lauantai 28. syyskuuta 2013

Helpoin ruoka ikinä - ylikypsä uunipossu


Aika päättää pitkä blogihiljaisuus. Tässä on ollut kaikenlaista meneillään viime kuukaudet, kuten kesälomamatkoja, uuden kodin remontti ja muutto, työkiireitä ja stressiä sekä ikuisuusflunssa ja muita tekosyitä.

Flunssan aikana helpot ja nopeat ruoat ovat olleet kovaa valuuttaa meidän uudessa keittiössä. Niistä ehdottomasti helpoin, vaikkakaan ei nopein, oli tällä viikolla tekemäni uunipossu. Tai ylikypsä possu, nyhtöpossu eli pulled pork - rakkaalla lapsella on monta nimeä.

Possun lapa uunissa on tähän mennessä ollut blogini kolmanneksi suosituin resepti. Erinomainen ruoka, mutta en ole itse enää aikoihin tehnyt possua tuolla reseptillä, koska löysin vielä paremman. Ja se on niin helppo, ettet edes huomaa tehneesi ruokaa ja silti lautaselle ilmestyy jotain taivaallista. Joka kerta uunipossua kokattuani harmittelen, miksei sitä tule tehtyä useammin, koska on niin tajuttoman vaivatonta ja hyvää.

Tällä kertaa tein possua lähikaupasta ostetusta uunilihasta. En tiedä, mikä possun osa oli kyseessä, koska pakkauksessa ei lukenut, eikä muutakaan tarkoitukseen sopivaa lihaa ollut tarjolla. Kyseessä oli siis Pirkka porsaan uuniliha, jonka pakkauksessa luki vain "Ainekset: suomalainen sianliha". Ei voi kuin ihmetellä, miten voidaan myydä lihaa, josta ei kerrota, mikä ruumiinosa pakkaukseen on laitettu. Kyse ei ole kuitenkaan jauhelihasta, makkarasta tai muusta lihaa muistuttavasta ainesosasta. Ehkä keskivertokuluttajalle tällä pienellä yksityiskohdalla ei ole väliä, mutta minua ainakin kiinnostaa tietää, mitä lihaa olen ostamassa. Joten terveisiä valmistajille: älkää aliarvioiko meitä kuluttajia.

Jos voin valita, ostan yleensä possun lapaa, jota tämäkin uuniliha ehkä oli. Lihassa pitää olla riittävästi rasvaa, jotta se säilyy mehevänä. Jos jaksaa ja muistaa, voi lihaa suolata tai marinoida etukäteen. Tämän lopputuloksen perusteella on testattu, että ei välttämättä tarvitse. Ja nyt seuraa se resepti:

Maailman helpoin uunipossu

1. Osta iso pala possua esim. possun. Liha kutistuu uunissa, esim. kilo riittää kahteen aikuisen annokseen. Parempi tehdä kerralla enemmän, koska lihaa voi käyttää vaikka hampurilaisiin, fajitaksiin jne. seuraavina päivinä.
2. Ideaalitilanteessa ota liha jääkaapista huoneenlämpöön hyvissä ajoin. (Kipeänä en tätä jaksanut tehdä, joten kärsimättömille tai laiskoille tämä vaihe ei ole välttämätön, ruoka ei mene siitä pilalle.)
3. Laita uuni lämpiämään n. 120 asteeseen.
4. Suolaa possu molemmilta puolilta ja laita uunivuokaan. Saa laittaa aika reippaasti suolaa. (Toki maalaisjärki tässäkin käytössä, ettei tule tönkkösuolattua.)
(Optio: Jos sinulla on rosmariinia, voit laittaa useamman rosmariinin oksan possun kanssa vuokaan.
5. Laita kansi tai foliota uunivuoan päälle.
6. Tyrkkää possu uuniin ja unohda se sinne moneksi tunniksi. (Lihaa ei tarvitse kääntää tai tehdä mitään muutakaan)
Kypsymisen vaatima aika riippuu lihan koosta. Liha on valmista, kun se vaivatta irtoaa haarukalla - siitä nimi nyhtöpossu. Nyrkkisääntönä kokemukseni perusteella kilo paistuu noin 5 tuntia näin alhaisessa lämpötilassa. Jos on kiireempi, laita uuni vähän kuumemmalle, esim. 150-170 astetta. Parasta tulee kuitenkin kärsivällisesti odottaen. Matalassa lämmössä ei ole myöskään niin minuuteista kiinni, jos on tunnin pari yliaikaa. Minulla oli 1 kg possua yli 7 tuntia uunissa ja mehukasta tuli.
7. Nauti vaikka perunamuusin tai salaatin kanssa, tai ihan sellaisenaan.

P.S. Kuvan rosmariini on Balilta. Suomessa en ole vielä ikinä saanut rosmariinia menestymään. Vinkkejä yrtin kasvattamisesta täällä kylmässä pohjolassa otetaan vastaan :)

Edit: Ruokakeskon Kuluttajapalvelusta vastattiin nopeasti lähettämääni tiedusteluun Pirkan uunilihasta. Kyseinen liha on valmistettu porsaan etuselästä. Toivottavasti tieto välittyy pakkausmerkintöihin asti.

4 kommenttia:

  1. Törmäsin ohjeeseen kun piti keksiä laittotapa Pirkan uunilihalle. Nyhtöpossusta tuli superherkkua ja superhelposti, revittiin siis vain haarukoilla ja lisättiin jonkin verran uuniastiasta lientä kostukkeeksi.

    Kiitos ohjeesta!

    VastaaPoista
  2. Se on lapaa se osa mistä kirjoittelet. Eläimestä puhuttaessa harvemmin mainitaan ruumiinosa sanaa. En ainakaa tee itse mistään ruumiinosasta ruokaa... Ruho on oikea termi ettei sekoiteta ihmistä ja eläintä...

    VastaaPoista
  3. Rosmariini kasvaa ainakin minulla Lounais-Suomessa aurinkoisella paikalla monivuotisena. Kannattaa istuttaa taimi jo aikaisin keväällä ja kattaa se talveksi, jos lunta tulee vähän. Kuolee, jos päällä ei ole lunta tai katetta.

    VastaaPoista