Aamusivut

Miten löydän oman tieni, kun en tiedä mitä haluan tehdä?

Kirjoita
käsin
tajunnanvirtaa
kolme sivua
joka aamu.

Tuon kysymyksen kanssa aloin kirjoittaa aamusivuja vuosi ja kolme kuukautta sitten. Sinä aikana olen kuorinut valheellisia kerroksia itsestäni, päästänyt irti täydellisyyden tavoittelusta, löytänyt kadoksissa olleen luovuuden ja taiteilijan itsestäni, saanut oman ääneni takaisin, jättänyt taakse vanhan urani, oppinut unelmoimaan isosti ja saanut luottamuksen, että elämä kantaa.

Aamusivujen ajatus on peräisin Julia Cameronin kirjasta Tie luovuuteen - Henkinen polku syvempään luovuuteen (The Artist’s Way). Kirja, joka muutti elämäni. Kirja, joka odotti hyllyssäni yksitoista vuotta ennen kuin annoin sen voimalle mahdollisuuden. Kirja, jota suosittelen kaikille muutosta tai enemmän itsensä näköistä elämää kaipaaville. Olin kokeillut aamusivujen kirjoittamista jo yksitoista vuotta sitten, mutta silloin en ollut tarpeeksi kärsivällinen jatkamaan ja huomaamaan niiden tehoa.

”Aamusivuja ei voi tehdä väärällä tavalla. Ne ovat pelkkiä joka-aamuisia ajatuksen harhailuja, joiden ei ole tarkoituskaan olla taidetta, tai edes kirjoittamista. Haluan korostaa tätä erityisesti kaikille ei-kirjoittajille. Kirjoittaminen on vain yksi työkaluista. Riittää kun liikutat kättäsi paperin poikki ja kirjoitat mitä tahansa mieleesi tulee, oli se sitten kuinka hölmöä, pikkumaista tai outoa tahansa.”

Kirjoita kaikki, mitä mielessäsi liikkuu. Ei tarvitse kirjoittaa oikein, välittää lauserakenteesta, kielioppivirheistä tai onko tekstissä mitään järkeä. Jos mielessä ei liiku mitään, kirjoita ”en keksi mitään kirjoitettavaa, en keksi mitään kirjoitettavaa”. Hetken päästä tulee taas jotain mieleen.

Kirjoitan aamusivuihin kaikki ajatukset, jotka ilman kirjoittamista pyörivät päässäni uudestaan ja uudestaan. Vapautan pimeät asiat mielestäni, jolloin syntyy tilaa uusille, paremmille ajatuksille. Tekstiä ei ole tarkoitus näyttää kenellekään muulle, joten saa kirjoittaa vapaasti mitä tahansa.

”Kaikki nuo valittavat, vihaiset asiat, jotka kirjoitat paperille aamuisin, ovat esteenä sinun ja luovuutesi välillä.”

Aamulla mieli on vielä unen ja valveen rajamailla, joten silloin saa parhaiten yhteyden sisimpään. Sen vuoksi kannattaa kirjoittaa aamulla heti herättyään. Myönnän, etten aina ole kirjoittanut aamuisin. Jos lapsi herättää viideltä, ei tee mieli nousta yhtään aikaisemmin kirjoittamaan. Olen kirjoittanut usein iltapäivällä lapsen päiväunien aikana tai välillä iltaisinkin. Enkä aina kirjoita edes kolmea sivua, mutta kirjoitan joka päivä. Muutos hidastuu heti, jos jätän kirjoittamisen väliin.

”Aamusivut auttavat meitä pääsemään pelon, kielteisyyden ja mielialojen ailahtelun toiselle puolelle.”

Minulle aamusivut ovat meditointia kirjoittamalla. Niitä voi ajatella myös todella halpana terapiana. Keskustelen sivuilla itseni kanssa, usein viisaamman puoleni kanssa. Jos jätän kirjoittamisen väliin, olen ärtynyt, kiukkuinen ja ajatukset ovat tahmeita. Aamusivujen jälkeen mieli on puhdistunut kaikesta negatiivisuudesta.

Kaikki nykyiset unelmani ovat tulleet ensimmäistä kertaa tietoisuuteeni aamusivujen kautta. Ne ilmaantuvat ensin sivulauseessa tai yhtenä sanana ja kasvavat sitten suuremmiksi, kunnes lopulta huomaan niiden toteutuneen.

Aloita pienellä teolla, jolla on suuria vaikutuksia. Ota kynä ja paperia ja kirjoita. Anna elämäsi muuttua.

Hiljaisuus

Olen aina ollut rauhallinen, luontaisesti hiljainen introvertti. Tarvitsen yksin oloa ladatakseni akkuni täyteen. Viihdyn paremmin kahdestaan jonkun kanssa kuin suuressa ryhmässä. Keskustelen mieluummin syvällisesti kuin heitän pinnallista läppää. Lasten kanssa leikkiessäni olen saanut kehuja, miten rauhoittava vaikutus minulla on lapsiin.

Esiintymistaidon kursseilla lähes jokaisella palautelapulla kerrottiin, miten rauhallinen olen, joskus liiankin rauhallinen ja monotoninen. Tulkitsin sen ominaisuudeksi, josta tarvitsee päästä eroon. Yritin olla energisempi, liikkuvampi, ottaa mallia ekstroverteistä, jotka näkyvät ja kuuluvat takaseinänkin läpi. Enemmän, enemmän, enemmän.

Vannoin opiskeluaikana, että konsultiksi en ainakaan ryhdy. Päädyin lopulta tekemään kymmenen vuoden uran konsulttina. Kasvoin työn mukana. Esiinnyin, puhuin ja vedin niin paljon työpajoja, että esiintyminen tuntui luontevalta. En silti koskaan tuntenut itseäni täysin kotoisaksi, kun piti huolehtia työpajan energisyydestä, fasilitoida ja saada ihmiset osallistumaan. Onnistuneessa työpajassa innokas puheensorina täytti huoneen.

Sitten löysin oman kutsumukseni ja kaikki palaset loksahtivat paikalleen. Minun tehtäväni on tuoda ihmisten elämään hiljaisuutta. Auttaa ihmisiä hiljentymään ja löytämään oma sisäinen äänensä. Sitä ei voi löytää ilman hiljaisuutta.

Hiljaisuudesta on tullut katoava luonnonvara. Toimistoja muutetaan avokonttoreiksi, joissa rauhaa voi yrittää löytää kuulosuojaimilla. Julkiset tilat täytetään taustamusiikilla. Pään sisälläkin on usein niin paljon meteliä, että oma ääni peittyy tauotta soljuvan ajatusvirran alle. Täytämme tylsät odottelun hetket älypuhelimen selailulla. Monille on vaikea hiljentyä omaan itseensä.

Olen kokenut taiteen tekemisen olevan väylä rauhoittumiseen. Ensimmäistä taidetuokiota pitäessäni paras palaute oli, että kerrankin mielessä ei liikkunut mitään. Maalatessa tai piirtäessä mieli hiljenee. Kun mieli on hiljentynyt, on tilaa kuunnella itseä ja omia tarpeita. Luovat ratkaisut löytyvät hiljaisuudesta.

Minun ei tarvitse tehdä muuta kuin tarjota mahdollisuuksia hiljaisuuteen. Olen vihdoin löytänyt tarkoituksen omalle rauhallisuudelleni.

Luovuuden lähteille

Suljen oven.
Astun eteenpäin
polulle, jota ei vielä ole.
Otan ensimmäisen askeleen,
harppauksen.

Viha, kauna ja katkeruus
karisivat ovella.
Taakka tipahti harteilta.
Jäi vain kiitollisuus
kaikesta oppimastani.

Vaikeuksilla oli tarkoituksensa.
Kesti vain niin kauan
kuunnella niiden sanomaa.
Yritin taistella vastaan,
hiljentää sisäisen äänen,
joka lopulta huusi:
"Paikkasi on jossain muualla!"

