit näkyvät edelleen. Sekoita hitaasti koko ajan, jotta risotosta tulee kermaisaa. Liemen tulisi kiehua heikosti koko ajan.
Kun suurin osa äsken lisätystä liemestä on imeytynyt, lisää jälleen lientä siten, että riisi kuitenkin vielä näkyy. Jatka sekoittamista. Jatka tähän tapaan kunnes riisi on valmista ja pehmeää - voi jättää hieman al denteksi. Kaikkea lientä ei tarvitse käyttää.
Lopuksi lisää parmesaaniraastetta noin kaksi kourallista tai oman maun mukaan. Lisää nokare voita. Sekoita hetki, laita kansi pannulle ja jätä muutamaksi minuutiksi hautumaan (voi tässä vaiheessa nostaa pois kuumalta liedeltä). 

Paista jättiravun pyrstöt voissa. Käytin itse tällä kertaa kypsiä rapuja, joten niitä ei tarvinnut kuin hetken käyttää pannulla. 

Kun parmesaani on sulanut risotossa , sekoita joukkoon avokadosose. Älä kypsennä risottoa enää avokadon lisäämisen jälkeen. Risotto on valmista syötäväksi. 

Muista, että risotto ei odota ruokailijoita vaan ruokailijat odottavat risottoa. 

Pieni muna, iso sielu - näin keität täydellisen kananmunan

Olen tajunnut toimineeni väärin vuosikausia, oikeastaan lähes koko elämäni. Voisi kuvitella, että tästä havainnosta masentuisi tai kokisi turhautumista, mutta päinvastoin. Olen kiitollinen, että tajusin asian jo näinkin varhain, niin voin tulevat vuosikymmenet elää onnellisempaa elämää. 

En olisi muuten uskonut, että ihmisen onnellisuuden tunteeseen voisi näin paljon vaikuttaa niinkin pieni asia kuin keitetty kananmuna. Tai korjaan: täydellisesti keitetty kananmuna. Ja kaiken kruunaa vielä se hieno seikka, että oppimani uusi tapa keittää kananmuna on huomattavasti helpompi kuin se yleisesti vallitseva tapa. Minulla tosin ei ole kokemusta munankeittimellä keitetyistä munista, joten kaikki vertailu on tehty kattilassa keitettyihin kananmuniin. 

Muutos ja uuden oppiminen on siis hyvästä. Olisin voinut jatkaa elämääni autuaan tietämättömänä tavasta, miten keitetyistä kananmunista saa näin taivaallisen hyviä. Vinkki on peräisin Hansin matkassa -ohjelman viimeisestä jaksosta, jossa Hong Kongissa työskentelevä kokki Jaakko Sorsa jakoi tämän vinkin. Kaikki kiitos siis television ruokaohjelmien ahkeralle katselulle - kyllä kannattaa ihmisen viettää aikaa sohvannurkassa kaukosäädin kädessä. Hiljattain keskustelin ystävän kanssa glögilasillisen ääressä, kuinka ruoanlaittotaito suorastaan imeytyy aivoihin pelkästään keittokirjoja lukemalla tai ruokaohjelmia katsomalla. Ja tämä osoittaa aukottomasti, että uskomuksemme pitää paikkansa.

Viikonloppuna keittelin kananmunia uudella tavalla muutamaan otteeseen ja kummallakin kerralla totesimme yhteen ääneen lihansyöjän kanssa, ettei niin hyviä kananmunia olla ikinä syöty. Ja kaupasta oli ostettu niitä samoja Pirkan vapaan kanan munia, mitä aina ennenkin. Muutama suora lainaus munaleipien ääreltä:
"Voisin mennä naimisiin näiden muniesi kanssa."
"Mmmm mmm mmm...ei voi olla mitään näin hyvää."
"Ei ole kyllä munaleipä ikinä maistunut näin hyvältä."

Joten munamiestä lainatakseni: Pieni muna, iso sielu...Mietin muuten, miksi tämä taito on pidetty salassa kaikilta kotitaloustunneilta, naistenlehdistä, keittokirjoista, kokkiohjelmista ja ennen kaikkea miksi kananmunateollisuus ei ole jakanut tätä tietoa?! Vai onko tämä tapa täysin yhden kokin keksimä? Ei voi olla. Ehkä olen elänyt täydellisessä umpiossa, mutta nyt aion sentään itse jakaa salaisuuden kananmunan keittämisestä.

Hetki omaa aikaa ylpeänä esittää:
Näin keität täydellisen kananmunan

1. Laita kananmunat kattilaan kylmään veteen.
2. Kuumenna kattilaa liedellä ilman kantta, kunnes vesi kiehuu.
3. Keitä munia yhden minuutin ajan.
4. Ota kattila liedeltä, laita kansi päälle ja odota 10 minuuttia.
5. Kaada vesi pois ja säikäytä munat kylmällä vedellä.
6. Kuori ja nauti pala taivasta sellaisenaan tai esim. paahdetun ruisleivän päällä.

(Jos haluat löysempiä munia, kokeile lyhyemmällä odotusajalla. Itse en ole vielä päässyt niin pitkälle kokeiluissani, kun olen ollut haltioissani näistä 1+10 minuutin munista.)

Tie valkosipuliriippuvaisen sydämeen: valkosipulikeitto

Valkosipuli kuluu keittiömme perusvarusteisiin. Sitä laitetaan ruokaan kuin ruokaan ja yleensä aina vähän enemmän kuin reseptissä on suositeltu. Tällä keitolla oli siis jo hyvät lähtökohdat onnistumisessa, kun pääraaka-aineena oli valkosipuli. Ja olihan se ihan törkeän hyvää. Lihansyöjäkin santsasi toisen lautasellisen, vaikka tarjoilin keittoa alkuruokana.

Tuli opittua myös erinomainen vinkki siihen, miten valkosipulit saa kuorittua vaivattomasti. Helpottaa elämää suunnattomasti, jos tarvitsee isompia eriä kuoria: Kaada kynsien päälle kuumaa vettä ja anna pehmetä pari minuuttia. Kuoret irtoavat melkein itsestään.

Valkosipuli maistuu keitossa suloisen pehmeänä, ei mitenkään läpitunkevana. Toki valkosipulin vihaajalle ei keittoa kannata tarjota. Resepti on peräisin Pirkan sivustolta. Alkuruokana aivan loistava, kannattaa kokeilla!

Valkosipulikeitto

2-3 (n. 120 g) kokonaista valkosipulia
1-2 (n. 150 g) sipulia
2 rkl oliiviöljyä
1/2 dl vehnäjauhoja
9 dl vettä
4 rkl kasvisfondia
mustapippuria
2 dl kuohukermaa
1/2 dl persiljaa hienonnettuna (tämän jätin omasta keitosta pois)

Irrota valkosipuleista kynnet. Kaada kynsien päälle kiehuvaa vettä ja anna pehmetä pari minuuttia. Kuori kynnet, mutta jätä ne kokonaisiksi. Kuori ja hienonna sipulit.
Kuullota valkosipulinkynsiä ja sipulia öljyssä kattilassa, lisää jauhot ja sekoita hyvin.
Lisää vesi, kasvisfondi ja mustapippuri.
Anna keiton hautua miedolla lämmöllä 30-40 minuuttia, kunnes valkosipulinkynnet ovat hajonneet.
Soseuta keitto sauvasekoittimella.
Lisää kerma ja persilja. Kuumenna höyryäväksi.

Suomi syö Baileys-juustokakkua

Marraskuu näyttää olevan otollista aikaa herkuttelulle, ainakin jos seuraa blogini suosituimpia reseptejä. Viihdytän aika ajoin itseäni arvuuttelemalla, mikä on ollut viikon tai kuukauden tai blogin elinajan suosituin teksti kävijämäärän perusteella.

Kesällä grilliruokien suosio oli taattu ja ehkä maailman paras ruoka eli kokiksessa keitetyt ribsit keikkui pitkään blogini kärkisijalla. Sitten tuli syksy ja avokadopasta Safkaa-kirjan innoittamana levisi kulovalkean tavoin suomalaisten lautasille. Mutta pimeän vuodenajan edetessä on Baileys-juustokakku noussut ylhäiseen yksinäisyyteen suosiossaan. Tosin jostain toisestakin ruokablogista luin, että samainen juustokakku oli kiistatta blogin suosituin resepti.

 Tässä teidän lukijoiden suosikit kävijämäärän perusteella:

1. Baileys-juustokakku
2. Avokadopasta
3. Kokiksessa keitetyt ribsit
4. Vietnamilainen kaalisalaatti
5. Thaimaalainen kananuudelikeitto
6. Sikke Sumarin maailman paras suklaakakku 
7. Possun lapaa uunissa
8. Suppilovahvero-pekonipiirakka
9. Taivaallinen tattirisotto
10. Miilunpolttajan spagetti

Eli pekonilla, lihalla ja aasialaisella pääsee monen suomalaisen lautaselle. Jälkkäriksi alkoholilla marinoitua juustokakkua. Kasvisversioista avokadopasta ja vietnamilainen kaalisalaatti ovat päässeet kiitettävän korkealle listalla - eikä syyttä.

Mutta suosituin ei aina välttämättä ole se paras. Mikä on ollut oma suosikkisi blogin resepteistä? :)

Kaikkien aikojen paras omenapiirakka - Apple Pie

Meillä leivotaan todella harvoin mitään makeaa. Kumpikaan ei ole kovin perso makeille leivonnaisille, ja ihan jo itsesuojeluvaistoni ehkäisee tekemästä tarjolle mitään herkkuja, jotka joutuisin itse syömään kokonaan (ja rehkimään senkin edestä salilla). Mies kun ei ensimmäisen annoksen jälkeen enää pulliin ja kakkuihin koske.

Tänään tosin tein poikkeuksen ja tein omenapiirakkaa, jonka resepti on houkutellut mielessäni siitä lähtien kun Eeva Kolu sitä ylisti Kauhaa ja rakkautta -blogissaan. Resepti löytyy Helsingin Sanomien nettisivuilta. Omenapiirakat eivät yleensä ole mielestäni olleet mitenkään erikoisia, mutta nyt tosiaan löytyi se ihan paras omenapiirakka! Pehmeä täyte, rapea kuori ja maku sopiva yhdistelmä hieman kirpeää ja makeaa - ja muskotti on kaiken salaisuus!

Voi kun tämä resepti olisi ollut tiedossani kaikkien niiden vuosien ajan, kun McDonald's ei Suomessa myynyt niitä rapsakkakuorisia omenapiirakoita pahvikääreessä. Mäkkärin versio on ollut meidän molempien suosikki kaikista omenapiirakoista ja onneksi sitä jälleen saa Suomestakin. Olisin varmasti tehnyt omenapiirasta useamminkin kotona, jos olisin tiennyt, että sama maku syntyy kotioloissa niinkin helposti kuin lisäämällä omenoiden joukkoon kanelin lisäksi muskottia.

Kannattaa noudattaa reseptin suositusta ja käyttää Granny Smith -omenoita - en ainakaan uskaltaisi itse kokeilla muita merkkejä, kun näillä tuli niin herkullista. Lihansyöjällekin kelpasi yllättävän hyvin, eikä piirakasta jäänyt edes rippeitä vietäväksi työkavereille. Superhyvää, suosittelen!

Amerikkalainen Apple Pie

Täyte:
noin 1 kg Granny Smith -omenoita (6-7 kpl)
1 3/4 dl hillosokeria
1 tl kanelia
1 maustemitallinen muskottia
ripaus suolaa
2 rkl vehnäjauhoja
2 rkl voita nokareina

Taikina:
4 1/2 dl vehnäjauhoja
1/2 tl suolaa
2 rkl sokeria
150 g kylmää voita
vajaa 1 dl jäävettä

Päälle:
kuohukermaa
sokeria

Tee ensin täyte:
Kuori omenat ja poista siemenkota. Leikkaa omenat ohuiksi viipaleiksi.
Sekoita sokeri, kaneli, muskotti, suola ja jauhot. Ripottele seos tasaisesti omenaviipaleiden joukkoon.

Tee sitten taikina:
Mittaa kuivat aineet kulhoon ja leikkaa voi pieniksi paloiksi. Murusta seos sormin tai tehosekoittimessa.
Lisää joukkoon kylmä vesi ja sekoita nopeasti taikinaksi. Kääri kelmuun ja pane jääkaappiin puoleksi tunniksi.

Jaa taikina kahteen osaan (toinen pala vähän toista isompi) ja pyöritä palloiksi.
Kaaviloi jauhotettu isompi pala kahden leivinpaperin välissä ohueksi, pyöreäksi levyksi, joka peittää pyöreän vuoan (halkaisija 23-24 cm) pohjan sekä reilusti reunat.
Kaaviloi toinen pala piirakan kanneksi.

