Helpoin ruoka ikinä - ylikypsä uunipossu

Aika päättää pitkä blogihiljaisuus. Tässä on ollut kaikenlaista meneillään viime kuukaudet, kuten kesälomamatkoja, uuden kodin remontti ja muutto, työkiireitä ja stressiä sekä ikuisuusflunssa ja muita tekosyitä.

Flunssan aikana helpot ja nopeat ruoat ovat olleet kovaa valuuttaa meidän uudessa keittiössä. Niistä ehdottomasti helpoin, vaikkakaan ei nopein, oli tällä viikolla tekemäni uunipossu. Tai ylikypsä possu, nyhtöpossu eli pulled pork - rakkaalla lapsella on monta nimeä.

Possun lapa uunissa on tähän mennessä ollut blogini kolmanneksi suosituin resepti. Erinomainen ruoka, mutta en ole itse enää aikoihin tehnyt possua tuolla reseptillä, koska löysin vielä paremman. Ja se on niin helppo, ettet edes huomaa tehneesi ruokaa ja silti lautaselle ilmestyy jotain taivaallista. Joka kerta uunipossua kokattuani harmittelen, miksei sitä tule tehtyä useammin, koska on niin tajuttoman vaivatonta ja hyvää.

Tällä kertaa tein possua lähikaupasta ostetusta uunilihasta. En tiedä, mikä possun osa oli kyseessä, koska pakkauksessa ei lukenut, eikä muutakaan tarkoitukseen sopivaa lihaa ollut tarjolla. Kyseessä oli siis Pirkka porsaan uuniliha, jonka pakkauksessa luki vain "Ainekset: suomalainen sianliha". Ei voi kuin ihmetellä, miten voidaan myydä lihaa, josta ei kerrota, mikä ruumiinosa pakkaukseen on laitettu. Kyse ei ole kuitenkaan jauhelihasta, makkarasta tai muusta lihaa muistuttavasta ainesosasta. Ehkä keskivertokuluttajalle tällä pienellä yksityiskohdalla ei ole väliä, mutta minua ainakin kiinnostaa tietää, mitä lihaa olen ostamassa. Joten terveisiä valmistajille: älkää aliarvioiko meitä kuluttajia.

Jos voin valita, ostan yleensä possun lapaa, jota tämäkin uuniliha ehkä oli. Lihassa pitää olla riittävästi rasvaa, jotta se säilyy mehevänä. Jos jaksaa ja muistaa, voi lihaa suolata tai marinoida etukäteen. Tämän lopputuloksen perusteella on testattu, että ei välttämättä tarvitse. Ja nyt seuraa se resepti:

Maailman helpoin uunipossu

1. Osta iso pala possua esim. possun. Liha kutistuu uunissa, esim. kilo riittää kahteen aikuisen annokseen. Parempi tehdä kerralla enemmän, koska lihaa voi käyttää vaikka hampurilaisiin, fajitaksiin jne. seuraavina päivinä.
2. Ideaalitilanteessa ota liha jääkaapista huoneenlämpöön hyvissä ajoin. (Kipeänä en tätä jaksanut tehdä, joten kärsimättömille tai laiskoille tämä vaihe ei ole välttämätön, ruoka ei mene siitä pilalle.)
3. Laita uuni lämpiämään n. 120 asteeseen.
4. Suolaa possu molemmilta puolilta ja laita uunivuokaan. Saa laittaa aika reippaasti suolaa. (Toki maalaisjärki tässäkin käytössä, ettei tule tönkkösuolattua.)
(Optio: Jos sinulla on rosmariinia, voit laittaa useamman rosmariinin oksan possun kanssa vuokaan.
5. Laita kansi tai foliota uunivuoan päälle.
6. Tyrkkää possu uuniin ja unohda se sinne moneksi tunniksi. (Lihaa ei tarvitse kääntää tai tehdä mitään muutakaan)
Kypsymisen vaatima aika riippuu lihan koosta. Liha on valmista, kun se vaivatta irtoaa haarukalla - siitä nimi nyhtöpossu. Nyrkkisääntönä kokemukseni perusteella kilo paistuu noin 5 tuntia näin alhaisessa lämpötilassa. Jos on kiireempi, laita uuni vähän kuumemmalle, esim. 150-170 astetta. Parasta tulee kuitenkin kärsivällisesti odottaen. Matalassa lämmössä ei ole myöskään niin minuuteista kiinni, jos on tunnin pari yliaikaa. Minulla oli 1 kg possua yli 7 tuntia uunissa ja mehukasta tuli.
7. Nauti vaikka perunamuusin tai salaatin kanssa, tai ihan sellaisenaan.

P.S. Kuvan rosmariini on Balilta. Suomessa en ole vielä ikinä saanut rosmariinia menestymään. Vinkkejä yrtin kasvattamisesta täällä kylmässä pohjolassa otetaan vastaan :)

Edit: Ruokakeskon Kuluttajapalvelusta vastattiin nopeasti lähettämääni tiedusteluun Pirkan uunilihasta. Kyseinen liha on valmistettu porsaan etuselästä. Toivottavasti tieto välittyy pakkausmerkintöihin asti.

Sano hyvästit kaupan kastikkeille - Chilinen raparperihilloke

Pakastin viime kesänä raparperipaloja, jotta voisin nauttia kesän antimista keskellä pimeintä talvea. Talvella sitten säästin raparpereja täydellistä hetkeä varten, etteivät vain loppuisi kesken. Tuli uusi kesä ja olen päässyt jo keräämään uuden sadon raparperia. Viime vuoden palat odottavat edelleen pakastimessa sitä täydellistä hetkeä. Voisikohan tästä ottaa opiksi ensi talvea varten?

Viime juhannukseksi tein ensimmäistä kertaa chilistä raparperihilloketta Helsingin Sanomien Ruokatorstai-kirjan ohjeen mukaan. Grilliruokien kanssa hilloke kului hyvin nopeasti, eikä tarvinnut kesällä juuri turvautua kaupan hilloihin. Paljon tämän helpommaksi ei voi keittely enää mennä. Chilin määrää vaihtelemalla voi tehdä itselle juuri sopivan tymäkkää hilloketta.

Vielä ehdit hyvin keitellä omat purkit juhannukseksi. Sopii lihan glaseeraukseen, grilliruokien kylkeen, jogurtin tai vaikka jäätelön kanssa.

Chilinen raparperihilloke

1/2 l raparperipaloja
1 pieni punasipuli
1/2 - 1 iso chili
1 rkl tuoretta inkivääriä raastettuna
2 rkl vettä
2,5 rl hillosokeria

Kuori raparperit tarvittaessa ja pilko pieniksi paloiksi.
Kuori ja hienonna punasipuli.
Kuori pala tuoretta inkivääriä ja raasta se.
Halkaise chili, poista siemenet ja hienonna pieneksi.
Laita kattilaan raparperit, chili, sipuli, inkivääriraaste ja vesi.
Kuumenna kiehuvaksi.
Lisää joukkoon hillosokeri koko ajan sekoittaen ja keitä noin 15 minuuttia.
Jäähdytä puolisen tuntia ja lusikoi puhtaisiin tölkkeihin.
Säilytä viileässä.

Näin pelastat juhannuksen - päräyttävä bbq-kastike

Olin jo kuvitellut löytäneeni kokis-ribseistä maailman parhaan grilliruoan ja kokiksesta keitetystä glaseerauskastikkeesta sen ainoan oikean grillisoosin. Olin ehkä sittenkin väärässä. Tai ainakin kokissoosille löytyi erittäin varteenotettava kilpailija.

Tässä reseptissä ainoa huono puoli oli se, että kastiketta tuli liian vähän. Tai siis sopivasti neljälle hengelle, mutta ei jäänyt yhtään yli. Soosia olisi voinut lusikoida ihan sellaisenaan. Nyt nautimme sitä revityn possun kanssa hampurilaisten välissä. Juhannusta varten teen vähintään nelinkertaisen annoksen. Jopa lihansyöjän mielestä kastikkeesta tuli erittäin kova kilpailija kokiskastikkeelle. Ei taida olla muuta vaihtoehtoa kuin tehdä molempia juhannuksena ribseille ja järjestää maistelukoe.

Kastike oli niin hyvää, että nauroin monta kertaa silkasta ilosta. Jamie Oliver sanoisi: "you'll be laughing". Naurettavan hyvää.

