Sain blogin kautta mahdollisuuden tutustua Verna Kaunisto-Feodorowin kirjaan Reseptien aarteet - sukupolvelta toiselle. Ensimmäisen pikaselailun jälkeen ajattelin, etten ihan taida olla kirjan kohderyhmää. Kiinnostun yleensä eniten aasialaisista, etnisistä, jamieoliver-tyyppisistä moderneista resepteistä, eli kaikesta mikä ei ole suomalaista perinneruokaa. Äitini sen sijaan saattaisi pitää kirjasta todella paljon.
Annoin kirjalle kuitenkin uuden mahdollisuuden ja jo ensimmäisen sivun alkusanoja lukiessani tempauduin kirjan maailmaan. Toisella sivulla herkistyin kyyneliin asti, eikä vielä ollut päästy edes resepteihin asti.
Kirjasta hehkuu rakkaus ruokaan ja se on täynnä lämpöisiä muistoja ruoasta ja lähimmäisistä. Jokaisella reseptillä on tarina, miksi se on valittu kansien väliin. Sivuilta löytyy suvun bravuureja, arjen herkkuja ja itse kehitettyjä hyväksi havaittuja reseptejä.
Lukiessa herää myös omia ruokaan liittyviä muistoja. Mamma paistamassa lettuja, kummitädin keittiönpöydälle jättämä pala pullataikinaa lauantaiaamuisin, uunilämpimät perunapiirakat tuvan penkillä, papan pyytämät tuoreet silakat.
Vaikka reseptit ovat kulkeneet sukupolvelta toiselle, ne ovat nykypäivän elämään modernisoituja ja raaka-aineina käytetään myös wasabia, avokadoa kuin turkkilaista jogurttia. Parasta on, että aineiden määrä pysyy hyvin lyhyenä. Lähes kaikkia aineita löytyy jo valmiina kaapista, joten monia reseptejä on helppo kokeilla ilman erillistä ostosreissua.
Pääsiäisen aikana olen ehtinyt testata jo kolmea kirjan reseptiä ja monta muuta odottaa vuoroaan. Äitini selaili kirjaa keittiönpöydän ääressä ja iski silmänsä erityisesti niihin perinteisempiin ruokiin, etikkakurkkusalaattiin, karjalanpiirakoihin ja vatruskoihin. Tarjoutui ottamaan kirjan itselleen, jos päättäisin siitä luopua. Ihan heti en sitä kuitenkaan malta käsistäni päästää. Tämän kirjan sivuille tulee merkintöjä ja roiskeita - nyt on jo muutama sivu jauhotettu leipomisen lomassa.
Mutta siis itse otsikon aiheeseen - kuinka saada lapset syömään sieniä hyvällä ruokahalulla? Soseuta ja piilota ne lihapulliin. Kukaan ei huomaa mitään, jos maltat olla kertomatta ruokaan piilotetuista sienistä.
"Sienet ja monet sieniruoat ovat saapuneet suomalaiseen keittiöön idästä. Mieheni (jonka isän sukujuuret ovat Karjalasta niin ikään) on sitä mieltä, että sienet ja sipulit kannattaa hienontaa tehosekoittimessa. Niin taikinaa on helppo käsitellä ja maut sekoittuvat tiiviisti. Mikä parasta, kaikki lapset, jotka mukamas kammoavat sieniä, eivät edes huomaa niitä tämän valmistustavan takia!"
Tämä oikeasti toimii. Tein eilen empiirisen kokeen ja tarjosin sienipyöryköitä pääsiäissunnuntain vieraillemme. Neljävuotiaskin otti lisää lihapullia, vaikka ei kuulemma yleensä sienistä niin välitäkään. Kun ei ole sienien häiritsevää koostumusta, ne maistuvat ihan huomaamatta. Lihansyöjän mielestä pullat olivat mehukkaampia kuin normaalit lihapullat - ehkä sekin on sienten ansiota.
Tein kaksinkertaisen annoksen ja lisäsin reseptin ulkopuolelta soijaa ja ras el hanout -mausteseosta. Tehosekoittimen puuttuessa sienten pienentäminen onnistuu hyvin myös sauvasekoittimella. Alla resepti sellaisena kuin se on kirjassa.
Paistoin pullia uunissa noin 20 minuuttia 200 asteessa.
Sienipyörykät
1,5 dl kermaa tai vettä
1 dl korppujauhoja
1 sipuli
3 dl ryöpättyjä sieniä tai liotettuja suolasieniä
400 g karitsan- tai naudan luomujauhelihaa
1 muna
suolaa, mustapippuria
Mittaa kerma tai vesi kulhoon, lisää korppujauhot ja anna turvota hetken aikaa.
Kuori ja silppua sipuli.
Pilko sienet.
Kuullota sipuli- ja sienisilppua pannulla öljyssä.
Siirrä sipuli-sieniseos tehosekoittimeen ja hienonna karkeaksi seokseksi.
Yhdistä se korppujauhoseoksen ja jauhelihan kanssa.
Sekoita joukkoon vielä muna ja suolaa ja pippuria maun mukaan.
Pyörittele pyöryköiksi ja paista pannulla tai uunissa.
Taikinasta voit paistaa myös murekkeen tai pihvejä.
Kirjan tarjosi Gummerus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti