Ihmeitä tapahtuu banaanilettujen avulla

Olen asettanut tälle vuodelle yhden tavoitteen. Aion syödä vuoden loppuun mennessä kokonaisen banaanin.

Banaani on ollut lapsuuden ruokatraumoista se viimeinen mohikaani - ylitsepääsemättömältä tuntuva este kohti kaikkiruokaisuutta.

Traumalle on aina jokin syy, niin tässäkin tapauksessa. Päiväkodissa pakotettiin syömään banaania. Pakkosyötön jälkeisen illan kärsin sietämättömistä vatsakivuista. Selvä syy-seuraussuhde, vaikka allergiatesteissä en koskaan käynytkään. Ratkaisuksi olen vältellyt kaikkea banaanipitoista tähän asti.

Nyt olen päättänyt päihittää tuon esteen ja olen valinnut siedätystaktiikan. Sama taktiikka on toiminut mm. kaalin kanssa. Eletään maaliskuuta ja olen päässyt tavoitteessani jo puoleenväliin.

Tavoitteen asettamiseksi tarvittiin yksi Balin matka ja hotellihuone, jonne tuotiin päivittäin lautanen täynnä trooppisia hedelmiä.  Niiden hedelmien joukossa oli aina muutaman sentin kokoisia minibanaaneja. Koska banaanin kuoriminen on aina näyttänyt banaanikammostani huolimatta houkuttelevalta, en voinut välttää kiusausta kuoria söpöä minibanaania. Kun haju ei tainnuttanutkaan imelyydellään, niin uskaltauduin jopa maistamaan. Söin kokonaisen minibanaanin.

Suomeen palattuani katselin töissä monesti hedelmäkorin isoja banaaneja sillä silmällä. Eräänä perjantaina rohkaistuin nappaamaan banaanin mukaan kotimatkalle. Sain siitä puolet syötyä. Mielessäni hoin "pieni askel ihmiskunnalle, iso askel Annalle" ja kuuntelin päässäni soivaa fanfaaria.

Viime viikonloppuna sitten löysin miehen kassiinsa unohtamat banaanit, jotka olivat siellä kypsyneet viikon verran lähelle vihoviimeistä eräpäivää. Siedätystaktiikkaan sitoutuneena päätin tehdä niistä jotain, mikä ei olisi pelkkää banaania, mutta jonka avulla voisi totutella banaanin makuun. banaanilettuja. Kyllä muuten kannatti!

Ehkä seuraavaksi uskaltaudun lisäämään banaania smoothien joukkoon. Kaksi banaania jo odottaa keittiön pöydällä seuraavaa rohkeuspuuskaa...

Banaaniletut

1 banaani
2 kananmunaa
2 dl vettä tai maitoa
2 dl vehnäjauhoja
1/2 tl suolaa
2 rkl siirappia

Hienonna banaani haarukalla.
Sekoita munat banaanin sekaan.
Vatkaa joukkoon muut ainekset.
Anna taikinan turvota vähintään 1/2 tuntia.
Paista pieniksi letuiksi miedolla lämmöllä.
Tarjoile esim. kermavaadon tai jäätelön kera.

Valoa!

Pimeys alkaa vihdoin tehdä tilaa valolle

Vaivatonta ruokaa nopeasti - tuorehernekeitto

Terveisiä sairasvuoteesta. Viimeiset kaksi kuukautta eli koko alkuvuosi 2013 on mennyt Balin loman jälkimainingeissa mysteeritaudin kourissa. Olen päässyt testaamaan oikein urakalla lääkäripalveluja. Empiiristen havaintojen perusteella suomalaiset lääkärit (kulkevat myös nimellä "yleisarvaajat") ovat osoittaneet osaamattomuutensa, huonot ihmissuhdetaitonsa ja terveydenhuollon toimimattomuuden moneen kertaan. Voisin perustaa uuden blogin, joka keskittyisi suomalaisen terveydenhuollon epäkohtiin ja peräänkuuluttaisi lääkäreille mm. sosiaalisten taitojen koulutusta. Mutta ehkä tämä avautuminen riittää tältä erää :) Onneksi on olemassa Aava Matkailuklinikka, jonka osaava matkailulääkäri antoi toivoa tälle syvään epätoivoon vaipuneelle potilaalle. Suosittelen Aavaa lämpimästi!

Kahden kuukauden ajan meidän keittiössä on ollut kova sana nopeasti ja helposti valmistuvat ruoat, koska eineksiä ei tee mieli syödä kuin äärimmäisissä poikkeustapauksissa. Esimerkiksi munakkaat ovat olleet monen arki-illan pelastus ja uusia munakasmakuja on tullut testattua ahkerasti.

