Pieni muna, iso sielu - näin keität täydellisen kananmunan

Olen tajunnut toimineeni väärin vuosikausia, oikeastaan lähes koko elämäni. Voisi kuvitella, että tästä havainnosta masentuisi tai kokisi turhautumista, mutta päinvastoin. Olen kiitollinen, että tajusin asian jo näinkin varhain, niin voin tulevat vuosikymmenet elää onnellisempaa elämää. 

En olisi muuten uskonut, että ihmisen onnellisuuden tunteeseen voisi näin paljon vaikuttaa niinkin pieni asia kuin keitetty kananmuna. Tai korjaan: täydellisesti keitetty kananmuna. Ja kaiken kruunaa vielä se hieno seikka, että oppimani uusi tapa keittää kananmuna on huomattavasti helpompi kuin se yleisesti vallitseva tapa. Minulla tosin ei ole kokemusta munankeittimellä keitetyistä munista, joten kaikki vertailu on tehty kattilassa keitettyihin kananmuniin. 

Muutos ja uuden oppiminen on siis hyvästä. Olisin voinut jatkaa elämääni autuaan tietämättömänä tavasta, miten keitetyistä kananmunista saa näin taivaallisen hyviä. Vinkki on peräisin Hansin matkassa -ohjelman viimeisestä jaksosta, jossa Hong Kongissa työskentelevä kokki Jaakko Sorsa jakoi tämän vinkin. Kaikki kiitos siis television ruokaohjelmien ahkeralle katselulle - kyllä kannattaa ihmisen viettää aikaa sohvannurkassa kaukosäädin kädessä. Hiljattain keskustelin ystävän kanssa glögilasillisen ääressä, kuinka ruoanlaittotaito suorastaan imeytyy aivoihin pelkästään keittokirjoja lukemalla tai ruokaohjelmia katsomalla. Ja tämä osoittaa aukottomasti, että uskomuksemme pitää paikkansa.

Viikonloppuna keittelin kananmunia uudella tavalla muutamaan otteeseen ja kummallakin kerralla totesimme yhteen ääneen lihansyöjän kanssa, ettei niin hyviä kananmunia olla ikinä syöty. Ja kaupasta oli ostettu niitä samoja Pirkan vapaan kanan munia, mitä aina ennenkin. Muutama suora lainaus munaleipien ääreltä:
"Voisin mennä naimisiin näiden muniesi kanssa."
"Mmmm mmm mmm...ei voi olla mitään näin hyvää."
"Ei ole kyllä munaleipä ikinä maistunut näin hyvältä."

Joten munamiestä lainatakseni: Pieni muna, iso sielu...Mietin muuten, miksi tämä taito on pidetty salassa kaikilta kotitaloustunneilta, naistenlehdistä, keittokirjoista, kokkiohjelmista ja ennen kaikkea miksi kananmunateollisuus ei ole jakanut tätä tietoa?! Vai onko tämä tapa täysin yhden kokin keksimä? Ei voi olla. Ehkä olen elänyt täydellisessä umpiossa, mutta nyt aion sentään itse jakaa salaisuuden kananmunan keittämisestä.

Hetki omaa aikaa ylpeänä esittää:
Näin keität täydellisen kananmunan

1. Laita kananmunat kattilaan kylmään veteen.
2. Kuumenna kattilaa liedellä ilman kantta, kunnes vesi kiehuu.
3. Keitä munia yhden minuutin ajan.
4. Ota kattila liedeltä, laita kansi päälle ja odota 10 minuuttia.
5. Kaada vesi pois ja säikäytä munat kylmällä vedellä.
6. Kuori ja nauti pala taivasta sellaisenaan tai esim. paahdetun ruisleivän päällä.

(Jos haluat löysempiä munia, kokeile lyhyemmällä odotusajalla. Itse en ole vielä päässyt niin pitkälle kokeiluissani, kun olen ollut haltioissani näistä 1+10 minuutin munista.)

