En olisi uskonut ikinä: a) tein vapaaehtoisesti kaalilaatikkoa, b) se oli törkeän hyvää, c) tahtoo kolmannen lautasellisen, d) lihansyöjämiehenkin mielestä se oli kaalilaatikoksi hyvää (tosin lihaa saisi olla enemmän...), e) myös mies otti santsikierroksen.
Ehkä on tullut jo aiemmista kirjoituksista selville, että kaali on ollut pitkään inhokkiruokien listalla. Kaikki ruokalajit, joiden nimessä on alku-/väli-/loppuosassa sana kaali. Mikä tahansa kaali, myös salaa ruokaan piilotettuna, vaikkei sitä nimessä olisikaan mainittu. Ja kaalilaatikko on ollut yök-listalla ehdoton ykkönen. Vielä viime vuoden puolella en olisi ikinä uskonut itse kokkaavani kaalilaatikkoa ilman uhkailua, kiristystä - varsinkaan jos olisi pitänyt itse syödä sitä laatikkoa. Mutta olen taas ottanut ison askeleen kohti aikuisuutta ja todennut olleeni väärässä kaalilaatikon suhteen. Se onkin oikeasti todella hyvää! Myös mies nyrpisti nenäänsä kuullessaan, että maanantai-illan ruokana olisi kaalilaatikkoa. Mutta yllättävän hyvin maistui myös miehelle. Aion ahdottomasti tehdä uudelleen.
Osan kunniasta annan myös Sikke Sumarille, jonka äidin kaalilaatikkoresepti pääsi tähän kokeiluun Sikke - ruokaa rakkaudella -kirjasta. (Sumari & Ilmoni (2012): Sikke Ruokaa rakkaudella Toscanassa). Lämpimästi suosittelen kirjaa, joka on täynnä toinen toistaan herkullisempia reseptejä.
Muutamassa kohdassa oikaisin kirjan reseptistä: porkkanaa en jaksanut nälissäni pilkkoa mukaan ja meiramia ja korppujauhoja ei löytynyt kaapissa. Lientä olisi voinut olla vähän vähemmän, kun käytin laatikkoon vain kilon verran kaalia - eli reseptin nestemäärä sopii paremmin kahdelle kaalinpäälle. Kun vielä keksisi, miten kaalilaatikon saa näyttämään kuvassa vähän paremmalta...Mutta tässä resepti sellaisena kuin se on kirjassa.
Kaalilaatikko
1-2 kaalinpäätä koosta riippuen (käytin itse 1 kg)
nokare voita ja loraus öljyä
2 porkkanaa kuutioina
2 sipulia pienittynä
2 valkosipulinkynttä pienittynä
500 g hyvää jauhelihaa
muutama reilu hyppysellinen meiramia tai timjamia
2 dl keitettyä riisiä
hyvä loraus soijaa (Sikke neuvoo: älä jätä pois, tässä tarvitaan soijan umamia) (itse laitoin n. 3-4 rkl)
5 dl vettä ja lihaliemikuutio (tai itse tehtyä)
2 dl kermaa
1-3 rkl tummaa siirappia (laitoin reippaasti 3 rkl)
korppujauhoja
meiramia
suolaa
pippuria
Kuullota isossa padassa voin ja öljyn seoksessa sipulit, valkosipulit ja porkkanat. Lisää pikkuhiljaa pilkottua kaalia niin, että lisäät seuraavan satsin vasta kun edellinen on hiukan ruskistunut, mausta suolalla ja tilkalla soijaa. Maista.
Paista toisella pannulla jauheliha voissa, mausta sekin suolalla, pippurilla, meiramilla (tai timjamilla) ja soijalla. Maista tässä vaiheessa, että makua on tarpeeksi, sillä maku miedontuu uunissa.
Lisää kaalipaistokseen lihaliemi, siirappi ja kerma. (1 kg kaalia olisi riittänyt ehkä 2,5 dl lihalientä. Yhdistä kaalipaistos, riisi ja jauheliha uunivuoassa ( kattilassa sekoittaminen oli helpompaa) ja maista taas. Älä syö tässä vaiheessa liikaa... (tämä oli Sikeltä varteenotettava neuvo - oli jo ennen uunia todella hyvää)
Ripottele päälle korppujauhoja ja voinokareita. Paista 180-asteisessa uunissa vajaan tunnin ajan niin, että korppujauhot ovat ruskistuneet ja laatikon pinta on kaunis ja rapea. (Ilman korppujauhojakin tuli hyvää)
Puolukoita ei ollut kaupan pakastealtaassa, joten söimme karpaloiden kera - toinen lautasellinen sellaisenaan oli melkein vielä parempaa. Suosittelen kokeilemaan! Tämä ei ollut mitenkään sen makuista, mitä koulun kaalilaatikosta traumatisoituneena kuvittelin kaalilaatikon maistuvan. Se oli paljon paljon parempaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti