Pari tuntia sitten istuin bussissa kotimatkalla töistä potien alkavaa kaamosväsymystä ja mietin, mistä sitä saisi energiaa johonkin muuhun kuin sohvakuolemaan television ääressä. Onneksi kaikki ratkaisut elämän ongelmiin näyttävät löytyvän hyvästä ruoasta...Ja loistavista kokkausvälineistä, jotka kummasti tuovat nykyään elämääni mielettömiä onnen hetkiä.
Eilen hypin riemusta, kun kokeilin juliennekuorijaa - ehkä vuoden paras keittiötarvike! Myös äidiltä käyttämättömänä pelastettu wokkipannu aiheutti eilen pakahduttavaa onnea, kun kanawokki valmistui muutamassa minuutissa. Kunnes sitten tänään pääsin testaamaan kihlajaislahjaksi toivomaamme kivimorttelia - 5 kiloa täyttä tehoa. Nyt en enää osaa sanoa, kumpi onkaan ihanampi - juliennekuorija vai tehosekoittimen tehoilla toimiva mortteli, joka ei juuri habaa rasita paitsi tiskausvaiheessa.
Morttelille löytyi tänään käyttöä, kun uskollisesti palvellut vatkain-leikkuri-sauvasekoitin sanoi irti yhteistyösopimuksen. Mortteli toimi onneksi aivan yhtä hyvin, kun tein pastaa, joka osoittautui tajunnan räjäyttäväksi - aivan mielettömän hyvää! Tein vain yhden hengen annoksen (tai siis olisi varmaan riittänyt kahdelle, jos se ei olisi ollut niin hyvää, että tuli syötyä kaikki pestot) - ensi kerralla teen ainakin tupla-annoksen. Ohje on peräisin Chiclingin blogista. Olisi pitänyt vaan suoraan tehdä blogissa annetun mittasuhteen mukaan. Reseptin määrät ovat Chiclinging alkuperäiset, suluissa itse käyttämäni määrät.
Korianteri-inkivääripestopasta
3-4 ruukkua korianteria (1 ruukku)
iso pala tuoretta inkivääriä (3 cm paksu pala, rakkaudesta inkivääriin)
30 g pinjansiemeniä (loraus purkista)
50 g parmesania ja/tai pecorinoa raastettuna (vajaa kourallinen)
1-2 valkosipulinkynttä silputtuna (1)
pieni pala chiliä (n. 3 cm, rakkaudesta chiliin)
suolaa
mustapippuria
tilkka sitruunanmehua
reilu 1 dl oliiviöljyä (loraus)
Laita listan kuusi ensimmäistä ainesta mortteliin tai blenderiin ja soseuta sileäksi. Valuta öljyä sekaan, kunnes massan koostumus miellyttää. Mausta suolalla, mustapippurilla ja lisää hapoksi sitruunamehua. "Maista, jos ei järki lähde, niin lisää suolaa, öljyä taikka sitruunaa, kielenkannat kyllä kertovat mitä setti kaipaa." Käytä mahdollisimman miedon makuista öljyä.
Keitä pasta, ota vähän keitinvettä talteen ja valuta pasta. Sekoita pastan joukkoon reilu rkl pestoa ruokailijaa kohti (kaksi lusikallistakaan ei mielestäni ole yhtään liikaa - kun se on niin tajuttoman hyvää). Lisää tarvittaessa joukkoon pastan keitinvettä. Päälle parmesaniraastetta ja mustapippuria.
Pesto säilyy pari päivää jääkaapissa - tosin uskon hyvin, ettei sitä riitä niin pitkäksi aikaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti