Vahingossa todella hyvää simpukka-katkarapupastaa

Tämä ruoka syntyi arki-iltana kotiin tullessa, kun salitreenin jälkeen kuolemannälkäisenä yritin keksiä nopeaa ruokaa jääkaapin aineksista. Vahingossa tuli tehtyä todella hyvää pastaa, jonka valmistamiseen menee juuri sen aikaa, kun pasta kiehuu kattilassa. Mitat ovat suuntaa antavia eli toimii hyvin maun mukaan periaatteella.

Simpukka-katkarapupasta (kahdelle)

1 valkosipulinkynsi
1 kevätsipulin varsi
hyppysellinen kuivattua chilisilppua tai arrabbiataa
1 prk (200 g) simpukoita suolaliemessä (käytä myös liemi)
n. 100-150 g katkarapuja (maun mukaan)
1 limen mehu
2 munaa
n. 1 dl parmesaniraastetta
loraus oliiviöljyä
mustapippuria
suolaa

Laita pasta kiehumaan.
Silppua valkosipuli ja viipaloi kevätsipuli.
Kuumenna oliiviöljy pannulla ja lisää valkosipulit, kevätsipulit ja hyppysellinen kuivattua chiliä tai arrabbiata-mausteseosta. Kuullota sipuleita, mutta varo etteivät valkosipulit kärähdä.
Lisää joukkoon simpukat liemineen ja katkaravut sekä limen mehu. Kuumenna poreilevaksi. Ota pannu tarvittaessa pois liedeltä, jos pastan kypsymistä tarvitsee vielä odottaa.
Sekoita kulhossa kananmunat ja parmesaniraaste sekä mustapippuri ja hieman suolaa.
Kun pasta on valmis, ota vähän keitinvettä talteen ja kaada loput vedet pois.
Lisää pasta ja kananmunaseos pannulle muiden ainesten joukkoon ja kuumenna koko ajan sekoittaen hetken aikaa, kunnes seos on muuttunut kermaiseksi.

Kevyttä elämää avokado-pekonisalaatilla

Viikonloppu sujui syömisen ja hemmottelun merkeissä. Perjantaina illallinen Långvikissa ja lauantaina syömingit Gaijinissa, joiden jälkeen sunnuntaina teki mieli jotain kevyttä.

Mies unelmoi jääkaapissa odottavasta pekonista. Minä kaipasin tuoretta ja raikasta. Googlailun tuloksena löytyi täydellinen kompromissi: avokado-pekonisalaatti.

Vaikka salaatti on sellaisenaankin varmasti hyvä, niin pääroolissa tässä ruoassa oli KASTIKE. Soosi oli niin hyvää, että kumpikin nuoli lautasen putipuhtaaksi. Näin jälkeenpäin ei voi kuin ihmetellä, miten on tullut vuosia syötyä salaattia tylsien peruskastikkeiden kanssa, kun on olemassa tämä googletaivaasta löytynyt kastike. Ei muuten hassumpaa ollut pekoni-avokado-salaatti-yhdistelmäkään. Yksinkertaista ja niin hyvää! Ja voi yhden aterian verran leikkiä karppaavansa :)

Meillä avokadon, pekonin ja valkosipulin määrä jälleen tuplaantui alkuperäisestä ja mozzarella on aina Pirkan buffalomozzarellaa, jota voisi sellaisenaankin nautiskella loputtomasti.

Avokado-pekonisalaatti superhyvällä tomaattikastikkeella kahdelle

2 avokadoa
140 g pekonia
1 buffalomozzarella
salaatinlehtiä, esim. romaine
(punasipulia)

Superhyvä tomaattikastike:
2 tomaattia
1 valkosipulinkynsi
1 rkl balsamicoa
2 rkl oliiviöljyä
rouhittua mustapippuria
suolaa

Valmista ensin kastike:
Lohko tomaatit ja poista niistä siemenet ja neste. Laita kastikkeen ainekset tehosekoittimeen tai kulhoon ja soseuta kastikkeeksi.

Paista pekoni rapeaksi ja anna hetken vetäytyä talouspaperin päällä.

Viipaloi avokado, mozzarella ja punasipuli. (Tai jätä mozzarella puolikkaaksi, kuten meillä on tapana) Kokoa salaatti.

