Vielä on kesää jäljellä

Mikä olisi parempi aika löytää koneelta kesän kuvia

kuin lokakuu juuri pimeän vuodenajan kynnyksellä.

Tekisi mieli uskotella itselle:

vielä on kesää jäljellä. 

Uunituoretta leipää - ei voi tämän helpompaa enää olla

Ihan ite leivottua leipää.

Vapise leipomoteollisuus - kotona syntyy näin mahtavaa leipää :)

Jos toimisin leipäalalla, alkaisin olla jo vakavasti huolestunut alan tulevaisuudesta, kun uunituoreen leivän leipominen kotioloissa on näin helppoa.

Oletteko muutkin eläneet siinä väärässä uskossa, että leipätaikinaa pitää vaivata tuntikaupalla käsilihakset maitohapoilla ja silti lopputuloksena on kovaa ja kohoamatonta leipää? Tänään todistin luuloni vääräksi. Jatkossa meillä tarjotaan viikonloppuisin uunituoretta, kotona leivottua leipää. Pala taivasta, autuas hymy kasvoilla ja elämän palikat paikallaan. Karppaajana harkitsisin nyt vakavasti ruokavaliosta luopumista, koska ilman hiilareita ei tätä taivaallista elämystä pääse kokemaan.

Tarvitset vain kannellisen padan. Minä turvauduin äidin keittiön tarpeisiin ja tiedustelin, löytyisikö kaappien uumenista ylimääräistä pataa. Löytyihän sieltä. Pääsin toteuttamaan pitkään to do -listalla odottanutta Dutch oven -leipää. Ohjeita on ruokablogeissa tarjolla pilvin pimein, sieltä löytyy tarkempia selostuksia ja kuvakollaaseja tekovaiheista: mm. Kaikki äitini reseptit, Kädenvääntöä, Kitchen trials ja ilmeisesti alkuperäinen lähde The New York Times.

Jos haluat tuoretta leipää aamulla, aloita taikinan teko illalla. Alla olevassa ohjeessa on yhdistelty parhaat palat kahdesta ensimmäisestä blogista.

Maailman helpoin eli vaivaamaton ja vaivaton leipä

7 dl vehnäjauhoja
1,5 tl suolaa
1/4 tl kuivahiivaa
4 dl kädenlämpöistä veittä

Sekoita kuivat aineet keskenään. Kaada vesi joukkoon ja sekoita taikina sekaisin.
(Muissa blogeissa taikina näyttää melko löysältä. Oma versioni oli enemmän taikinaa kuin velliä - jauhoilla on eroa - mutta lopputulos oli hyvä joka tapauksessa)
Peitä taikina ja jätä huoneenlämpöön 12-14 tunniksi kohoamaan. (Hiljattain ostettu kannellinen leivontakulho osoittautui loistavaksi tähän tarkoitukseen)

Lämmitä uuni 225 asteeseen ja laita kannellinen pata kuumenemaan samalla uuniin. Kun uuni on saavuttanut lämpötilan, anna padan olla uunissa vielä puolisen tuntia, jotta se on kunnolla kuumentunut.
Kun lämmität uunia, voit aloittaa taikinan työstämisen.
Kaavi taikina hyvin jauhotetulle pöydälle. Lisää jauhoja taikinan päälle ja pyöräytä palloksi. Tässä vaiheessa taikinaan voi lisätä esim. yrttejä - täytyy kokeilla seuraavalla kerralla.
Laita taikina esim. samaan kulhoon vielä kohoamaan puoleksi tunniksi.
Kun pata on kuumentunut, laita taikina kuumaan pataan, kansi päälle ja paista 20 minuuttia 225 asteessa.
Tämän jälkeen nosta uunin lämpötila 250 asteeseen, ota kansi pois ja paista vielä noin 20 minuuttia.
Nauti kuumana aidon voin kanssa.

