Luovuuden lähteille

Suljen oven.
Astun eteenpäin
polulle, jota ei vielä ole.
Otan ensimmäisen askeleen,
harppauksen.

Viha, kauna ja katkeruus
karisivat ovella.
Taakka tipahti harteilta.
Jäi vain kiitollisuus
kaikesta oppimastani.

Vaikeuksilla oli tarkoituksensa.
Kesti vain niin kauan
kuunnella niiden sanomaa.
Yritin taistella vastaan,
hiljentää sisäisen äänen,
joka lopulta huusi:
"Paikkasi on jossain muualla!"

Jätä valtatie.
Kulje omaa reittiä.
Kutsu muita seuraamaan.
Tehkää yhdessä tie
niille, jotka haluavat seurata
omaa kutsumustaan
luovuuden lähteille.

- Anna Suomi

Yksi kohtaaminen voi muuttaa kaiken

Olen alkanut uskoa, että ihmiset tulevat elämäämme tarkoituksella. Viimeisen vuoden aikana tapaamistani ihmisistä jokainen on opettanut jotain tärkeää päästäkseni sinne, missä olen nyt.

Yksi kohtaaminen muutti elämäni suunnan. Olin jo vuosia tuskaillut sen kanssa, mitä haluan isona tehdä. Ajattelin syyn tyytymättömyyteeni löytyvän työpaikasta, kuormittavasta työmäärästä tai kaikista mahdollisista ulkoisista tekijöistä. Yritin löytää uutta suuntaa niistä ympyröistä ja siitä osaamisalueesta, mihin koulutuksellani ja melkein kymmenen vuoden työkokemuksella olin päätynyt.

Lapsen kanssa kotona vietetyt vuodet tarjosivat kaivatun mahdollisuuden pysähtyä miettimään seuraavaa askelta. Olin kuitenkin hyvin yksin ajatusteni kanssa, enkä päässyt yhtään eteenpäin pohdinnoissani.

Päätin kokeilla ammattiliiton tarjoamaa uraneuvontaa. Varasin ajan pystymättä vaikuttamaan siihen, kenen kanssa tulisin asioimaan.

Menin ensimmäiseen tapaamiseen odottaen, että nyt mietitään omia vahvuuksia, työstetään ansioluettelo kuntoon ja listataan kiinnostavia yrityksiä. Sitten vain hanskat heilumaan ja hakemaan sopivaa työpaikkaa. Saisin tarvitsemaani ulkopuolisen sparrausta ja kannustusta.

Kohtalo puuttui peliin ja sain juuri minulle oikean henkilön oppaakseni. Olin lukossa niin monella tavalla elämän vastoinkäymisten jälkeen, että pelkkä työnhaun käynnistäminen ei olisi tuottanut oikeaa tulosta. Olisin hakenut vääriä paikkoja.

”Mitä tekisit, jos voisit tehdä ihan mitä tahansa? Älä mieti, onko se mahdollista tai miten siitä saa elantoa. Mitä tekisit, jos kaikki olisi mahdollista?”

Yksi kysymys muutti kaiken. Kysymys, jonka avulla löysin alitajunnasta niitä haaveita, joita en muistanut olevan olemassa. Aloin miettiä täysin puhtaalta pöydältä, mitä haluaisin tehdä.

Kävelin parin tunnin tapaamisen jälkeen pitkän matkan kotiin ja mieleeni pulpahteli ideoita niin kovaan tahtiin, että sovin uuden tapaamisen heti perille päästyäni. Yksikään ideoista ei liittynyt sen hetkiseen työhöni.

Nyt tasan vuotta myöhemmin näen, miten kaikki tapaamisen aikana ja sen jälkeen syntyneet ajatukset liittyvät toisiinsa. Muutos on vaatinut päivittäistä työstämistä, miettimistä ja kirjoittamista, epätoivon hetkiä ja omien uskomusten muuttamista. Kaiken työn olen tehnyt itse, mutta ilman tuota kohtaamista, hyväksyvää kannustusta ja nähdyksi tulemisen tunnetta en ehkä olisi tässä pisteessä.

Jokin sai tuon tapaamisen kulkemaan täysin tavallisesta poikkeavalla tavalla. Uskon, että niin oli tarkoitettu. Tarvitsi lopulta vain avata silmät mahdollisuuksille ja keinot tulivat kohdalleni oikealla hetkellä.

Uusi alku

Elämä on muutosta. Joskus muutos tapahtuu salamannopeasti. Lupaa kysymättä myllertää arjen täysin uusiksi. Nauraa suunnitelmillesi ja ohjaa täysin toiseen suuntaan kuin mihin olit matkalla. Yrität pysytellä vauhdissa mukana ja hartain toiveesi on saada vielä joskus palata tavalliseen arkeen.

Toisinaan muutos kestää vuosia tai kymmeniä vuosia. Nakertaa mielessä epämääräisenä kaipuuna toisenlaiseen elämään. Antaa odottaa pieniä merkkejä tulevasta. Tunnet muutoksen tarpeen, mutta et tiedä, mihin suuntaan mennä. Selität itsellesi järjen äänellä kaiken olevan hyvin, vaikka sisimmässäsi jokin kuiskaa, että paikkasi on jossain muualla.

Olen elänyt keskellä muutosta viime vuodet. Läheisen sairastuminen vakavasti muutti kaiken silmänräpäyksessä. Pienet murheet menettivät merkityksensä. Sairaalaelämästä tuli arkea ja sain huomata, että epätavalliseenkin voi tottua. Yhdessä hetkessä kirkastui, mikä on oikeasti tärkeää.

Taistelu voitettiin ja elämä palasi takaisin normaaliksi. Kaikki oli ennallaan ja toisaalta mikään ei ollut niin kuin ennen. Pala palalta aloin koota itseäni jälleen ehjäksi. Käänsin katseeni taaksepäin kohti pimeyttä. Löysin surematonta surua, padottua vihaa ja haudattua pelkoa. Opin, kuinka ihminen patoaa tuntemattomat tunteet kehoonsa ja kuinka ne alitajuisesti ohjaavat elämää, kunnes ne kohtaa ja päästää vapauteen. Opin, että keho ja mieli ovat yhtä.

Elämäni suurin kirous oli samalla suurin siunaus. Kohtaamalla pimeyden löysin valon. Löysin luovuuden, joka oli kadonnut vuosien varrella, kun oli kiire leikkiä aikuista. Sain uusia ystäviä. Kuorin valeminän kerroksia ympäriltäni yksi kerrallaan ja löysin aidon itseni. Opettelin päästämään irti asioista, joita en enää tarvitse. Musta sai väistyä värien tieltä. Irtisanouduin työstäni ilman tietoa tulevasta, koska se oli ainoa tapa saada tilaa uudelle. Ensimmäistä kertaa luotan siihen, että elämä kantaa.

Hetki omaa aikaa kulkee nyt kanssani kohti uutta. Kirjoitan sanoilla uuden polun itselleni. Tulethan mukaani.

Mene sieltä missä aitaa ei ole - Täydellinen tomaattikastike

Tauko edellisestä blogikirjoituksesta on venynyt lähes kahteen vuoteen. Kynnys aloittaa uudelleen on kasvanut korkeammaksi kuin Trumpin haaveilema muuri. Lykättyäni aloittamista riittävän pitkään päätin lopulta mennä sieltä, missä aitaa ei ole. Unohdetaan kuvat ja tekstin viilaaminen, kunhan jotain pääsee eetteriin.

Aloittamista ei helpota sekään, että
a) tietokoneen käyttöjärjestelmä on ajalta ennen kolmea viimeisintä käyttöjärjestelmää, joten nettisivut eivät enää kovin usein aukea,
b) Bloggerin salasana on unohtunut,
c) valokuvia ei saa puhelimesta koneelle, koska laitteiden yhteys ei enää pelaa,
d) hetki omaa aikaa on nykyään päiväunien mittainen, jolloin haluaisi tehdä miljoona muutakin asiaa
e) mainitsinko jo aloittamisen vaikeuden?

Blogitauon suurimmaksi haitaksi on osoittautunut se, että hyväksi kokeilemiani reseptejä ei välttämättä löydy enää uudelleen interwebin ihmeellisestä maailmasta, jos niitä ei tallenna omaan blogiin. Haikailen vieläkin Yhteishyvän sivuilla ollutta taivaallista japanilaista salaatinkastiketta - aineksina mm. ketsuppi ja worcesterkastike. Reseptiä en löydä enää kekseliäimmilläkään hakusanoilla. Parempi siis alkaa tallentaa tänne omaa reseptipankkia.

Tämä resepti sopii hyvin arkeen, jossa joku roikkuu keittiössä jalassa tai aikaa ruoanlaitolle on noin nolla minuuttia. Lopputulos palkitsee, kun antaa uunin tehdä tehtävänsä. Täydellinen ohje - Olivian parhaat reseptit -kirjasta (2012) löytyy täydellinen tomaattikastike, joka sopii niin pizzaan kuin pastaan tai mihin nyt tomaattikastiketta tarvitseekaan. Meillä on aina valmiit annokset tomaattisoosia pakastimessa odottamassa. Kirjassa on mainittu annoksen riittävän kahteen pizzaan. Meillä on riittänyt kolmeen tai hätätapauksessa neljäänkin pizzaan tai pariin pastakertaan.

