Veitsellä on väliä

Saanko esitellä meidän keittiön ylivoimaisesti parhaan kodinkoneen. Tulokas on ollut taloudessamme kuukauden verran ja on siinä ajassa muodostunut itselle hyvinkin rakkaaksi kumppaniksi ruoanlaitossa. Se ei syö sähköä tai pidä meteliä, toimii nopealla tai hitaalla tempolla käyttäjän toiveiden mukaan ja tekee täydellistä jälkeä mihin tahansa työhön joutuukaan. Hyvät naiset, herrat ja toimistokuukkelit: santokuveitsi!

Testasin ensimmäisen kerran hyvää, tukevaa kokkiveistä viime syksynä mökkireissulla. Kun tuon kokeilun jälkeen kotona haikailin riittävän monta kertaa samanlaisen ihanan veitsen perään, vinkki lahjaideasta kantautui ystäväpiirin korviin ja Kokkipuodista löysi tiensä kotiin täydellinen santoku. Tämä yksilö on saksalaista taattua laatua. Japanilaisiin saman rodun edustajiin verrattuna se on myyjän mukaan kestävämpi: en halunnut ottaa riskiä, että käteen jää haljennut veitsi jos joskus erehdyn leikkaamaan sillä jotain kovaa. Eurooppalaiset santokut ovat myös painavampia, mikä oli ehkä tärkein valintakriteeri.

Veitsiin pätee sama totuus kuin kameroihin. Kun on hankkinut täyskennokameran, sitä miettii miten ikinä tuli toimeen perusjärkkärillä. Ja jos on kerran päässyt kokeilemaan kunnon veistä, normiveitset tuntuvat aika laimeilta, vaikka asiansa hyvin hoitavatkin. Tässä veitsessä on myös se hyvä puoli, että koska sille suositellaan käsin pesua, ei veistä käytä meidän perheessä kukaan muu - eli se on aina puhtaana käyttövalmiina eikä tiskikoneessa odottelemassa seuraavaa pesukertaa :)

Omaan kokkailuun santoku on tuonut sen muutoksen, että sipulia ja valkosipulia tulee laitettua kaikkiin ruokiin tuplasti entiseen verrattuna ihan vain sen takia, että veitsellä pilkkominen on mielettömän kivaa. Porkkanan suikaloiminenkin sujuu todella vaivattomasti aiemman nyhräämisen sijasta ja ohuita viipaleita syntyy lähes yhtä helposti kuin tv-kokeilta konsanaan. Eli varoituksen sana on paikallaan: jos kokeilet kunnon veistä, ei paluuta entiseen enää ole.