Jätä valtatie.
Kulje omaa reittiä.
Kutsu muita seuraamaan.
Tehkää yhdessä tie
niille, jotka haluavat seurata
omaa kutsumustaan
luovuuden lähteille.

- Anna Suomi

Yksi kohtaaminen voi muuttaa kaiken

Olen alkanut uskoa, että ihmiset tulevat elämäämme tarkoituksella. Viimeisen vuoden aikana tapaamistani ihmisistä jokainen on opettanut jotain tärkeää päästäkseni sinne, missä olen nyt.

Yksi kohtaaminen muutti elämäni suunnan. Olin jo vuosia tuskaillut sen kanssa, mitä haluan isona tehdä. Ajattelin syyn tyytymättömyyteeni löytyvän työpaikasta, kuormittavasta työmäärästä tai kaikista mahdollisista ulkoisista tekijöistä. Yritin löytää uutta suuntaa niistä ympyröistä ja siitä osaamisalueesta, mihin koulutuksellani ja melkein kymmenen vuoden työkokemuksella olin päätynyt.

Lapsen kanssa kotona vietetyt vuodet tarjosivat kaivatun mahdollisuuden pysähtyä miettimään seuraavaa askelta. Olin kuitenkin hyvin yksin ajatusteni kanssa, enkä päässyt yhtään eteenpäin pohdinnoissani.

Päätin kokeilla ammattiliiton tarjoamaa uraneuvontaa. Varasin ajan pystymättä vaikuttamaan siihen, kenen kanssa tulisin asioimaan.

Menin ensimmäiseen tapaamiseen odottaen, että nyt mietitään omia vahvuuksia, työstetään ansioluettelo kuntoon ja listataan kiinnostavia yrityksiä. Sitten vain hanskat heilumaan ja hakemaan sopivaa työpaikkaa. Saisin tarvitsemaani ulkopuolisen sparrausta ja kannustusta.

Kohtalo puuttui peliin ja sain juuri minulle oikean henkilön oppaakseni. Olin lukossa niin monella tavalla elämän vastoinkäymisten jälkeen, että pelkkä työnhaun käynnistäminen ei olisi tuottanut oikeaa tulosta. Olisin hakenut vääriä paikkoja.

”Mitä tekisit, jos voisit tehdä ihan mitä tahansa? Älä mieti, onko se mahdollista tai miten siitä saa elantoa. Mitä tekisit, jos kaikki olisi mahdollista?”

Yksi kysymys muutti kaiken. Kysymys, jonka avulla löysin alitajunnasta niitä haaveita, joita en muistanut olevan olemassa. Aloin miettiä täysin puhtaalta pöydältä, mitä haluaisin tehdä.

Kävelin parin tunnin tapaamisen jälkeen pitkän matkan kotiin ja mieleeni pulpahteli ideoita niin kovaan tahtiin, että sovin uuden tapaamisen heti perille päästyäni. Yksikään ideoista ei liittynyt sen hetkiseen työhöni.

Nyt tasan vuotta myöhemmin näen, miten kaikki tapaamisen aikana ja sen jälkeen syntyneet ajatukset liittyvät toisiinsa. Muutos on vaatinut päivittäistä työstämistä, miettimistä ja kirjoittamista, epätoivon hetkiä ja omien uskomusten muuttamista. Kaiken työn olen tehnyt itse, mutta ilman tuota kohtaamista, hyväksyvää kannustusta ja nähdyksi tulemisen tunnetta en ehkä olisi tässä pisteessä.

Jokin sai tuon tapaamisen kulkemaan täysin tavallisesta poikkeavalla tavalla. Uskon, että niin oli tarkoitettu. Tarvitsi lopulta vain avata silmät mahdollisuuksille ja keinot tulivat kohdalleni oikealla hetkellä.

Uusi alku

Elämä on muutosta. Joskus muutos tapahtuu salamannopeasti. Lupaa kysymättä myllertää arjen täysin uusiksi. Nauraa suunnitelmillesi ja ohjaa täysin toiseen suuntaan kuin mihin olit matkalla. Yrität pysytellä vauhdissa mukana ja hartain toiveesi on saada vielä joskus palata tavalliseen arkeen.

Toisinaan muutos kestää vuosia tai kymmeniä vuosia. Nakertaa mielessä epämääräisenä kaipuuna toisenlaiseen elämään. Antaa odottaa pieniä merkkejä tulevasta. Tunnet muutoksen tarpeen, mutta et tiedä, mihin suuntaan mennä. Selität itsellesi järjen äänellä kaiken olevan hyvin, vaikka sisimmässäsi jokin kuiskaa, että paikkasi on jossain muualla.

Olen elänyt keskellä muutosta viime vuodet. Läheisen sairastuminen vakavasti muutti kaiken silmänräpäyksessä. Pienet murheet menettivät merkityksensä. Sairaalaelämästä tuli arkea ja sain huomata, että epätavalliseenkin voi tottua. Yhdessä hetkessä kirkastui, mikä on oikeasti tärkeää.

Taistelu voitettiin ja elämä palasi takaisin normaaliksi. Kaikki oli ennallaan ja toisaalta mikään ei ollut niin kuin ennen. Pala palalta aloin koota itseäni jälleen ehjäksi. Käänsin katseeni taaksepäin kohti pimeyttä. Löysin surematonta surua, padottua vihaa ja haudattua pelkoa. Opin, kuinka ihminen patoaa tuntemattomat tunteet kehoonsa ja kuinka ne alitajuisesti ohjaavat elämää, kunnes ne kohtaa ja päästää vapauteen. Opin, että keho ja mieli ovat yhtä.

Elämäni suurin kirous oli samalla suurin siunaus. Kohtaamalla pimeyden löysin valon. Löysin luovuuden, joka oli kadonnut vuosien varrella, kun oli kiire leikkiä aikuista. Sain uusia ystäviä. Kuorin valeminän kerroksia ympäriltäni yksi kerrallaan ja löysin aidon itseni. Opettelin päästämään irti asioista, joita en enää tarvitse. Musta sai väistyä värien tieltä. Irtisanouduin työstäni ilman tietoa tulevasta, koska se oli ainoa tapa saada tilaa uudelle. Ensimmäistä kertaa luotan siihen, että elämä kantaa.

Hetki omaa aikaa kulkee nyt kanssani kohti uutta. Kirjoitan sanoilla uuden polun itselleni. Tulethan mukaani.

Mene sieltä missä aitaa ei ole - Täydellinen tomaattikastike

Tauko edellisestä blogikirjoituksesta on venynyt lähes kahteen vuoteen. Kynnys aloittaa uudelleen on kasvanut korkeammaksi kuin Trumpin haaveilema muuri. Lykättyäni aloittamista riittävän pitkään päätin lopulta mennä sieltä, missä aitaa ei ole. Unohdetaan kuvat ja tekstin viilaaminen, kunhan jotain pääsee eetteriin.

Aloittamista ei helpota sekään, että
a) tietokoneen käyttöjärjestelmä on ajalta ennen kolmea viimeisintä käyttöjärjestelmää, joten nettisivut eivät enää kovin usein aukea,
b) Bloggerin salasana on unohtunut,
c) valokuvia ei saa puhelimesta koneelle, koska laitteiden yhteys ei enää pelaa,
d) hetki omaa aikaa on nykyään päiväunien mittainen, jolloin haluaisi tehdä miljoona muutakin asiaa
e) mainitsinko jo aloittamisen vaikeuden?

Blogitauon suurimmaksi haitaksi on osoittautunut se, että hyväksi kokeilemiani reseptejä ei välttämättä löydy enää uudelleen interwebin ihmeellisestä maailmasta, jos niitä ei tallenna omaan blogiin. Haikailen vieläkin Yhteishyvän sivuilla ollutta taivaallista japanilaista salaatinkastiketta - aineksina mm. ketsuppi ja worcesterkastike. Reseptiä en löydä enää kekseliäimmilläkään hakusanoilla. Parempi siis alkaa tallentaa tänne omaa reseptipankkia.