Tie valkosipuliriippuvaisen sydämeen: valkosipulikeitto

Valkosipuli kuluu keittiömme perusvarusteisiin. Sitä laitetaan ruokaan kuin ruokaan ja yleensä aina vähän enemmän kuin reseptissä on suositeltu. Tällä keitolla oli siis jo hyvät lähtökohdat onnistumisessa, kun pääraaka-aineena oli valkosipuli. Ja olihan se ihan törkeän hyvää. Lihansyöjäkin santsasi toisen lautasellisen, vaikka tarjoilin keittoa alkuruokana.

Tuli opittua myös erinomainen vinkki siihen, miten valkosipulit saa kuorittua vaivattomasti. Helpottaa elämää suunnattomasti, jos tarvitsee isompia eriä kuoria: Kaada kynsien päälle kuumaa vettä ja anna pehmetä pari minuuttia. Kuoret irtoavat melkein itsestään.

Valkosipuli maistuu keitossa suloisen pehmeänä, ei mitenkään läpitunkevana. Toki valkosipulin vihaajalle ei keittoa kannata tarjota. Resepti on peräisin Pirkan sivustolta. Alkuruokana aivan loistava, kannattaa kokeilla!

Valkosipulikeitto

2-3 (n. 120 g) kokonaista valkosipulia
1-2 (n. 150 g) sipulia
2 rkl oliiviöljyä
1/2 dl vehnäjauhoja
9 dl vettä
4 rkl kasvisfondia
mustapippuria
2 dl kuohukermaa
1/2 dl persiljaa hienonnettuna (tämän jätin omasta keitosta pois)

Irrota valkosipuleista kynnet. Kaada kynsien päälle kiehuvaa vettä ja anna pehmetä pari minuuttia. Kuori kynnet, mutta jätä ne kokonaisiksi. Kuori ja hienonna sipulit.
Kuullota valkosipulinkynsiä ja sipulia öljyssä kattilassa, lisää jauhot ja sekoita hyvin.
Lisää vesi, kasvisfondi ja mustapippuri.
Anna keiton hautua miedolla lämmöllä 30-40 minuuttia, kunnes valkosipulinkynnet ovat hajonneet.
Soseuta keitto sauvasekoittimella.
Lisää kerma ja persilja. Kuumenna höyryäväksi.

Suomi syö Baileys-juustokakkua

Marraskuu näyttää olevan otollista aikaa herkuttelulle, ainakin jos seuraa blogini suosituimpia reseptejä. Viihdytän aika ajoin itseäni arvuuttelemalla, mikä on ollut viikon tai kuukauden tai blogin elinajan suosituin teksti kävijämäärän perusteella.

Kesällä grilliruokien suosio oli taattu ja ehkä maailman paras ruoka eli kokiksessa keitetyt ribsit keikkui pitkään blogini kärkisijalla. Sitten tuli syksy ja avokadopasta Safkaa-kirjan innoittamana levisi kulovalkean tavoin suomalaisten lautasille. Mutta pimeän vuodenajan edetessä on Baileys-juustokakku noussut ylhäiseen yksinäisyyteen suosiossaan. Tosin jostain toisestakin ruokablogista luin, että samainen juustokakku oli kiistatta blogin suosituin resepti.

 Tässä teidän lukijoiden suosikit kävijämäärän perusteella:

1. Baileys-juustokakku
2. Avokadopasta
3. Kokiksessa keitetyt ribsit
4. Vietnamilainen kaalisalaatti
5. Thaimaalainen kananuudelikeitto
6. Sikke Sumarin maailman paras suklaakakku 
7. Possun lapaa uunissa
8. Suppilovahvero-pekonipiirakka
9. Taivaallinen tattirisotto
10. Miilunpolttajan spagetti

Eli pekonilla, lihalla ja aasialaisella pääsee monen suomalaisen lautaselle. Jälkkäriksi alkoholilla marinoitua juustokakkua. Kasvisversioista avokadopasta ja vietnamilainen kaalisalaatti ovat päässeet kiitettävän korkealle listalla - eikä syyttä.