Kannattaa kaataa salaatinkastike salaatin ja avokadon päälle ja ripotella pekonit vasta viimeisenä pinnalle niin se säilyy rapeana pidempään.

Baileys-juustokakku - takuuvarma hitti

Tämä leivonnainen ei meinaa päästä uuniin asti, koska täyte on niin taivaallisen hyvää, että sitä tulee maisteltua enemmän kuin on ihmiselle hyväksi. Valmiista kakusta ei jää jäljelle kuin murusia, kun vieraat pääsevät siihen käsiksi.

Olen tehnyt juustokakkua useita kertoja sen jälkeen, kun bongasin Keith Armstrongin tarjoilevan sitä Neljän tähden illallisessa. Reseptiä on tullut jaettua eteenpäin ja olen kuullut pelkkiä menestystarinoita siitä, kuinka juustokakku on saanut laajaa suosiota useammassa illallispöydässä.

Tällä kertaa halusin kokeilla kakun maustamista alkoholilla ja mikä sopisi paremmin juustokakkuun kuin Baileys. Kokeilu onnistui loistavasti, lopputulos ei ollut ällömakea vaan sopivan raikas. Taivaallisen herkullista myös ilman Baileysiä - kannattaa tarjoilla esim. vadelmasorbetin kanssa. 

Jälkiruokaviineistä kakun kanssa sopii todella hyvin esim. Tokaji Aszú 4 Puttonyos.

Baileys-juustokakku

Pohja:

puolikas paketti Digestive-keksejä

2-3 rkl voisulaa

Täyte:

2 prk eli 400 g maustamatonta tuorejuustoa (esim Philadelphia tai Viola)

1 prk eli 2 dl vispikermaa

3/4 kuppia eli n. 1,7 dl sokeria

1/4 kuppia eli n. 0,6 dl vehnäjauhoja

2 kananmunaa

1,5 tl vanilliinisokeria

1-1,5 dl Baileys-likööriä (voi jättää pois)

Kuorrutus:

2 prk eli 300 g ranskankermaa

1 rkl sokeria

1/2 tl vanilliinisokeria

(1/2 limen mehu)

Pohja:

Murskaa keksit muruiksi, sulata voi ja sekoita se murujen sekaan. 

Painele taikina voidellun (tai leivinpaperilla vuoratun, jos olet yhtä mukavuudenhaluinen kuin minä) irtovuoan (myös korkeareunainen piirakkavuoka käy) pohjalle tiiviisti. Laita vuoka jääkaappiin ainakin 20 minuutiksi.

Täyte:

Vaahdota tuorejuusto ja vatkaa sekaan toisessa kulhossa vaahdotettu kerma, sen jälkeen sokeri, jauhot, vanilliinisokeri ja lopuksi kananmunat sekä maun mukaan 1-1,5 dl Baileysiä.

Kaada täyte vuokaan ja paista 160 asteessa n. 45 minuuttia tai kunnes täyte on kiinteää keskeltä eli kun kakun keskiosa ei enää liiku vuokaa heilutettaessa.

Kuorrutus:

Sekoita kuorrutuksen aineet ja kaada seos kuuman kakun päälle. Olen alkuperäisen reseptin kuorrutukseen lisännyt myös vähän limen mehua. Laita vuoka uuniin vielä 5-10 minuutiksi.

Jäähdytä kakku ja anna sen viilentyä kunnolla jääkaapissa. Tarjoillaan kylmänä esim. vadelmasorbetin tai tuoreiden marjojen kera.

En olisi uskonut ikinä - törkeän hyvää kaalilaatikkoa

En olisi uskonut ikinä: a) tein vapaaehtoisesti kaalilaatikkoa, b) se oli törkeän hyvää, c) tahtoo kolmannen lautasellisen, d) lihansyöjämiehenkin mielestä se oli kaalilaatikoksi hyvää (tosin lihaa saisi olla enemmän...), e) myös mies otti santsikierroksen.