Voit siis unohtaa kauppaan ne kaikki valmiit grillikastikkeet. Sinuna en jättäisi tätä soosia kokeilematta. En jättäisi myöskään kokeilematta kokisribsejä. Tee molempia, niin olet tuplasti onnellisempi.

Resepti on ilmeisesti sovellettu Sara La Fountainin kirjasta Passion for food. Unohdin lisätä ohjeessa olleen 3 rkl tomaattipyrettä ja jälkikäteen en sitä välttämättä lisäisi. Samoin alla on alkuperäisessä HP-kastike korvattu Worcesterhire-kastikkeella. Oikeastaan tuli tuunattua taas kerran ihan oma versio, joten mittasuhteet ja aineet ovat sen mukaiset.

Päräyttävä bbq-kastike (tee vähintään tupla- tai mieluiten nelinkertainen annos)

2 tl raastettua valkosipulia
2 tl raastettua inkivääriä
2 rkl worcestershire-kastiketta
2 rkl soijakastiketta
4 rkl vaahterasiirappia
2 rkl fariinisokeria
6 rkl rypsiöljyä
1,5 dl ananasmehua

Laita kaikki aineet kattilaan ja keitä seosta sekoittaen, kunnes kastike paksuuntuu siirappimaiseksi. (kiehui ehkä noin 10-15 minuuttia)

Edit:
Muutama tarkentava ohje tuohon yhteen lauseeseen. Keitä kastiketta niin kauan kunnes se muuttuu siirappimaiseksi.
Keitin viisinkertaisella nestemäärällä suurtalousribsiannosta varten vähän sinnepäin mitoituksella ja korvasin vaahterasiirappia tavallisella siirapilla. Kiehui yli tunnin ennen kuin vihdoin saostui. Eli odota kärsivällisesti välillä sekoittaen, niin valmista tulee, kun olet jo ehtinyt luopua toivosta. Eli kiehumisaika kasvaa nestemäärän kanssa.
Makukin oli vähän sinnepäin, näillä mennään. Melkein helpommalla pääset kun keität neljä kertaa tuon yllä olevan annoksen, niin pysyy mittasuhteetkin kunnossa.

Ja lisätään tosiaan kypsän lihan päälle grillauksen loppuvaiheessa. :)

Klassikko on syntynyt - Annan lihapullat

Mikä siinä on, että lihapullat herättävät nostalgisia tunteita ja jokainen muistaa äitinsä kokkaustaidot juuri lihapullista? Kun jossain tarjoillaan lihapullia, niitä vertaa aina äidin lihapulliiin. Tai minun tapauksessa äidin ja kummitädin lihapulliin. 

Muistan edelleen elävästi ne kerrat, kun kummitätini teki lihapullia. Pöydän ääressä istui puoli sukua ja serkun kanssa kilpailtiin, kumpi jaksaa syödä enemmän ja nopeammin. Oma ennätykseni taisi olla 13 tai 15 isoa lihapullaa kerralla - pullat olivat pienen nyrkin kokoisia. Sillä kerralla ei paljon muuta syötykään. Lihapullia tarjoiltiin aina perunoiden ja ruskean kastikkeen kera. Joskus taisi olla voilla maustettua spagettia. Ja sukujuhlat oli pelastettu pelkästään jo sillä, että pöydästä löytyi aina niitä hyviä lihapullia.

Lihapullien ehdoton ehto on, että sipulin pitää olla pienenpieneksi pilkottua. Mikään ei ole inhottavampaa kuin syödä lihapullia, joista törröttää isoja sipulin paloja, jotka pahimmassa tapauksessa vielä puoliraakoina narskuvat suussa. Kummitädin versiossa paistettu sipuli soseutettiin sauvasekoittimella ennen taikinaan lisäämistä (ainakin silloin kun sipulille erittäin nirso kummityttö oli kylässä). 

Äidin lihapulliin on syntynyt nostalgiasuhde vasta viime vuosina, kun resepti on hioutunut kohdilleen. Äiti tekee lihapullat pihvikarjan jauhelihasta, jos sitä vain on saatavilla. Nykyään tilaamme lihansyöjän kanssa äidiltä aina isomman satsin, että varmasti riittää kotiin viemisiksi. 

Kerran olen tehnyt lihapullia äidin ohjeella, mutta eihän niistä tullut läheskään yhtä hyviä. Uudestaan en edes viitsinyt kokeilla. Yritä siinä sitten tehdä edes jotenkin hyviä lihapullia, kun vertailukohtana on kaksi parasta lihapullakokemusta. 

Onneksi löysin hiljattain reseptin, jonka avulla syntyivät Annan lihapullat. Teen niistä oman tavaramerkkini. Sitten joskus tulevaisuudessa lapset toivovat aina näitä lihapullia ja ystävät muistelevat Annan lihapullia lämmöllä. Kukaan ei edes viitsi koskea työpaikkaruokalan "lihapulliin" tai Saarioisten äitien tekemiin lihapulliin, koska niitä ei voi mitenkään verrata Annan lihapulliin. Ravintoloissakin on enää turha tilata lihapullia, kun on päässyt maistamaan "niitä Annan lihapullia". 

Annan lihapullat ovat ainakin jo lihansyöjän suosikkeja. Sain arvion ihan suoraan kysymällä: "Ovatko nämä parhaita lihapullia, mitä olet syönyt?" "No joo!" "Ovatko nämä parempia kuin äidin lihapullat?" "No on!" Täysin objektiivinen arvio. Osasi ainakin varmistaa, että Annan lihapullia syödään meillä myös jatkossa. :)

Näissä pullissa on oikeastaan vain yksi ongelma. Ne ovat niin hyviä, että isompikin annos häviää hyvin nopeasti. Viimeksi käytin 700 grammaa jauhelihaa, että riittäisi edes pariksi kerraksi kahdelle hengelle. Pullia jäi kyllä toiseen kertaan, mutta lihansyöjä ehti apajille ensin ja töistä kotiin tultuani jäljellä oli vain tyhjä lautanen. Eli ehkä katkeruutta välttääkseni ostan ensi kerralla kilon jauhelihaa. Sillä päästään jo alkuun.

Alkuperäinen resepti on Sikke Sumarin ohjelmasta - alla on itse muokkaamani. Slovenialaisiin palleroihin on käytetty niin hyviä raaka-aineita, että lopputulos on väistämättä suussasulavan herkullinen. Vaikka Sikke ohjelmassaan vannotti noudattamaan tarkasti reseptiä, niin pakkohan sitä oli vähän soveltaa. Ja sitä suuremmalla syyllä näitä voi kutsua Annan lihapulliksi. Vapiskaa ruotsalaiset brändäämisen mestarit, tästä alkaa Annan lihapullien maihinnousu! :)

Annan lihapullat

700 g jauhelihaa (olen kokeillut sekä nautaa, että sikanautaa, saa olla rasvaakin - Sikke neuvoo 400 g possua, 300 g nautaa)

4 kunnollisen kokoista valkosipulinkynttä silputtuna

1 iso sipuli silputtuna

5-7 hyppysellistä merisuolaa (myllystä)

6-7 aurinkokuivattua tomaattia pilkottuna

1-2 chiliä pilkottuna (tai esim. arrabbiattaa - Sikke käyttää 3-5 mietiä vihreää pepperonia)

15-20 basilikanlehteä silputtuna

1 tl rosmariinia silputtuna

5 hyppysellistä rouhittua mustapippuria (myllystä)

50-70 g vuohenmaitojuustoa tai fetaa (esim. Pirkka) haarukalla muussattuna

Sekoita kaikki ainekset käsin keskenään. 

Anna taikinan maustua tunti tai pari pöydällä.

Muotoile siitä käsin pitkulaisia, päistä suippenevia pötkylöitä. Eli puristelet nyrkissä muutaman kerran, niin muoto syntyy itsestään. (Toki voi tehdä myös pyöreitä, mutta tässä noudatin Siken ohjetta)

Paista voin ja oliiviöljyn seoksessa kauniin ruskeiksi. Kääntele joka puolelta.

Siken vinkki on lisätä taikinaan 100 g pieneksi pilkottua ilmakuivattua kinkkua.

Hengissä ollaan

Tehdäänpä nyt kertaheitolla loppu tälle blogitauolle. Täällä linjojen päässä on tapahtunut niin paljon kaikkea, että kirjoittamiseen ei ole jäänyt energiaa. Ja mitä pidemmäksi tauko on venähtänyt, sitä suuremmaksi on kasvanut kynnys jatkaa bloggaamista.

Edellisen postauksen jälkeen olen kokkaillut niin monta ruokalajia, etten enää tiedä mistä aloittaisin:

• Pääsiäislammasta avokadosalaatilla, salviaporkkanoilla, kukkakaali-vuohenjuustopyreellä ja sitruunamarenkitortulla. Elämäni ensimmäinen lampaanviulu muuten ja siitä selvittiin hyvin.
• Arkisia oivalluksia siskonmakkaroista
• Kokkailua pyhän Jamie Oliverin ohjeiden mukaan
• Muutaman kerran sortumista Kotipizzan tarjoiluihin, kun ei jaksettu käydä kaupassa.
• Seitsemän ruokalajin aasiahenkinen illallinen omassa kotiravintolassa, joka osoittautui jättimenestykseksi. Ensi vuonna lahjoitammekin vain ravintolalahjakortteja kotimme ruokapöytään - niin kivaa oli tämä lahjominen.

Onneksi olen päässyt myös nauttimaan muiden antimia, kuten loistava viini-illallinen Italia-teemalla.
Ja tietenkin vappu, jolloin ensimmäistä kertaa teimme viisaan päätöksen kokoontua vappubrunssille ystävien kanssa sisätiloihin. Kun bilekausi on kaikilla jo taakse jäänyttä elämää, olivat myös brunssitarjoilut sen mukaiset. Ei näkynyt enää kaupan perunasalaattia tai kääretorttua meidän brunssilla, vaan parempikin vappulounas olisi jäänyt kakkoseksi niille herkuille.

Eli kaikkea tätä ja jotain muuta on luvassa lähiaikoina. Aurinkoista viikonloppua!

Personal trainer

arki-ilta kotona töiden jälkeen

oli tarkoitus lähteä vähän ulos kävelylle

haukkaamaan happea

jos vaikka piristyisi

toisaalta aurinko näyttää jo laskevan

kohta on hämärääkin

ja väsyttää

ja on vähän kipeä olo

en taida sittenkään lähteä ulos

totean ääneen

kylpyhuoneesta alkaa kuulua miehen laulua

Nylon Beatin tahtiin

rakastuin mä luuseriin

puoli tuntia myöhemmin

tulen kotiin pakkassäästä

posket punaisena

ja tyytyväinen mieli 

tuli lähdettyä

on se hyvä että kotona on kannustaja

ilmainen personal trainer

Tax freesta jälkkäriksi

Meillä on kotona alkoholiongelma. Keittiön kaappiin on pesiytynyt tax free -pullojen armeija tuliaisina lukuisilta matkoilta. Italiasta on tuotu Limoncelloa, Espanjasta rommia, Ranskasta Amarettoa, Tallinnasta Baileysia jne. Ongelma on, että kukaan ei juo niitä. Siellä ne pölyttyvät vuodesta toiseen avaamattomina.

Orastavan siivousvimman kynnyksellä olen kokenut herätyksen alkaa vähentää turhan tavaran määrää kotona - ja tämä koskee myös niitä tax free -pulloja keittiön kaapissa. Onneksi jossain vaiheessa älysimme lopettaa pullojen ostamisen, kun niitä ei missään vaiheessa tullut nautittua kotona. Jotenkin Limoncello maistuu niin paljon paremmalta Italian auringon alla kuin kotona.

Sattumalta keksin yhtenä iltana lorauttaa amarettoa suklaajäätelöannokseen ja sen jälkeen onkin jäätelö maistunut paljon paremmalta. Baileys sopii myös oikein hyvin suklaajäätelön seuraksi. Loraus digestiiviä jäätelön päälle, halutessaan voi lisätä myös lusikallisen tai pari kahvia ja jälkiruoka on valmis. Ja varmasti maistuu suomalaiseen makuun hienommassakin illallispöydässä.

Toki alkoholilla maustettua jäätelöä on tullut syötyä matkoilla useaan otteeseen, mutta ei ollut juolahtanut mieleen, että kotonakin voisi tehdä samoja jälkiruokia. Tosin tämä parin lusikallisen viikkovauhti ei taida kovin nopeasti pullojen määrää vähentää kaapissa. Ehkä kesän koittaessa meidän parvekkeella vietetään digestiivibileet. Siihen asti illallisvieraat voivat varautua alkoholipitoisiin jälkiruokiin. :)