Avokadopastaa ennen kuin ainekset loppuivat kaupasta

Moni varmaan huomasi torstain Hesarista avokadopastan reseptin. Ruokablogeissa pasta ehti muodostaa trendin jo vähän ennen Hesarin artikkelia, kun Safka-kirja julkaistiin aiemmin syksyllä. Nyt kun ilmeisesti kaupoista on kypsät avokadot, pecorinot ja lehtipersiljat loppu, voin olla onnellinen, että ehdimme testata tätä ihanaa reseptiä syyskuun alussa ennen massahysteriaa :) (kuvassakin vielä aurinko paistaa) Tämä on loistava arkiruoka, kun sapuskan pitää valmistua hetkessä nälkäkuoleman lähestyessä.

Avokadopasta on ihan syntisen hyvää. En kuitenkaan osaa päättää, kumpi on parempaa: avokadopasta vai korianteri-inkivääripestopasta. Molemmat ovat ruokia, joita meillä varmasti tehdään vielä moneen otteeseen - niin raikkaita ja maukkaita ne molemmat ovat. Jos et vielä ole testannut, niin kipin kapin nyt kauppaan etsimään sitä viimeistä kypsää avokadoa ja taistelemaan yrttihyllylle.

Itse tein oman versioni ilman lehtipersiljaa ja hyvää oli. Pecorinoakin meillä oli vain pieni nokare, joten juustona oli pääroolissa parmesani. Näköjään minulla alkaa olla vaikeuksia noudattaa mitä tahansa reseptiä orjallisesti, aina tulee sovellettua hieman.

Avokadopasta

1 valkosipulinkynsi
1/2 chiliä (siemenet poistettuna)
1 lime
2 kypsää avokadoa
suolaa
mustapippuria
1/2 dl oliiviöljyä
kourallinen basilikaa
kourallinen lehtipersiljaa
30 g (1 dl raastettua pecorinoa)
30 g (1 dl raastettua parmesania)
400-500 g spagettia

Pilko valkosipuli ja chili, laita ne kulhoon. Purista limen mehu mukaan.
Halkaise avokado ja poista niistä kivet. Kuutioi avokado kuoressaan ja kaiverra sisus ruokalusikan avulla kulhoon.
Hienonna yrtit ja raasta juustot.
Lisää suola, pippuri, oliiviöljy, yrtit sekä juustoraasteet.
Sekoita kaikki aineet ja maista. Kastikkeessa tulee olla tarpeeksi suolaa, muuten lopputulos on mauton.
Keitä pasta al denteksi hyvin suolatussa vedessä. Ota talteen vajaa desi keitinvettä. Valuta pasta lävikössä.
Lorauta osa keitinvedestä kastikkeen sekaan ja pyörittele spagetti kastikkeen joukkoon.
Raasta päälle parmesania ja rouhi myllystä mustapippuria.
Tarjoa heti.

MasterCheffailua kotona - Kampasimpukat voi-korianterikastikkeessa

Tänään siirryin kotikokkailussa MasterChef-tasolle. Kunnia tästä lähtölaukauksesta kuuluu alunperin Stockan Hulluille päiville, joiden kampasimpukkatarjousta en voinut jättää hyödyntämättä. Vierailu Stockan Herkussa oli muutenkin viikonlopun herkuttelulle erittäin suosiollinen, kun ruokashoppailu meni vähän överiksi.

Kampasimpukoita en ole koskaan aikaisemmin uskaltautunut kokeilemaan. Turhaan pelkäsin herkkää raaka-ainetta - lihansyöjänkin mielestä annos onnistui täydellisesti. Eli meillä tarjoillaan myös kampasimpukoita myös jatkossa. Nyt kun olen muutamassa kaupassa tehnyt kampasimpukoiden hintavertailua, taitaa matka suunnata vielä huomenna Stockalle, jos pakastealtaassa sattuisi vielä löytymään näitä kulinaristisia herkkupaloja todella edulliseen hintaan.

Tämä alkupala oli oikeastaan hyvin yksinkertainen tehdä - ihan turhaan pelkäsin. Etukäteen tosin vaikutti vähän enemmänkin hifistelyltä, koska kastikkeita ei ole meillä ollut tapana siivilöidä. Tai ylipäätään kastikkeiden teko on jäänyt vähemmälle (eli nollaan, jos ei pastakastikkeita lasketa). Mutta helppoahan se oli kuin heinänteko. Lautanen tuli puhdistettua hyvin tarkasti kaikista soosin rippeistä. Resepti on peräisin Joonas Hämäläisen MasterChef-kisailusta.

Kampasimpukat voi-korianterikastikkeessa (kahdelle)

10 kampasimpukkaa (5 per hlö - Joonaksella oli vain 4 kampasimpukkaa
1 dl valkoviiniä
1 shalottisipuli
2 valkosipulin kynttä
200 g voita
korianteria
suolaa
pippuria
sitruunanmehua

Laita kattilaan silputut sipulit ja viini. Keitä kunnes jäljellä on pari ruokalusikallista. (Kannattaa loppuvaiheessa olla tarkkana, ettei kiehahda kokonaan kasaan niin kuin minulla - piti lisätä uusi loraus viiniä pullosta)
Siivilöi redu ja vatkaa voi sekaan kattilassa pieninä nokareina. Älä anna kiehua!
Lisää aivan viimeiseksi korianteri. Älä kypsennä enää korianteria, ettei maku häviä.

Poista kampasimpukoista sulkijalihas ja kuivaa ne. (Tai jos käytät pakastettuja kuten minä: kuivaa sulatetut kampasimpukat)
Paista kuumalla pannulla öljyssä n. minuutti per puoli.
Mausta suolalla ja pippurilla.
Viimeistele sitruunamehulla kaunis karamellisoitu pinta kampasimpukoihin. (Itse unohdin loppuhässäkässä tehdä tämän, ei merkittävästi haitannut makuelämystä)

Vietnamilaista kalaa, nam nam

Järjestimme aiemmin syksyllä ystävien kanssa viini-illan, jonka teemaksi muodostui vietnamilainen ruoka...tai no jälkiruokana oli Baileys-juustokakkua, mutta alku- ja pääruoka olivat vietnamilaisen teeman mukaisia. Pääruokana tarjoiltu kala oli sen verran hyvää ja helppotekoista, että sitä piti kokeilla aika pian illan jälkeen jo uudestaan.

Vietnamilainen ruoka on muutenkin vähän vaivihkaa noussut suosikkikeittiöiden joukkoon, vaikka vietnamilaisessa ravintolassa olen käynyt vain kerran - sekin kerta oli Montrealissa. Suosituksia hyvistä pääkaupunkiseudun vietnamilaisista ravintoloista otetaan vastaan! Resepti löytyi Kotilieden sivuilta, joilta ei ihan ensimmäisenä osaisi etsiä.

Kalan valmistaminen ei vaadi muuta kuin jonkin verran pilkkomista. Ainekset ovat meikäläisen makuun hyvin perinteisiä: inkivääriä, valkosipulia, chiliä, kevätsipulia. Ja kala kypsyy leivinpaperin/ruoanlaittopaperin (tai banaaninlehden, jos jollain sattuu löytymään kaapista) sisällä höyrystymällä - eli hyvin terveellistäkin.

Ensimmäisellä kerralla teimme kaksi kilon siikaa. Jälkimmäisellä kerralla kaupasta sai vain puolen kilon siikoja, jotka ehtivät kypsyä uunissa ehkä hieman kuivaksi, joten uuniajan kanssa kannattaa vähän vahtia kelloa. 1 kg kalalle 45 minuuttia, puolen kilon kalalle puolisen tuntia.

Kalan makua täydentää hyvin helppotekoinen kastike vietnamilaiseen tyyliin. Ilmankin soosia voi kalaa toki nauttia, mutta suosittelisin syömään kastikkeen ja riisin kanssa.

Vietnamilainen kala

2 valkosipulinkynttä
3 kevätsipulia
pala pieneksi pilkottua inkivääriä
1 punainen chili
1 rkl sitruunaruohoa silputtuna (tai tahnaa tölkistä, jos ei löydy tuoretta)
1 tl suolaa
rouhittua mustapippuria
2 rkl öljyä
1 rkl kalakastiketta
reilu kourallinen tuoretta korianteria

Silppua kevätsipulit, valkosipulit, chili, sitruunaruoho ja inkivääri. Sekoita mausteseoksen ainekset keskenään.
Tee kalan pintaan viiltoja. Kaada seos kalan päälle. Hiero seosta kummallekin puolelle kalaa ja kääri banaaninlehteen/leivinpaperiin/ruoanlaittopaperiin. Anna maustua noin 15 minuuttia.
Kypsennä 150-asteisessa uunissa 45 minuuttia tai grillaa kala kypsäksi.
Tarjoa riisin kera.

Kastike kalalle

1 valkosipulinkynsi
tuoretta chiliä maun mukaan
1/2 limen mehu
1 rkl sokeria
1 tl riisietikkaa (tai valkoviinietikkaa)
2 rkl kalakastiketta (tai soijakastiketta)
loraus vettä

Silppua valkosipuli ja chili hienoksi. Sekoita kaikki aineet keskenään.

(resepti alunperin vietnamilaisille rullille Kauhaa ja rakkautta -blogista)

Testailimme kalan kanssa kahta viiniä: Lind Gewürtztaminer ja Spy Walley Riesling. Kumpikin sai vierailta kannatusta.

Huippuhyvää parhautta - seesami-chilikaali

Nyt alkaa jo superlatiivit loppua. Arki-iltojen herkutteluputki jatkui taas tänään. Jo kolme iltaa peräkkäin olen ollut loistavan ruoan ansiosta loistotuulella. Kannatti mennä salille, vaikka ei millään olisi huvittanut. Nimittäin treenaamisen lomassa luin Fit-lehteä (10/2012), josta löytyi yksi parhaista viime aikoina testatuista ruoista...tai ainakin helpoin. Myös eilinen korianteri-inkivääripestopasta oli ihan tajuttoman hyvää. Niin oli tämäkin.

Kaiken ymmärrykseni mukaan tämä lisuke on myös terveellinen - eikö kaalia voikin syödä niin paljon kuin sielu sietää? Tätä kaalia ainakin tekee mieli syödä niin paljon kuin mahaan saa mahtumaan. Ja ehkä vielä vähän lisää. Maistuu ehkä vielä paremmalta, kun se on hieman jäähtynyt. Eli syö ensimmäinen annos. Anna jäljelle jääneen jäähtyä hieman (jos mitään jää jäljelle). Syö toinen annos ja tiedät miten hienoa elämä on parhaimmillaan silloin, kun saa todella hyvää ruokaa.

Valmistamiseen kuluu reilu vartti, joten ei ole hitaudella pilattu. Tämä on loistava arki-illan lisuke esim. pastan tai riisin sijasta. Tai hyvää ihan sellaisenaankin. Reseptin määrät riittävät ehkä kahdelle hengelle, parempi tehdä heti tupla-annos, niin jää vähän seuraavallekin päivälle.

EDIT: Kannattaa ripotella loppuvaiheessa joukkoon 1-2 teelusikallista sokeria, joka taittaa hieman limen kirpeyttä.

Seesami-chilikaali

2 rkl seesaminsiemeniä
400 g valkokaalia suikaloituna
2 rkl maapähkinäöljyä (tai muuta öljyä) paistamiseen
1/3 dl soijakastiketta
1 limen mehu
1/2 tl kuivattuja chilihiutaleita
1 ruukku tuoretta korianteria

Paahda seesaminsiemeniä kuivalla pannulla, kunnes ne poksuvat. Kaada lautaselle jäähtymään. (En itse uskaltanut ihan odottaa poksumiseen asti, kun pannu alkoi jo kiitettävästi savuta)
Kuumenna öljy pannulla ja paista suikaloituja valkokaaleja noin 10 minuuttia. Kaali saa pehmetä ja ottaa hieman väriä, mutta jätä siihen purutuntumaa.
Lisää soijakastike, vastapuristettu limemehu, paahdetut seesamisiemenet, chilihiutaleet ja hakattu korianteri. Paista vielä hetki.
Tarjoa esim. lihan tai kalan lisukkeena.

