Valokuvaaja varustelukierteessä

Edellisestä postauksesta onkin kulunut jo tovi. Radiohiljaisuuden syitä on ollut useita. Ensin bloggauksen syrjäytti hiihto- ja pääsiäislomat, jolloin koneella istumisen sijaan sai rentoutua hyvässä seurassa ja tahkota rinteitä hissillä ylös ja painovoimalla alas. Perinteisesti pääsiäisen jälkeen pari viikkoa on mennyt toipuessa flunssasta, jonka lastentautiversion ansiosta olen haahuillut töissä ja kotona lähinnä zombiemaisessa olotilassa ja ruoanlaitto on keskittynyt lähinnä eineksiin ja spagetti bologneseen. Tästä kaikesta seurasi vielä täydellinen inspiraation puute, enkä tiennyt mihin olisin seuraavaksi ryhtynyt. Mutta tämä sunnuntain kesäinen ilma onneksi näyttää vaikuttavan positiivisesti oloon ja mielialaan.

Kokkailun sijasta suurimpana vapaa-ajan inspiraationa toimii tällä hetkellä jälleen valokuvaus, joka talvella jäi muiden aktiviteettien varjoon. Sain kunnian toimia viime viikonloppuna hyvän ystävän häissä hovikuvaajana. Tämä viikonloppu onkin mennyt hääkuvien käsittelyyn ja hiljattain ostamani kuvankäsittelyohjelman, Lightroom 4:n käytön opetteluun. Kuvien lopputulokseen olen ainakin itse tyytyväinen - toivottavasti myös hääpari :)

Aiheesta intoutuneena ajattelinkin tällä kertaa jakaa muutamia oppimiani vinkkejä kuvaamisesta sekä kuvata samalla sitä varustelukierrettä, johon valokuvaukseen hurahtanut joutuu, mitä enemmän harrastukseen syventyy.

1. Järjestelmäkamera. Kaikki lähtee kamerasta. Järjestelmäkameraan tottunut ei hevillä vaihda enää pokkariin tai puolijärkkäriin. Aloitin itse Canonin 1000D-aloittelijamallilla. Sinänsä oli hyvä harjoitella halvemmalla kameralla, kun ei ollut varma, miten paljon valokuvaamisesta vielä innostuukaan. Kun ei ollut niin paljon rahaa investoinut ensimmäiseen järkkäriin, oli helpompaa ostaa seuraavaksi se "vähän" kalliimpi Canon 5D Mark II. Kertaakaan en ole vielä 5D-investointia katunut. Täyskennokameran ominaisuudet eivät ole vielä kertaakaan tulleet kuvaamisen rajoitteeksi. 1000D:llä sen sijaan oli turha haaveilla terävien kuvien ottamisesta ilman salamaa vähänkään hämärässä tilassa. 5D:llä saa hämärässä kirkossakin otettua hyviä kuvia ilman lisävaloa, mikä tuli testattua viime viikonloppuna. Ja jos omistat järkkärin, opettele viimeistään nyt kameran asetuksista aukon, valotusajan ja ISOn säädöt ja lopeta täysautomaatin käyttö, niin saat kaiken irti kameran mahdollisuuksista.

2. Salama. Ilman kunnollista salamaa ei vaan saa kaikista tilanteista teräviä kuvia. Toki tunnelmakuvia kannattaa ottaa ilman salamaa ja itsekin mieluummin otan luonnollisia kuvia, jos vain valo riittää. Mutta jos haluaa tarkkoja ja takuuvarmasti onnistuvia kuvia, erillinen salama on ehdoton must. Muutamat häät kuvanneena en lähtisi edes yrittämään kuvausta ilman salamaa, kun on tarkoitus ikuistaa kerran elämässä tapahtuvia hetkiä. Ja jos kerran salamaa ei tarvitsisi, miksi ammattikuvaajilla on aina salamat. Itse ostin kerralla kunnollisen salaman, Canon 580EX II, ja olen ollut erittäin tyytyväinen investointiin. Sitten kun vielä oppisi kunnolla käyttämään kaikkia salaman ominaisuuksia - salamakuvaus kun ei ole ihan siitä helpoimmasta päästä...Pääsin myös testaamaan työkaverilta lainaamiani studiovaloja. En ole varmaan koskaan saanut sisätiloissa niin tarkkoja kuvia kuin mitä sain kahdella studiovalolla! Alkaa olla suuri vaara, että seuraavaksi tarvelistalle nousee studiovalot...

3. RAW. Kuvasin ehkä vajaan vuoden järkkärillä JPEG-kuvia, kun en paremmasta tiennyt. Valokuvauskurssin innoittamana uskaltauduin kokeilemaan RAW-kuvien kanssa ja siitä kokeilusta ei ole enää paluuta entiseen. RAW-muodossa kuvat tulevat ns. raakadatana, eli niitä voi käsitellä mielin määrin pilaamatta itse kuvaa. Eli jos kuvaa RAW-muodossa, voi jälkikäteen korjailla kameran säätöjä, jos ne eivät kuvaustilanteessa menneet ihan nappiin. Olen pelastanut lukuisia esim. pimeäksi jääneitä tai muuten epäonnistuneita kuvia sillä, että kuvan RAW:lla.

4. Ota paljon kuvia. Olen parin aktiivikuvausvuoden aikana oppinut, että hyviä kuvia saa, kun ottaa paljon kuvia. Jos otat esim. ryhmäkuvaa, kannattaa ottaa vähintään 10 kuvaa sarjassa, niistä ehkä yhdessä kaikilla on silmät auki ja katse oikeaan suuntaan. Jos lähden ulos kuvaamaan satunnaisia luontokuvia, saatan ottaa tunnin ulkoilun aikana noin 100 kuvaa, joista muutama onnistuu. Mitä enemmän otat kuvia, sitä parempi todennäköisyys, että mukana on myös onnistuneita.

5. Karsi huonot kuvat pois. Jatkona edelliseen: kuvaa paljon, mutta karsi huonot kuvat pois. Digiaikana on helppo kuvata paljon, mutta varsinkin RAW-kuvaajalle se tarkoittaa suuria vaatimuksia tallennustilalle.  Eli kuvia on pakko karsia rankalla kädellä. Toinen tähän liittyvä oppi on, että kun deletoit huonot kuvat pois, jäljelle jää vain hyviä, jotka näytät muille. Jos näytät tutuillesi vain onnistuneita kuvia, maineesi hyvänä kuvaajana alkaa kehittyä. Tämä johtaa ennen pitkää siihen, että saat paljon kutsuja sukujuhliin kuvaamaan :)

6. Käsittele kuvia. Tämä ei tarkoita sitä, että vääristelet kuvia lisäämällä niihin ihmisiä tai teet kuvista epäluonnollisia. Mutta kuvia saa parannettua nykytekniikalla helposti. Itse vähintäänkin rajaan lähes kaikki kuvat uudestaan käsittelyvaiheessa, korjaan valotusta, kontrastia tai viilaan muuta hienosäätöä. Toki kuvien käsittelyyn menee aina jonkin verran aikaa, mutta toisaalta kuvia käsitellessä myös jatkuvasti oppii kuvaamisesta, sommittelusta jne. Viimeisin hankinta on ollut Lightroom 4. Sitä ennen muokkasin kuvia Canonin omalla Digital Photo Professional -ohjelmalla, joka käytettävyydeltään on todella kökkö. Kun Lightroom julkaisi uusimman ja selvästi aiempia versioita halvemman version, sain vihdoin kunnon kuvankäsittelyohjelman, enkä voi kuin ihastella sen helppokäyttöisyyttä ja kaikkia mahdollisuuksia. Valitettavasti joudun tässäkin myöntämään, että varustelu kannatti.

7. Kuvien jakaminen ja oikeudet. Kun perehtyy kuvaamiseen ja sitä mukaa kun omat taidot kehittyvät, alkaa kiinnittää entistä enemmän huomiota myös kuvien tekijänoikeuksiin. Samalla tarvitsisi tavan, jolla voi helposti jakaa kuvia eteenpäin, koska sähköpostilla ei montaa kuvaa viitsi lähettää eteenpäin. Facebookiin ei kuvia kannata laittaa, ellei halua antaa Facebookille täysiä omistusoikeuksia kuviin. Samoin mitä enemmän lukee yleisten kuvien jakamiseen tarkoitettujen sovellusten käyttöehtoja, huomaa että lähestulkoon kaikki niistä ottavat vähintään käyttöoikeudet sivustolle ladattuihin kuviin (esim. Picasa kuuluu tähän kategoriaan). Tähän mennessä paras löytämäni sivusto kuvien jakamiseen on kuvat.fi, jossa pienellä vuosimaksulla saa todella paljon tilaa kuvien jakamiseen ja jossa on mahdollista jakaa kuvia yksityiskansioissa. Eipä tämä blogger.com mikään käyttöehdoiltaan optimaalinen paikka ole, mutta parempaakaan blogisivustoa en löytänyt.

8. Varo varustelukierrettä. Kaiken peruskaluston lisäksi havaitsee oppimiskäyrän noustessa aina uusia varusteita, joita tekisi mieli hankkia. Meillä kotona käydään välillä keskusteluja, joissa itse haluaisin ostaa kolmannen kameralaukun (koska iso kaiken kaluston sisältävä reppu painaa liikaa ja ensimmäistä järkkäriä varten hankittuun kameralaukkuun ei maksu kunnolla uusi kamera) ja keskustelun toinen osapuoli muistuttaa asunnon rajallisesta neliömäärästä. Toistaiseksi minulla on siis vain kaksi kameralaukkua. Myös kamerajalusta on ollut harkinnassa, samoin ne studiovalot. Unohtamattakaan suurinta rahareikää eli objektiiveja. Valovoimaiset linssit kun tuppaavat olemaan aika arvokkaita, mutta halpaakaan ei kannata ostaa. Tällä hetkellä pärjään hyvin kolmella putkella, mutta olisihan se laajakulma tai fish eye ihana :)

9. Opettele uutta. Kiinnostuksen ylläpitämiseksi ja uuden oppimiseksi olen jäänyt koukkuun yhteen kuvaukseen liittyvän nettisivuston lukemiseen. Sivuille tulee päivittäin muutamia vinkkejä ammattikuvaajilta milloin mistäkin kuvaamiseen liittyvästä. Kannattaa käydä tutustumassa: http://digital-photography-school.com/  . Lisäksi kannattaa surffailla valokuvaajien nettisivuilla, joista saa inspiraatiota oman kuvaamisen kehittämiseen. Esim. hääkuvaukseen valmistautuessa hain mallia ammattilaisilta kiinnostavista kuvakulmista ja tapahtumien ikuistamisesta.

Toivottavasti näistä vinkeistä on hyötyä! Tiedän että lukijoiden joukossa on useita kuvaukseen hurahtaneita - mikä on sinun vinkkisi kuvaamiseen? Myös hyödylliset linkit ovat tervetulleita :)

Kevään merkkejä

Tällä viikolla on taas saanut jälleen todistaa vanhaa totuutta: uusi lumi vanhan sulattaa. Samalla tätä häkellyttävän nopeasti kasvavaa valon määrää ei voi käsittää pitkän ja pimeän talven jälkeen. Kannatan ehdottomasti talviajasta luopumista, niin voisi talvikuukausinakin nähdä valon pilkahduksia...

Loma tuli ja meni, mutta onneksi heti perään on luvassa lisää vapaapäiviä - aurinkoista pääsiäistä!

Lumi sulaa kohisten

Iltapäivällä aurinko häikäisi lähes kirkkaalta taivaalta, 

linnut treenasivat kevään kunniaksi laulutaitojaan 

ja hankien äärellä kuuli, kuinka lumi sulaa kohisten. 

Loistava päivä aloittaa LOMA!

Basta!

Seuraa kirja-arvostelu. Varoitan jo etukäteen, että jos yhtään pidät ruoanlaitosta ja haikailet yksinkertaisten ja hyvien reseptien perään, saatat joutua ostamaan tämän teoksen. Jos lisäksi haluat perehtyä italialaisen ruokakulttuurin saloihin, niin kipinkapin kirjakauppaan. Kuten Chez Dominiquen Hans Välimäki kirjan takakannessa sanoo, tämä kirja on "hatunnoston arvoinen kulttuuriteko".

Saku Tuomisen Basta! Italialaisen ruokakulttuurin abc  -teos kipusi omalla keittokirjojen TOP-listalla kärkisijalle. Toisella sijalla keikkuu Sikke Sumarin Rakastan ruokaa! (2003), joka pitäisi jostain saada ostettua omaan kirjanhyllyyn, niin kirjastosta lainatun kappaleen voisi joskus palauttaakin. Molemmissa kirjoissa on yksinkertaisia, mutta herkullisia reseptejä, jotka sopivat nopeaan arkikokkailuun tai leppoisaan sunnuntaiherkutteluun.