Suurin ponnistus tässä reseptissä on valkosipulin pilkkominen ja aineita voi vaihdella sen mukaan, mitä kaapista sattuu löytymään. Kirsikkatomaatit voi korvata lohkoiksi pilkotuilla normitomaateilla ja tuoreen basilikan kuivatulla. Joka kerta on tullut hyvää.

Täydellinen tomaattikastike

400 g tomaattimurskaa
250 g kirsikkatomaatteja (tai tavallisia tomaatteja lohkoina)
1 dl tuoretta hienonnettua basilikaa (tai 1-2 rkl kuivattua basilikaa)
2 valkosipulinkynttä viipaloituna
1/2 dl öljyä
1 tl hienonnettua merisuolaa
2 tl sokeria

Sekoita tomaattimurska, kirsikkatomaatit, basilika, valkosipulinkynnet, öljy, suola ja sokeri laakeaan uunivuokaan.
Kypsennä 225 asteessa 25 minuuttia.
Murskaa tomaatteja kevyesti haarukalla (varo, ettei roisku päälle kuumana) ja jäähdytä kastike.

Nokinen grillimauste

Se olisi sitten grillikausi käynnissä, vaikkei ihan vaatetuksesta välttämättä arvaisi. Pitkät kalsarit, pipo, untuvatakki, villapaita ja muita perinteisiä Suomen kesän edellyttämiä vaatekappaleita. Grilliruoka ainakin tuo kesäisen fiiliksen kukoistavan luonnon ja linnunlaulun ympäröimänä.

Tämän kesän yksi käytetyimmistä grillimausteseoksista on testattu meillä jo moneen otteeseen. Toimii niin kalan kuin lihan kanssa. Alkuperäinen resepti on nimeltään nokilohi, mutta meillä tätä on ripoteltu usein myös kanalle. Helppo tehdä isompi satsi lasipurkkiin ja napata mukaan kun grillimausteseokselle on tarvetta. Resepti on ystäväni bongaama, muistaakseni peräisin Glorian Ruoka & Viini -lehdestä tältä vuodelta. Resepti on mitoitettu 5-6 annokseen 1 kg lohelle.

Kannattaa tehdä kaksin-/kolminkertainen erä niin riittää useammaksi kerraksi.

Nokimauste grillaukseen

2 rkl paprikajauhetta
2 tl mustapippuria myllystä
2 tl kuivattua timjamia
2 tl kuivattua oreganoa
2 tl curryjauhetta
2 tl sokeria
1 tl cayennepippuria
2-3 tl suolaa

Sekoita mausteseos.
 (Alkuperäisessä ohjeessa kastetaan kala sulatettuun voihin ja hierotaan sen jälkeen mausteseos. Laiskempi kokki jättää tämän vaiheen välistä tai vähän hieroo öljyä pinnalle.)
Hiero reilusti grillattavan kalan tai lihan päälle.
Anna hiillostua tummaksi grillissä.
Kehu vuolasti, miten hyvältä voikaan ruoka maistua.

Mysli 2 .0 - kotitekoista muromysliä

Aika katkaista yli puolen vuoden blogihiljaisuus. Olen hiljaisuuden aikana kerännyt muutamia hyväksi havaittuja reseptejä, jotka yritän saada tänne jollain aikataululla tallennettua. Aloitetaan lyhyellä matalan kynnyksen postauksella, ilman kuvia, pitkiä jaaritteluja tai ylimääräistä yrittämistä. Voit mielessäsi kuvitella lopputuloksen ulkonäön :)

Aiempi mysliresepti on kehittynyt uudelle tasolle, kun bongasin Secret Wardrobe -blogista toisen ohjeen, jota noudattamalla saa kotona tehtyä muromysliä. Salainen ainesosa on vesi, joka auttaa muodostamaan niitä ihanan herkullisia kokkareita. Näiden kahden reseptin yhdistelmänä syntyi mysli 2.0. Tekovaiheessa tämän uuden ohjeen etuna on, ettei mysli kärähdä niin herkästi uunissa. Ainesten määrillä ei ole niin väliä. Pähkinöitä laitan yleensä reippaasti ja siemeniäkin vähän sen mukaan, mitä kaapista löytyy. Lähinnä hunajan ja öljyn suhdetta olen noudattanut alkuperäisen ohjeen mukaan.

Muromysli (pellillinen, n. 2 l)

10-12 dl kaurahiutaleita2-3 dl murskattuja pähkinöitä (oman maun mukaan)4 dl siemeniä (esim. 2 dl kuorittuja auringonkukan siemeniä, 1 dl seesaminsiemeniä, 1 dl pellavansiemeniä tai -rouhetta)
2 rkl sokeria
2 tl vaniljasokeria
vajaa 1 tl kardemummaa (voi jättää poiskin)
3 rkl hunajaa1 dl ruokaöljyä (rypsi-, kookos-, tms.)
2 dl vettä

Paahtamisen jälkeen:
3-5 dl kuivattuja hedelmiä tai marjoja (oman maun mukaan)

Sekoita kuivat aineet keskenään.Kuumenna öljy kattilassa hunajan kera, mutta älä päästä öljy-hunajaa kiehumaan. Kaada öljy-hunaja ja vesi kuivien ainesten joukkoon ja sekoita tasaiseksi.
Levitä mysli pellille ja paahda 175 asteisessa uunissa noin 30-40 minuuttia. Sekoita mysliä välillä, ettei pintakerros pala. Olen itse sekoittanut noin 10-15 minuutin välein. Mysli on valmis, kun se on kauttaaltaan sopivasti paahtunut.
Ota mysli uunista ja lisää sekaan kuivatut hedelmät tai marjat ym. 

Simppeli on usein parasta - grillatut banaanit

Usein sitä erehtyy ajattelemaan, että ruoka on sitä parempaa, mitä enemmän sen eteen on nähnyt vaivaa. Kunnes saavuttaa pisteen, jolloin ei jaksa nähdä enää vaivaa ja haluaa päästä mahdollisimman helpolla.

Helppous ja laiskuus on ollut tämän kesän teema meidän ruokailuissa. Kun viimeisen vuoden kalenterimerkinnöistä löytyy asunnon osto, vanhan myynti, maalausremontti, muutto, pihaprojekti ja häät, saa näiden tapahtumien tehtävälistoilla vuorattua ainakin yhden seinän. Lomalla kaipasimmekin lähinnä lepoa ja tekemättömyyttä, kun olimme saaneet ruksittua näiden projektien to do -listan viimeisen kohdan tehdyksi.

Siirryimme mökillä kertakäyttöastioihin, ettei kaivosta tarvitse kantaa vettä tiskaamiseen. Söimme välillä grillimakkaraa lounaaksi ja illalliseksi. Käytimme valmiita grillikastikkeita (ei kuitenkaan valmiiksi marinoituja lihoja - joku raja sentään). Menu sai sisältää enintään viisi raaka-ainetta, jotka piti mahdollisimman vähällä muokkaamisella saada lautaselle. Tyyliin uudet perunat, silli, kylmäsavustettu lohi, puolikas avokado. Savustetut ahvenet ja perunasalaatti. Pekoniin kääritty sisäfilepihvi ja kaupan valmiit ristikkoperunat grillissä.

Jälkiruokana söimme koko loman grillattua banaania. Kaikessa yksinkertaisuudessaan se voittaa kesän parhaiden gourmetjälkiruokien tittelin kerta toisensa jälkeen. Ainoana vaatimuksena on kuuma grilli ja jäätelö. Tämä jälkkäri valmistuu vaivatta, kun ruoat on grillattu, lautaset alkavat olla tyhjiä ja tyhjän grillin yläpuolella ilma väreilee kuumuudesta.

Oma suosikkini banaanin kanssa on rommirusinajäätelö. Hyvänä kakkosena tulee vanhan ajan vanilja tai kinuskijäätelö. Voit yhtä hyvin käyttää niin raaempia kuin ylikypsiä banaaneja.

Jos oikein gourmetia haluat tehdä, voit ennen grillaamista tehdä banaanin kuoreen viiltoja ja laittaa suklaapaloja väleihin. Minusta se on liian vaivalloista ja sotkuista puuhaa. Pidetään parhaat asiat yksinkertaisina.

Grillatut banaanit

1 banaani per ruokailija
jäätelöä

Laita banaani sellaisenaan, kokonaisena ja kuorimatta grilliin.


















Käännä banaani toiselle kyljelleen, kun alempi puoli on mustunut.


















Ota banaani pois grillistä, kun banaani on kokonaan musta.
Ruokailuohje:
Lautasella viillä lusikalla tai veitsellä banaanin kuori auki pituussuunnassa.
Kaavi sisus kuoresta pois ja lusikoi jäätelöä päälle.

Nauti mitä helpoimmasta jälkiruoasta ja ihmettele ääneen, miten jokin näin hyvä voi olla niin vaivatonta tehdä.