Tajunnan räjäyttävää korianteri-inkivääripestopastaa

Pari tuntia sitten istuin bussissa kotimatkalla töistä potien alkavaa kaamosväsymystä ja mietin, mistä sitä saisi energiaa johonkin muuhun kuin sohvakuolemaan television ääressä. Onneksi kaikki ratkaisut elämän ongelmiin näyttävät löytyvän hyvästä ruoasta...Ja loistavista kokkausvälineistä, jotka kummasti tuovat nykyään elämääni mielettömiä onnen hetkiä.

Eilen hypin riemusta, kun kokeilin juliennekuorijaa - ehkä vuoden paras keittiötarvike! Myös äidiltä käyttämättömänä pelastettu wokkipannu aiheutti eilen pakahduttavaa onnea, kun kanawokki valmistui muutamassa minuutissa. Kunnes sitten tänään pääsin testaamaan kihlajaislahjaksi toivomaamme kivimorttelia - 5 kiloa täyttä tehoa. Nyt en enää osaa sanoa, kumpi onkaan ihanampi - juliennekuorija vai tehosekoittimen tehoilla toimiva mortteli, joka ei juuri habaa rasita paitsi tiskausvaiheessa.

Morttelille löytyi tänään käyttöä, kun uskollisesti palvellut vatkain-leikkuri-sauvasekoitin sanoi irti yhteistyösopimuksen. Mortteli toimi onneksi aivan yhtä hyvin, kun tein pastaa, joka osoittautui tajunnan räjäyttäväksi - aivan mielettömän hyvää! Tein vain yhden hengen annoksen (tai siis olisi varmaan riittänyt kahdelle, jos se ei olisi ollut niin hyvää, että tuli syötyä kaikki pestot) - ensi kerralla teen ainakin tupla-annoksen. Ohje on peräisin Chiclingin blogista. Olisi pitänyt vaan suoraan tehdä blogissa annetun mittasuhteen mukaan. Reseptin määrät ovat Chiclinging alkuperäiset, suluissa itse käyttämäni määrät.

Korianteri-inkivääripestopasta

3-4 ruukkua korianteria (1 ruukku)
iso pala tuoretta inkivääriä (3 cm paksu pala, rakkaudesta inkivääriin)
30 g pinjansiemeniä (loraus purkista)
50 g parmesania ja/tai pecorinoa raastettuna (vajaa kourallinen)
1-2 valkosipulinkynttä silputtuna (1)
pieni pala chiliä (n. 3 cm, rakkaudesta chiliin)

suolaa
mustapippuria
tilkka sitruunanmehua
reilu 1 dl oliiviöljyä (loraus)

Laita listan kuusi ensimmäistä ainesta mortteliin tai blenderiin ja soseuta sileäksi. Valuta öljyä sekaan, kunnes massan koostumus miellyttää. Mausta suolalla, mustapippurilla ja lisää hapoksi sitruunamehua. "Maista, jos ei järki lähde, niin lisää suolaa, öljyä taikka sitruunaa, kielenkannat kyllä kertovat mitä setti kaipaa." Käytä mahdollisimman miedon makuista öljyä.

Keitä pasta, ota vähän keitinvettä talteen ja valuta pasta. Sekoita pastan joukkoon reilu rkl pestoa ruokailijaa kohti (kaksi lusikallistakaan ei mielestäni ole yhtään liikaa - kun se on niin tajuttoman hyvää). Lisää tarvittaessa joukkoon pastan keitinvettä. Päälle parmesaniraastetta ja mustapippuria.

Pesto säilyy pari päivää jääkaapissa - tosin uskon hyvin, ettei sitä riitä niin pitkäksi aikaa...