Nosta omenaviipaleet vuoan keskelle korkeaksi keoksi ja vuole päälle voi.
Voitele reunat vedellä, peitä piiras taikinakannella ja nipistele reunat kiinni.

Voitele pinta kermalla ja ripottele päälle hieman sokeria. Pistele haarukalla tai leikkaa pintaan höyryaukkoja.

Paista 200-asteisessa uunissa alatasolla 15 minuuttia. Laske lämpöä ja kypsennä 175 asteessa noin 45 minuuttia. Anna jäähtyä ennen tarjoilua.

Vielä on kesää jäljellä

Mikä olisi parempi aika löytää koneelta kesän kuvia

kuin lokakuu juuri pimeän vuodenajan kynnyksellä.

Tekisi mieli uskotella itselle:

vielä on kesää jäljellä. 

Uunituoretta leipää - ei voi tämän helpompaa enää olla

Ihan ite leivottua leipää.

Vapise leipomoteollisuus - kotona syntyy näin mahtavaa leipää :)

Jos toimisin leipäalalla, alkaisin olla jo vakavasti huolestunut alan tulevaisuudesta, kun uunituoreen leivän leipominen kotioloissa on näin helppoa.

Oletteko muutkin eläneet siinä väärässä uskossa, että leipätaikinaa pitää vaivata tuntikaupalla käsilihakset maitohapoilla ja silti lopputuloksena on kovaa ja kohoamatonta leipää? Tänään todistin luuloni vääräksi. Jatkossa meillä tarjotaan viikonloppuisin uunituoretta, kotona leivottua leipää. Pala taivasta, autuas hymy kasvoilla ja elämän palikat paikallaan. Karppaajana harkitsisin nyt vakavasti ruokavaliosta luopumista, koska ilman hiilareita ei tätä taivaallista elämystä pääse kokemaan.

Tarvitset vain kannellisen padan. Minä turvauduin äidin keittiön tarpeisiin ja tiedustelin, löytyisikö kaappien uumenista ylimääräistä pataa. Löytyihän sieltä. Pääsin toteuttamaan pitkään to do -listalla odottanutta Dutch oven -leipää. Ohjeita on ruokablogeissa tarjolla pilvin pimein, sieltä löytyy tarkempia selostuksia ja kuvakollaaseja tekovaiheista: mm. Kaikki äitini reseptit, Kädenvääntöä, Kitchen trials ja ilmeisesti alkuperäinen lähde The New York Times.

Jos haluat tuoretta leipää aamulla, aloita taikinan teko illalla. Alla olevassa ohjeessa on yhdistelty parhaat palat kahdesta ensimmäisestä blogista.

Maailman helpoin eli vaivaamaton ja vaivaton leipä

7 dl vehnäjauhoja
1,5 tl suolaa
1/4 tl kuivahiivaa
4 dl kädenlämpöistä veittä

Sekoita kuivat aineet keskenään. Kaada vesi joukkoon ja sekoita taikina sekaisin.
(Muissa blogeissa taikina näyttää melko löysältä. Oma versioni oli enemmän taikinaa kuin velliä - jauhoilla on eroa - mutta lopputulos oli hyvä joka tapauksessa)
Peitä taikina ja jätä huoneenlämpöön 12-14 tunniksi kohoamaan. (Hiljattain ostettu kannellinen leivontakulho osoittautui loistavaksi tähän tarkoitukseen)

Lämmitä uuni 225 asteeseen ja laita kannellinen pata kuumenemaan samalla uuniin. Kun uuni on saavuttanut lämpötilan, anna padan olla uunissa vielä puolisen tuntia, jotta se on kunnolla kuumentunut.
Kun lämmität uunia, voit aloittaa taikinan työstämisen.
Kaavi taikina hyvin jauhotetulle pöydälle. Lisää jauhoja taikinan päälle ja pyöräytä palloksi. Tässä vaiheessa taikinaan voi lisätä esim. yrttejä - täytyy kokeilla seuraavalla kerralla.
Laita taikina esim. samaan kulhoon vielä kohoamaan puoleksi tunniksi.
Kun pata on kuumentunut, laita taikina kuumaan pataan, kansi päälle ja paista 20 minuuttia 225 asteessa.
Tämän jälkeen nosta uunin lämpötila 250 asteeseen, ota kansi pois ja paista vielä noin 20 minuuttia.
Nauti kuumana aidon voin kanssa.