Italialainen ruoka ei ole aiemmin tehnyt minuun kovin suurta vaikutusta. Parin vuoden takainen matka Toscanaan herätti orastavaa kiinnostusta yksinkertaisiin ja selkeisiin makuihin, ja lopullisen herätyksen koin Basta!-kirjan ansiosta. Ensimmäisen viikon luin kirjaa iltalukemisena ennen nukkumaanmenoa (ja minulla ei ole ollut tapana lukea keittokirjoja keittiön ulkopuolella). Tämä käytäntö tosin loppui siihen, että jääkaapilla vierailut iltamyöhään alkoivat yleistyä liikaa. Sakun kirjoitustaidoilla Italian ruokakulttuurin salat avaavat tällaiselle perusturistille aivan uusia ulottuvuuksia, minkä vuoksi seuraava matkakin saattaa suuntautua Italiaan päin, jos vielä jatkan lukemista.

Yli 300 sivua sisältää lukemattomia helppoja reseptejä, selkeitä makuja ja vahvaa rakkautta italialaiseen ruokaan. Valokuvauksesta kiinnostuneelle Tuukka Kosken kuvat ja Kimmo Kivilahden ulkoasu inspiroivat omaa kehittämään ruoanlaiton lisäksi myös omia kuvaustaitoja. Basta!:n resepteistä kuulette vielä pitkään tässä blogissa.

Kevätjäillä

Pitkästä aikaa tuli lähdettyä kameran kanssa ulos tuulettamaan ajatuksia, ihmettelemään kevätauringon valoa ja kokeilemaan jään kantavuutta. Miten paljon pieniä asioita sitä huomaakaan, kun katselee maailmaa linssin takaa...

Blinit ihan kuin Strömsössä

Kun kerran päästiin hitaan ruoan makuun hapanleivän kanssa, niin herkuteltiin viime viikonloppuna blineillä. Tein blinejä edellisen kerran vuosi sitten jouluna ja sitä käryn ja palaneiden blinien makua en hevillä unohda. Toki joukossa oli myös ei-palaneita yksilöitä, mutta jouluaattona tuuletettiin keittiötä aika pitkään sen kokkailun jälkeen. Nyt yhtä kokemusta viisaampana osasin ottaa huomioon meidän 80-luvun lieden huipputehon ja laskea lieden lämpötilaa ajoissa ensimmäisen erän jälkeen.

Käytin ohjeena silloin ja myös nyt Strömsön sen ainoan oikean kokin Michaelin reseptiä. Strömsön seuraaminen loppui itseltäni kun Michael ja kaikki muut alkuperäiset juontajat hävisivät ruudusta - alkuperäinen Strömsö takaisin!

Nämä blinit onnistuivat ihan (tai ainakin melkein) kuin Strömsössä :) Käytin tällä kertaa vain tattarijauhoja. Lopputuloksena oli sen verran tujun makuisia blinejä, että kannattaa noudattaa Michaelin neuvoa ja laittaa sekaan myös vehnäjauhoja.

Strömsön blinit

10 g hiivaa
2,5 dl kädenlämpöistä maitoa
1,5 dl tattarijauhoja
1 dl vehnäjauhoja
3/4 dl kermaviiliä
1 munankeltuainen
1 maustemitta suolaa
1 munanvalkuainen
hieman voita

Murenna hiiva maitoon.
Lisää jauhot, kermaviili, keltuainen ja suola.
Vatkaa taikina tasaiseksi ja anna sen nousta vähintään puoli tuntia. (Mieluiten seuraavaan päivään)
Vatkaa valkuainen kovaksi vaahdoksi. Sekoita se varovasti taikinaan.
Paista blinit pienessä määrässä voita lettupannulla.

Projektina kotona tehty hapanleipä eli ruisleipä

Kun elämä alkaa tuntua liian seesteiseltä vailla suuria haasteita, ilman piinaavaa stressiä tai isoja ongelmia, voi kehittää kiinnostavia haasteita oma-aloitteisesti ihan itse. Päätin kokeilla ruisleivän leipomista kotona. Kokeilu osoittautui hyyyyyvin paljon kärsivällisyyttä vaativaksi projektiksi. Odottelu toisaalta on hyvää vastapainoa hektiselle työelämälle. Ja mikä parasta, siinä odotellessa oppii samalla kaikkea uutta lämpötiloista, optimaalisista olosuhteista yms.

Ruisleipää on lapsuudessani aina kutsuttu hapanleiväksi. Sellainen oikea maalaishiivaleipä on nimeltään rieskaa. Parasta hapanleipää ja rieskaa olen saanut kummitätini leivinuunissa leipomana. Kaupoista on oikeaa hapanleipää lähes mahdoton löytää. Lähimmäksi lapsuuden hapanleipää olen päässyt Maatilatorin luomuruislimpulla. Siksi en malta odottaa, miltä maistuu itse tehty hapanleipä.

Vaihe 1: Reseptin löytäminen juurelle
Hapanleipä vaatii juuren, jotta leivän maku olisi oikeasti hapanta. Netissä on ruisleipäreseptejä todella paljon. Suurin osa niistä sisältää ainesosan juuri. Mutta mitä jos ei ole pakastimessa sitä suvulta perintönä saatua juurta? Juuren pohjana voi käyttää hapankorppuja, kaupasta ostettua ruisleipää jne. Lukuisia vaihtoehtoja kahlattuani päädyin kokeilemaan juuren tekemistä piimästä ja ruisjauhoista Kainuun leivän ohjeiden mukaan. Voitte katsoa sivuilta oikean ohjeen. Tässä reportaasissa listaan itse käyttämäni määriä.

Kaikissa netin ohjeissa on se haaste, että mittasuhteet ovat järkyttävän suuria. Kuuden ruislimpun sijasta halusin kokeilla ensimmäisellä kerralla mieluummin pienemmän erän. Katsotaan sitten sen jälkeen, miten innostuu leipomaan koko suvulle leipää. Eli päätin tehdä puolikkaan annoksen, josta valmistuisi kolme 100g hapatinta.

Vaihe 2: Hapatin

Hapanleipä vol 1. Päivä 1. 
Luulisi olevan helppoa: lämmitä piimää ja vettä varovasti, sekoita jauhot joukkoon ja jätä rauhassa odottelemaan. Ohjeessa sanotaan, että aloita hapattimen teko aamulla ja päivän mittaan sekoittele silloin tällöin happanemisen edistymiseksi. Kuka työssä käyvä ihminen pystyy kesken päivän sekoittelemaan, jos ei ole maatalon emäntä?

Ohjeessa kehotetaan lämmittämään nesteet emalikattilassa. Meillä ei ole emalikattilaa. Lämmitin tavallisessa kattilassa. Harmi vain, että meidän liesi on sen verran nopea, että piimävesiseos kuumeni nopeasti vähän kädenlämpöä lämpimämmäksi. No, ei kai sillä niin väliä, luulin. Sekoitin jauhot ja ihmettelin, miksi reseptin mukaan lopputuloksen pitäisi olla vaahtoavaa ja vaaleaa. Oli vähän paksumpaa, eikä niin vaaleaa, vaahtoakaan en saanut aikaiseksi. Päätin kuitenkin jättää odottelemaan keittiömme lämpimimpään paikkaan - jääkaapin päälle ei mahtunut, joten odotteli tiskipöydän päällä liinan alla.

Illalla olisi pitänyt olla jo happaman hajua ilmassa. Ei ollut. Olin jättänyt asiaa sen enempää ajattelematta hapattimen siihen peruskattilaan tekeytymään. Järkeilin sitten jälkikäteen, että kattila johtaan niin hyvin lämmöt pois, ettei mitään pysty siinä viileydessä tapahtumaan. Haju muistutti enemmän lämmintä piimää kuin mitään hapanta. Heitin tekeleen pois ja aloitin uudestaan.

Hapanleipä vol 2. Päivä 1.
Uusi yritys. Lämmitin edelleen piimän ja veden kattilassa. Nyt liesi oli taas niin nopea, että piimäkin ehti juoksettua. Ei kai sillä niin väliä, luulin. Sekoitin jauhot jälleen joukkoon ja jätin tällä kertaa muovikulhossa tekeytymään. Illalla haistelin lopputulosta ja jälleen haju oli jotain muuta kuin hapanta. Klöntti oli vähän enemmän jämähtänyt ja oli aika liisterimäistä. Lusikasta sitä ei meinannut saada irti millään. Kuollutta oli. Erä 2 hävitty ja jälleen yksi yritys roskiin. Mutta en suostunut lannistumaan. Tässä vaiheessa Facebookissa kaveri raportoi ruisleivän juuren teosta paremmilla tuloksilla. Päätin että jos seuraavalla kerralla ei onnistu, vaihdan reseptiä.
(Googlauksen tuloksena selvisi, että piimässä olevat bakteerit (?) ilmeisesti kuolevat liian kuumassa lämpötilassa - eli siksi neste ei saa olla liian lämmintä)

Hapanleipä vol 3. Päivä 1.
Tällä kertaa tein illalla kolmannen yrityksen. Nyt lämmitin nesteen varovasti mikrossa, 15 sekuntia kerrallaan. Sain pidettyä lämpötilan kurissa 25-30 asteessa (eli selvästi viileämpää kuin kädenlämpöinen neste). Jauhot joukkoon. Ja taas ihmettelin miksi vellistä tulee niin paksua. Luin reseptin uudelleen ja tajusin, että olin unohtanut puolittaa jauhojen määrän. Ei näköjään ole Excel-aikana päässälaskutaitoon luottaminen. Nyt jo ilman odottamista velli roskiin. Ja uusi yritys.

Hapanleipä vol 4. Päivä 1.
Huolellisen päässälaskun jälkeen lämmitin mikrossa hyvin varovaisesti
0,75 dl vettä ja 2 dl piimää noin 25-30-asteiseksi (joululahjalistalle lämpömittari).
Vatkasin joukkoon 1,5 dl ruisjauhoja. Nyt alkoi lyyti kirjoittaa ja lopputulos oli hieman vaahtoava (siis pieniä kuplia pinnalla) ja vaaleampi kuin aloittaessa. Jätin hyvillä mielin hapattimen tekeytymään, lautanen kantena ja pieni ilmarako lautasen väliin, että saa yön aikana happea.

Hapanleipä vol 5. Päivä 1. 
Olin kuitenkin jo sen verran lannistunut oman reseptini kanssa, päätin kokeilla kaverini löytämää reseptiä. Ainakin toisen pitäisi onnistua. Eli sekoitin 2 dl vettä ja 2 dl ruisjauhoja isossa lasipurkissa, laitoin kannen kiinni ja jätin tekeytymään yön yli.

Hapanleipä vol 4 ja 5 

Hapanleipä vol 4. Päivä 2.
Nyt onnistuin! Aamulla kurkistin taikinakulhoon ja velli oli edelleen elossa, haju selvästi hapantunut ja koostumus notkea. Ruokin hapatinta sekoittamalla 0,5 dl piimää ja 1 dl ruisjauhoja. Lämmitin vielä mikrossa varovasti kädenlämpöä viileämmäksi (noin 30-asteiseksi). Ja jälleen tekeytymään.

Hapanleipä vol 5. Päivä 2.
Lasipurkissakin jotain ilmeisesti tapahtuu ja juuri näyttää olevan elossa. Illalla juuri alkoi jo kuplia eli pääsin ruokkimaan sitäkin. Ohjeen mukaisesti heitin noin puolet kuplivasta mössöstä pois ja sekoitin joukkoon noin 1 dl vettä ja 1 dl ruisjauhoja. Jätin taas huoneenlämpöön odottelemaan.

Hapanleipä vol 4. Päivä 3.
Aamulla piimäversiossa oli pinnalla kuplia (ei paljon mutta oli kuitenkin) ja koostumus oli kuohkeaa. Lisäsin 2 dl ruisjauhoja ja vatkasin seosta käsin. Ohjeessa ei sanottu, olisiko pitänyt vatkata koneella. Jätin vielä tekeytymään pariksi tunniksi, jotta jauhot eivät jäisi raaoiksi ja hapanleipäbakteerit saisivat ravintoa.

Parin tunnin odottelun jälkeen sain vihdoin ensimmäisen vaiheen valmiiksi! Jaoin tekeleen kolmeen osaan, kaksi palaa tuorekelmussa pakastimeen ja yksi könttä pääsi jatkokäsittelyyn juureksi.
Liotin hapattimen litraan haaleaan vettä ja lisäsin joukkoon litran ruisjauhoja. Jos olen oikein ymmärtänyt, nyt syntynyt vaihe on nimeltään raski. Jälleen lisää odotusta seuraavaan päivään. Olisi niin tehnyt jo mieli päästä leipomaan niitä varsinaisia leipiä, mutta kärsivällisesti tsemppasin seuraavaan päivään.

Tässä vaiheessa huomasin, että piimäreseptissä käytetään taikinan tekovaiheessa hiivaa. Aitoon hapanleipään ei kuitenkaan mielestäni hiiva kuulu, joten tässä vaiheessa oli aika alkaa yhdistellä eri reseptejä. Taikinan teossa päätin noudattaa jälkimmäisen reseptin ohjeita. Lisäksi ajattelin pelata varman päälle ja soitin hätäpuhelun äidille, joka tankkasi puhelimessa vielä Kotilieden ruisleipäohjeita.

Illalla juuri ennen nukkumaanmenoa tajusin vilkaista, mitä kulhossa tapahtuu. Raski oli kohonnut niin reippaasti, että se pyrki jo lautasena olleen kannen alta ulos. Jaoin innokkaan raskin kahteen kulhoon, sekoitin molempien annosten joukkoon jonkin verran jauhoja.

Hapanleipä vol 4. Päivä 4.
Aamulla kulhoissa oli taas tapahtunut merkittävää kohoamista. Sekoitin aamullakin vähän lisää jauhoja joukkoon ja jätin pienokaiset odottamaan iltaa.

Puolet raskista 1,5 päivän odottamisen jälkeen

Lähdin töistä kotiin iloisella mielellä - tänään saisi vihdoin leipoa hapanleipää. Yhdistin hyvin kohonneet raskit yhteen kulhoon ja aloin vaivata ruisjauhoja sekaan. Määrää en tullut mitanneeksi. Sen verran että vaikutti sopivan pehmeältä. Vaivasin taikinaa noin vartin. Kotilieden ohjeessa oli sanottu, että vaivataan kunnes alkaa irrota kulhosta ja käsistä. Toisessa ohjeessa vaivattiin niin kauan ettei enää jaksaisi ja sitten vielä vähän. Näillä kriteereillä ei kovin tarkkaa käsitystä ollut siitä, milloin vaivaaminen riittäisi. Joten kun taputtelemalla taikina alkoi melko hyvin irrota käsistä, totesin käsi maitohapoilla vaivaamisen jo riittävän. Tein ristin taikinan pinnalle ja jätin taikinan kohoamaan Juuren haltuun.

Taikina kohoamaan

Taikina kahden tunnin kohoamisen jälkeen

Reilusti ruisjauhoja pöydälle, pehmeän ja tahmean taikinan muokkaamista jauhoissa, jotta ilma poistuu taikinasta. Taikinasta syntyi kolme reikäleipää ja yksi limppu. Leivät kohoamaan tunniksi. Loppuilta (tai yö) menikin leppoisasti leipiä paistaessa. Uunin lämpötila on kaikissa resepteissä eri. Päädyin paistamaan reikäleipiä 250 asteessa ensimmäiset 5 minuuttia, jonka jälkeen noin 10 minuuttia 225 asteessa. Heitin uunin pohjalle löylyä puoli desiä vettä kun olin laittanut leivän uuniin. Pitäisi tulla kuoresta rapeampi - en tiedä oliko eroa siihen yhteen verrattuna, josta unohdin löylyt

Hämäriä muistikuvia lapsuudesta, että ruislimput näyttivät tältä ennen kohoamista.

1,5 tunnin kohoamisen jälkeen ennen uunia. Ihan kaupasta ostetun näköinen.

Valmiita leipiä! Ensimmäinen reikäleipä ehti kutistua nopeasti uunista päästyään.

Huh, vajaan viikon urakka on onnellisesti ohi. Ensimmäisten yritysten ja erehdysten jälkeen alkoi prosessi jo sujua, eikä lopulta nyt niiin vaikeaa ollut, vaikka sinnikkyyttä vaatikin. Valmiit leivät maistuivat niin hyviltä, että saatan sortua tekemään uudestaan. Jos laskee vain raaka-aineiden hinnan, leivän leipominen kotona on todella halpaa, kilo ruisjauhoja maksaa euron. Jos omalla tuntihinnalla laskee ajankäytön - tuleekin sitten jo vähän arvokkaampaa evästä :)

Lohduttavaa tietää, että vaikka en vieläkään osaa leipoa kuohkeita sämpylöitä, osaan tehdä oikeaa hapanleipää. Jes!
Seuraavaksi kokeilen suvun vanhaa juurta, joka kuulemma löytyy äidin pakastimesta...Niin ja se vol 5 on vielä tekeytymässä jääkaapissa...