Eilen tein keittoa, joka nousi näiden kahden kuukauden aikana testattujen pikaruokien kärkeen hyvällä maulla ja helppoudella. Tämä Sikke Sumarin Rakastan ruokaa! -kirjassa oleva resepti on odottanut kokeiluaan jo melkein vuoden verran. Nyt vihdoin muistin reseptin olemassaolon ja kyllä kannatti kokeilla. Näköjään Sikke on tätä tehnyt myös tv-ohjelmassaan.

Suosittelen tuorehernekeitttoa myös niille, jotka eivät ole perinteisen hernekeiton ystäviä. Ero on kuin yöllä ja päivällä. Keiton väri on kirkkaan vaaleanvihreä perinteisen hernarin harmahtavan sävyn sijasta ja maku on todella raikas. Tuunasin vähän Siken reseptiä, kun en ollut muistanut ostaa salviaa. Sitruunan sijasta netistä löytyy myös reseptejä, joissa keitto maustetaan esim. wasabilla - pitää kokeilla seuraavalla kerralla.

Tein puolikkaan annoksen alla olevasta reseptistä ja siitä riitti hyvin yhdelle hengelle. 2 pussia herneitä lienee sopiva määrä kahdelle hengelle pääruoaksi tai 4 hengelle alkuruoaksi.

Tuorehernekeitto

2 pussia pakasteherneitä
n. 2 dl vettä
1/2 kasvisliemikuutio
1-2 rkl ranskankermaa
suolaa ja pippuria myllystä
(1 tl kuivattua salviaa) Siken reseptissä
sitruunanmehua maun mukaan

Kaada herneet kattilaan ja lisää vettä sen verran, että herneet peittyvät.
Lisää kasvisliemikuutio ja keitä hiljaisella lämmöllä noin 20 minuuttia.
Soseuta keitto tehosekoittimessa tai sauvasekoittimella.
Lisää ranskankerma (ja salvia) ja tarkista maku.
Lisää sitruunanmehua maun mukaan.

Ei voi paljon helpompaa enää ruoanlaitto olla!

Hyvä ruoka, parempi viikonloppu - pihviä salaatissa thaimaalaisittain

Perjantai. Tarvitseeko sanoa enempää. Töitä on paiskittu 150 lasissa koko viikko. Se hetkellinen vapauden tunne perjantaina ennen kello viittä (eli ihmisten aikaan), kun jättää toimiston taakseen ja viikonloppu on edessä. Mahtavaa! Eli juuri otollinen aika mennä onnellisena suoraan töistä nälkäisenä ruokakauppaan.

Tänään oli ison marketin hyllyjen välissä se tunne, joka saa ostamaan kaikkea hyvää ja herkullista, ihan vain siitä syystä, että on ansainnut sen kaiken. Tiedättehän, ihan kuin ripsivärimainoksissa: "Because I'm worth it". Otetaan nyt vielä näitä nachojakin...Kotiin päätyi Makulihan tiskiltä Belmagroa alkupalaksi Fazerin rukiisen maalaisleivän (taivaallista!), pihviä, possun lapaa sunnuntaiksi, chilejä, limejä jne. Sentään sain hillittyä itseni ranskalaisista salaattivaihtoehdon pariin ja siitä se sitten lähti - helppoa, mutta todella hyvää salaattia illaksi.

Jostain syystä en ole aiemmin tajunnut tehdä pihvisalaattia. Pihviä on kyllä syöty salaatin kanssa, mutta kylmänä versiona pihvin lisääminen salaattiin ei vaan ole tullut mieleen. Thaimaustettuna lihaan tuli juuri perjantaihin sopiva eksoottinen maku - hyvä mieli, entistä parempi alku viikonlopulle. Resepti löytyi Maku.fi-sivulta. Salaatin kanssa olisi hyvin sopinut avokado tai kurkku, joka on alkuperäisessä reseptissä, mutta itse tein tällä kertaa pelkällä jääsalaatilla.

Thaimaustettu pihvisalaatti neljälle

350 g naudanfileetä (tällä kertaa ulkofileetä)
3 salottisipulia
2 valkosipulia
3 rkl tuoretta korianteria (kourallinen)
1 tuore chili (tai maun mukaan)
2 rkl kalakastiketta
1/2 dl limettimehua
1 rkl sokeria
1 ruukkusalaatti
(1 dl kurkkua)

Paista kahdeksi pihviksi paloiteltu filee kuumalla pannulla. Jätä pihvit sisältä hieman punaisiksi. Leikkaa pihvit ohuiksi viipaleiksi.