Mutta suosituin ei aina välttämättä ole se paras. Mikä on ollut oma suosikkisi blogin resepteistä? :)

Kaikkien aikojen paras omenapiirakka - Apple Pie

Meillä leivotaan todella harvoin mitään makeaa. Kumpikaan ei ole kovin perso makeille leivonnaisille, ja ihan jo itsesuojeluvaistoni ehkäisee tekemästä tarjolle mitään herkkuja, jotka joutuisin itse syömään kokonaan (ja rehkimään senkin edestä salilla). Mies kun ei ensimmäisen annoksen jälkeen enää pulliin ja kakkuihin koske.

Tänään tosin tein poikkeuksen ja tein omenapiirakkaa, jonka resepti on houkutellut mielessäni siitä lähtien kun Eeva Kolu sitä ylisti Kauhaa ja rakkautta -blogissaan. Resepti löytyy Helsingin Sanomien nettisivuilta. Omenapiirakat eivät yleensä ole mielestäni olleet mitenkään erikoisia, mutta nyt tosiaan löytyi se ihan paras omenapiirakka! Pehmeä täyte, rapea kuori ja maku sopiva yhdistelmä hieman kirpeää ja makeaa - ja muskotti on kaiken salaisuus!

Voi kun tämä resepti olisi ollut tiedossani kaikkien niiden vuosien ajan, kun McDonald's ei Suomessa myynyt niitä rapsakkakuorisia omenapiirakoita pahvikääreessä. Mäkkärin versio on ollut meidän molempien suosikki kaikista omenapiirakoista ja onneksi sitä jälleen saa Suomestakin. Olisin varmasti tehnyt omenapiirasta useamminkin kotona, jos olisin tiennyt, että sama maku syntyy kotioloissa niinkin helposti kuin lisäämällä omenoiden joukkoon kanelin lisäksi muskottia.

Kannattaa noudattaa reseptin suositusta ja käyttää Granny Smith -omenoita - en ainakaan uskaltaisi itse kokeilla muita merkkejä, kun näillä tuli niin herkullista. Lihansyöjällekin kelpasi yllättävän hyvin, eikä piirakasta jäänyt edes rippeitä vietäväksi työkavereille. Superhyvää, suosittelen!

Amerikkalainen Apple Pie

Täyte:
noin 1 kg Granny Smith -omenoita (6-7 kpl)
1 3/4 dl hillosokeria
1 tl kanelia
1 maustemitallinen muskottia
ripaus suolaa
2 rkl vehnäjauhoja
2 rkl voita nokareina

Taikina:
4 1/2 dl vehnäjauhoja
1/2 tl suolaa
2 rkl sokeria
150 g kylmää voita
vajaa 1 dl jäävettä

Päälle:
kuohukermaa
sokeria

Tee ensin täyte:
Kuori omenat ja poista siemenkota. Leikkaa omenat ohuiksi viipaleiksi.
Sekoita sokeri, kaneli, muskotti, suola ja jauhot. Ripottele seos tasaisesti omenaviipaleiden joukkoon.

Tee sitten taikina:
Mittaa kuivat aineet kulhoon ja leikkaa voi pieniksi paloiksi. Murusta seos sormin tai tehosekoittimessa.
Lisää joukkoon kylmä vesi ja sekoita nopeasti taikinaksi. Kääri kelmuun ja pane jääkaappiin puoleksi tunniksi.

Jaa taikina kahteen osaan (toinen pala vähän toista isompi) ja pyöritä palloiksi.
Kaaviloi jauhotettu isompi pala kahden leivinpaperin välissä ohueksi, pyöreäksi levyksi, joka peittää pyöreän vuoan (halkaisija 23-24 cm) pohjan sekä reilusti reunat.
Kaaviloi toinen pala piirakan kanneksi.

Nosta omenaviipaleet vuoan keskelle korkeaksi keoksi ja vuole päälle voi.
Voitele reunat vedellä, peitä piiras taikinakannella ja nipistele reunat kiinni.

Voitele pinta kermalla ja ripottele päälle hieman sokeria. Pistele haarukalla tai leikkaa pintaan höyryaukkoja.

Paista 200-asteisessa uunissa alatasolla 15 minuuttia. Laske lämpöä ja kypsennä 175 asteessa noin 45 minuuttia. Anna jäähtyä ennen tarjoilua.