Ehkä on tullut jo aiemmista kirjoituksista selville, että kaali on ollut pitkään inhokkiruokien listalla. Kaikki ruokalajit, joiden nimessä on alku-/väli-/loppuosassa sana kaali. Mikä tahansa kaali, myös salaa ruokaan piilotettuna, vaikkei sitä nimessä olisikaan mainittu. Ja kaalilaatikko on ollut yök-listalla ehdoton ykkönen. Vielä viime vuoden puolella en olisi ikinä uskonut itse kokkaavani kaalilaatikkoa ilman uhkailua, kiristystä - varsinkaan jos olisi pitänyt itse syödä sitä laatikkoa. Mutta olen taas ottanut ison askeleen kohti aikuisuutta ja todennut olleeni väärässä kaalilaatikon suhteen. Se onkin oikeasti todella hyvää! Myös mies nyrpisti nenäänsä kuullessaan, että maanantai-illan ruokana olisi kaalilaatikkoa. Mutta yllättävän hyvin maistui myös miehelle. Aion ahdottomasti tehdä uudelleen.

Osan kunniasta annan myös Sikke Sumarille, jonka äidin kaalilaatikkoresepti pääsi tähän kokeiluun Sikke - ruokaa rakkaudella -kirjasta. (Sumari & Ilmoni (2012): Sikke Ruokaa rakkaudella Toscanassa). Lämpimästi suosittelen kirjaa, joka on täynnä toinen toistaan herkullisempia reseptejä.
Muutamassa kohdassa oikaisin kirjan reseptistä: porkkanaa en jaksanut nälissäni pilkkoa mukaan ja meiramia ja korppujauhoja ei löytynyt kaapissa.  Lientä olisi voinut olla vähän vähemmän, kun käytin laatikkoon vain kilon verran kaalia - eli reseptin nestemäärä sopii paremmin kahdelle kaalinpäälle. Kun vielä keksisi, miten kaalilaatikon saa näyttämään kuvassa vähän paremmalta...Mutta tässä resepti sellaisena kuin se on kirjassa.

Kaalilaatikko

1-2 kaalinpäätä koosta riippuen (käytin itse 1 kg)
nokare voita ja loraus öljyä
2 porkkanaa kuutioina
2 sipulia pienittynä
2 valkosipulinkynttä pienittynä
500 g hyvää jauhelihaa
muutama reilu hyppysellinen meiramia tai timjamia
2 dl keitettyä riisiä
hyvä loraus soijaa (Sikke neuvoo: älä jätä pois, tässä tarvitaan soijan umamia) (itse laitoin n. 3-4 rkl)
5 dl vettä ja lihaliemikuutio (tai itse tehtyä)
2 dl kermaa
1-3 rkl tummaa siirappia (laitoin reippaasti 3 rkl)
korppujauhoja
meiramia
suolaa
pippuria

Kuullota isossa padassa voin ja öljyn seoksessa sipulit, valkosipulit ja porkkanat. Lisää pikkuhiljaa pilkottua kaalia niin, että lisäät seuraavan satsin vasta kun edellinen on hiukan ruskistunut, mausta suolalla ja tilkalla soijaa. Maista.

Paista toisella pannulla jauheliha voissa, mausta sekin suolalla, pippurilla, meiramilla (tai timjamilla) ja soijalla. Maista tässä vaiheessa, että makua on tarpeeksi, sillä maku miedontuu uunissa.

Lisää kaalipaistokseen lihaliemi, siirappi ja kerma. (1 kg kaalia olisi riittänyt ehkä 2,5 dl lihalientä. Yhdistä kaalipaistos, riisi ja jauheliha uunivuoassa ( kattilassa sekoittaminen oli helpompaa) ja maista taas. Älä syö tässä vaiheessa liikaa... (tämä oli Sikeltä varteenotettava neuvo - oli jo ennen uunia todella hyvää)

Ripottele päälle korppujauhoja ja voinokareita. Paista 180-asteisessa uunissa vajaan tunnin ajan niin, että korppujauhot ovat ruskistuneet ja laatikon pinta on kaunis ja rapea. (Ilman korppujauhojakin tuli hyvää)

Puolukoita ei ollut kaupan pakastealtaassa, joten söimme karpaloiden kera - toinen lautasellinen sellaisenaan oli melkein vielä parempaa. Suosittelen kokeilemaan! Tämä ei ollut mitenkään sen makuista, mitä koulun kaalilaatikosta traumatisoituneena kuvittelin kaalilaatikon maistuvan. Se oli paljon paljon parempaa!