Kuori sipulit ja valkosipulit. Leikkaa sipulit ohuiksi renkaiksi. Hienonna valkosipulit ja korianteri.
Poista chilistä siemenet ja pilko pieneksi.
Sekoita keskenään valkosipulit, korianteri, chili, kalakastike, limettimehu ja sokeri.
Pane kulhoon lihaviipaleet ja sipulirenkaat. Kaada päälle kastike ja anna maustua 15 minuuttia.
(Leikkaa kurkku juustohöylällä ohuiksi pitkiksi suikaleiksi.)
Revi salaatti lautaselle. Asettele salaatin päälle kurkut ja lihasuikaleet kastikkeineen.

Onnea yksivuotiaalle!

On kulunut vuosi siitä, kun perustin Hetki omaa aikaa -blogin. Kiitos lukijoille!
Kävijämäärien perusteella teitä on paljon, mikä ilahduttaa kovasti :)

P.S. Lisää mietteitä yhden vuoden kunniaksi tulossa heti, kun tämä alkuvuoden kestänyt sairastelu hellittää ja ajatus kulkee taas normaalisti.

Pala Pariisia lautasella - flan nature

Pariisilla ja Ranskalla on aina ollut erityinen paikka sydämessäni. Jos ei nyt ihan joka vuosi, niin vähintään parin vuoden välein on päästävä nauttimaan Pariisin tunnelmasta. Ja joka reissulla on ainakin kerran ostettava leipomosta pala flan nature -piirakkaa.

Mitenköhän flan naturea suomeksi kuvailisi - vaniljainen vanukaspiirakka tai hyytelötorttu? Ei kuulosta yhtään niin herkulliselta kuin flan nature. Oli suomenkielinen nimi mikä tahansa, kutsuttakoon sitä tässä ranskalaisella nimellään.

Sattumalta mieleeni juolahti bussimatkalla töistä kotiin, että löytyisiköhän flan naturen reseptiä netistä. Ja löytyihän sieltä - ranskaksi. Harvoin on vireystilani noussut niin nopeasti kuolemanväsyneestä lamaannuksesta pirteäksi innostukseksi kuin nyt. Miten ei aiemmin ollut tullut mieleen, että flan naturea voisi todellakin tehdä kotioloissa. Kerrankos sitä nyt ranskaksi kokkailee - ei muuta kuin sanakirja käteen niiden muutamien outojen sanojen kohdalla. Tuli samalla opittua kiehauttaminen ranskaksi.

En malttanut odottaa piirakan jäähtymistä, vaikka ohjeessa niin sanottiin. Olisin ehkä voinut malttaa pitää piirakkaa myös aavistuksen kauemmin uunissa. Varmaan reseptissäkin olisi viilattavaa, jos vähän aiheeseen perehtyisi. Mutta ei sillä väliä, kun maku oli täydellinen! Pala Pariisia lautasella - voiko ihminen enempää toivoa pimeänä tammikuun arki-iltana.

Tein piirakan murotaikinaan - jäi vielä selvittämättä, mikä olisi oikea piirakkataikina. Olin jo kaupassa pakastemurotaikina kädessä, mutta kantti ei sallinut ostaa lisäaineilla kyllästettyä taikinaa, kun sen tekeminen itse on niin helppoa. Resepti on sovellettu ranskankielisestä reseptistä - en ota vastuuta käännösvirheistä :) Mielelläni otan vastaan hyviä vinkkejä flan naturen valmistamisesta.

Flan nature

Perusmurotaikina
4 dl vehnäjauhoja
4 rkl sokeria
125 g voita tai leivontamargariinia
0,5 dl kylmää vettä

Täyte
3 munaa
150 g (1,75 dl) sokeria
75 g (reilu 1 dl) vehnäjauhoja
2,5 dl maitoa
2,5 dl kermaa
1-1,5 tl vaniljasokeria (reseptissä nestemäistä vaniljaa)

Valmista murotaikina: Sekoita kulhossa jauhot ja sokeri. Lisää paloiteltu rasva ja nypi ryynimäiseksi seokseksi. Lisää kylmä vesi ja sekoita tasaiseksi taikinaksi. Painele taikina voideltuun piirakkavuokaan.

Sekoita munat, sokeri, jauhot ja vaniljasokeri.
Kiehauta kattilassa maito ja kerma.
Sekoita vatkaimella tai käsin tehokkaasti sekoittamalla kuuma kermamaito munaseoksen joukkoon.
Kaada seos piirakkavuokaan ja paista 180 asteisessa uunissa 40-45 minuuttia. Tarvittaessa voit laittaa loppuvaiheessa folion päälle estääksesi pinnan palamisen. Tarjoile jäähtyneenä.