Tämä resepti sopii hyvin arkeen, jossa joku roikkuu keittiössä jalassa tai aikaa ruoanlaitolle on noin nolla minuuttia. Lopputulos palkitsee, kun antaa uunin tehdä tehtävänsä. Täydellinen ohje - Olivian parhaat reseptit -kirjasta (2012) löytyy täydellinen tomaattikastike, joka sopii niin pizzaan kuin pastaan tai mihin nyt tomaattikastiketta tarvitseekaan. Meillä on aina valmiit annokset tomaattisoosia pakastimessa odottamassa. Kirjassa on mainittu annoksen riittävän kahteen pizzaan. Meillä on riittänyt kolmeen tai hätätapauksessa neljäänkin pizzaan tai pariin pastakertaan.

Suurin ponnistus tässä reseptissä on valkosipulin pilkkominen ja aineita voi vaihdella sen mukaan, mitä kaapista sattuu löytymään. Kirsikkatomaatit voi korvata lohkoiksi pilkotuilla normitomaateilla ja tuoreen basilikan kuivatulla. Joka kerta on tullut hyvää.

Täydellinen tomaattikastike

400 g tomaattimurskaa
250 g kirsikkatomaatteja (tai tavallisia tomaatteja lohkoina)
1 dl tuoretta hienonnettua basilikaa (tai 1-2 rkl kuivattua basilikaa)
2 valkosipulinkynttä viipaloituna
1/2 dl öljyä
1 tl hienonnettua merisuolaa
2 tl sokeria

Sekoita tomaattimurska, kirsikkatomaatit, basilika, valkosipulinkynnet, öljy, suola ja sokeri laakeaan uunivuokaan.
Kypsennä 225 asteessa 25 minuuttia.
Murskaa tomaatteja kevyesti haarukalla (varo, ettei roisku päälle kuumana) ja jäähdytä kastike.

Nokinen grillimauste

Se olisi sitten grillikausi käynnissä, vaikkei ihan vaatetuksesta välttämättä arvaisi. Pitkät kalsarit, pipo, untuvatakki, villapaita ja muita perinteisiä Suomen kesän edellyttämiä vaatekappaleita. Grilliruoka ainakin tuo kesäisen fiiliksen kukoistavan luonnon ja linnunlaulun ympäröimänä.

Tämän kesän yksi käytetyimmistä grillimausteseoksista on testattu meillä jo moneen otteeseen. Toimii niin kalan kuin lihan kanssa. Alkuperäinen resepti on nimeltään nokilohi, mutta meillä tätä on ripoteltu usein myös kanalle. Helppo tehdä isompi satsi lasipurkkiin ja napata mukaan kun grillimausteseokselle on tarvetta. Resepti on ystäväni bongaama, muistaakseni peräisin Glorian Ruoka & Viini -lehdestä tältä vuodelta. Resepti on mitoitettu 5-6 annokseen 1 kg lohelle.

Kannattaa tehdä kaksin-/kolminkertainen erä niin riittää useammaksi kerraksi.

Nokimauste grillaukseen

2 rkl paprikajauhetta
2 tl mustapippuria myllystä
2 tl kuivattua timjamia
2 tl kuivattua oreganoa
2 tl curryjauhetta
2 tl sokeria
1 tl cayennepippuria
2-3 tl suolaa

Sekoita mausteseos.
 (Alkuperäisessä ohjeessa kastetaan kala sulatettuun voihin ja hierotaan sen jälkeen mausteseos. Laiskempi kokki jättää tämän vaiheen välistä tai vähän hieroo öljyä pinnalle.)
Hiero reilusti grillattavan kalan tai lihan päälle.
Anna hiillostua tummaksi grillissä.
Kehu vuolasti, miten hyvältä voikaan ruoka maistua.