Ensi vuoden kuumin trendi: avokadorisotto

Avokadopasta on "so last season", vaikka törkeän hyvää onkin. Esittelen teille ruokatrendien haistelijoille ensi vuoden kuuminta hottia: avokadorisotto jättikatkaravun pyrstöillä. Vaatii vähän enemmän aikaa kuin avokadopasta, mutta maku on taivaallinen

Vietimme joulua tänä vuonna kaksi päivää etuajassa, kun jouluaatto kuluu sujuvasti lentokoneessa. Jouluruokiin onneksi kumpikaan ei ole erityisemmin ihastunut (paitsi äidin paistamaan kinkkua on joka vuosi saatava). Siksi perinteeksi onkin muodostunut mennä Stockan Herkkuun ruokaostoksille.

Tänä vuonna menu vaihtui lennossa, kun ennen Herkkuun astumista sain taivaallisen tattirisoton alkuperäislähteeltä kuulla, että avokadorisotto se vasta hyvää on. Varsinaista reseptiä en ehtinyt vielä saada, mutta tekotapa ehdittiin käydä kahvilassa läpi ja siitä syntyikin improvisaatiolla erityisen onnistunut jouluateria. Toiset nauttivat joulupuuroa - meillä riisi vedettiin risoton muodossa.

Risotto tehdään samalla tavalla kuin tattirisotossa (paitsi nesteenä käytetään vain valkoviiniä ja kasvislientä). Ehkä vähemmänkin avokadoa riittäisi, mutta meillä avokadon rakastajina kaksi avokadoa tuntui sopivalta. Avokadosta muussataan quacamolen tyyppinen sose ja se lisätään risottoon aivan loppuvaiheessa, jonka jälkeen risottoa ei enää kypsennetä. Risoton päälle sopi todella hyvin paistetut jättiravun pyrstöt. Risotto maistuu avokadon ja limetin ansiosta niin raikkaalta, että onnistuu hyvin huijaamaan itseään siinä, kuinka "kevyttä" ruoka todella onkaan.

Rauhallista joulua ja loistavaa alkavaa vuotta kaikille - kokkaillaan taas ensi vuonna!

Avokadorisotto jättikatkaravun pyrstöillä

Perusrisotto 
1,5 kasvisliemikuutiota
vajaa litra vettä
2-3 salottisipulia
oliiviöljyä
valkoviiniä
suolaa
valkopippuria
carnaroli-risottoriisiä
parmesaania
nokare voita

Avokadosose - "quacamole"
2 avokadoa
1/2-1 limetti
ripaus sokeria
ripaus mustapippuria

Laita vajaa litra vettä kattilaan ja lisää joukkoon 1,5 kasvisliemikuutiota. Kuumenna kiehuvaksi ja vähennä lieden lämpötilaa siten, että liemi pysyy kuumana.

Muussaa haarukalla avokado soseeksi ja lisää puolikkaan limetin mehu sekä ripaus sokeria ja mustapippuria.

Samaan aikaan voit aloittaa risoton valmistamisen. 
Silppua sipuli.
Ota korkeareunainen, kannellinen teflonpannu ja kuumenna siinä loraus oliiviöljyä. Kuullota silputtu sipuli öljyssä.
Lisää isohko loraus valkoviiniä ja mausta suolalla ja valkopippurilla. Varo laittamasta liikaa valkopippuria. Anna porista hetki.
Lisää carnaroli-risottoriisiä kaksi espressokupillista (vajaa 2 dl) ja sekoita kunnes riisistä tulee kiiltävää ja osin läpinäkyvää. Vähennä lieden lämpötilaa hieman.
Lisää kiehuvaa kasvislientä sen verran, että päällimmäiset riisit näkyvät edelleen. Sekoita hitaasti koko ajan, jotta risotosta tulee kermaisaa. Liemen tulisi kiehua heikosti koko ajan.
Kun suurin osa äsken lisätystä liemestä on imeytynyt, lisää jälleen lientä siten, että riisi kuitenkin vielä näkyy. Jatka sekoittamista. Jatka tähän tapaan kunnes riisi on valmista ja pehmeää - voi jättää hieman al denteksi. Kaikkea lientä ei tarvitse käyttää.
Lopuksi lisää parmesaaniraastetta noin kaksi kourallista tai oman maun mukaan. Lisää nokare voita. Sekoita hetki, laita kansi pannulle ja jätä muutamaksi minuutiksi hautumaan (voi tässä vaiheessa nostaa pois kuumalta liedeltä). 

Paista jättiravun pyrstöt voissa. Käytin itse tällä kertaa kypsiä rapuja, joten niitä ei tarvinnut kuin hetken käyttää pannulla. 

Kun parmesaani on sulanut risotossa , sekoita joukkoon avokadosose. Älä kypsennä risottoa enää avokadon lisäämisen jälkeen. Risotto on valmista syötäväksi. 

Muista, että risotto ei odota ruokailijoita vaan ruokailijat odottavat risottoa.